Heckling taitaa olla enemmänkin ilkkumista.
…
Sarjakuvien suomentaminen, ja yleensäkin suomentaminen, on aina tulkintaa ja uudellen luomista, vaikka toki sen alkuperäisen tarkoituksen välittäminenkin on tärkeää. Kieli on mieli.
Liikaa ei saa takertua alkuperäiseen, tärkeintä on saada aikaan sujuvaa tekstiä, jossa on sävyjä.
Mielenkiintoista lukea täältä kannanottoja Modestysta uudessa muodossaan ylipäänsä, ja eritoten käännöksestä, johon tunnustan olevani syypää. Oli hieno reissu syventyä taas O'Donnellin oivalluksiin, ensi kertaa kääntäjän roolissa muistaakseni. Kuten Tertsi on ketjussa todennut, hän on erityistapaus käsikirjoittajana.
O'Donnell rakentaa tarinaa, luo jännitteitä ja syventää henkilöhahmoja dialogilla, kertojan ääntä tarvitaan harvoin. Usean henkilöparin keskinäinen suhde paljastaa erityispiirteitä. MB/Willie, MB/Tarrant, Willie/Tarrant, Tarrant/Fraser ovat akseleita, joissa sävyt ovat erilaiset ja kunkin luonnekuva laajenee.
Silläpä onkin kiperä kysymys, miten esimerkiksi Willien puhe olisi paras suomentaa, koska hänellä on laaja rekisteri: cockneyn lisäksi taito yläluokkaisempaan tyyliin ja yllättäviin väläyksiin esimerkiksi Raamatun lainauksina. Ranskaakin kuulemma osaa puhua kuin pariisilainen. Paha rasti hakea vastaavaa kirjoa, mutta suotavaa olisi saada sekä alatyylistä rentoutta että tiukkaa asiatyyliä eri kupliin.
Mainittua ruutua muistan miettineeni, koska se on Modestylta aika vaivihkainen huuli, mutta tuntui olennaiselta. Tuo 'heckling' viittasi käsittääkseni vinoiluun tai huuteluun, millä yleisö häiritsee lavalla olijaa. Lavakoomikot siitä usein puhuvat, taisin oikaista vähän kääntämällä sen vitsailemiseksi.
Sitä en tietenkään osaa tai haluakaan arvioida, miten itse kulloinkin onnistuu, mutta yhdelle kuplalle on vaikea määritellä yhtä oikeaa käännöstä, kun pitäisi saada ne toimimaan suhteessa toisiinsa. Tähän Lurker käsittääkseni myös viittasi. Virheistä on kyllä hyvä kuulla aina.
