Sekä ja että. Joskin enemmän edellämainittu.
Mitään julkaisukelpoista en ole tähän mennessä saanut koskaan valmiiksi. Piirrän pöytälaatikkoon omaksi ilokseni.
Kerran tein 30-sivuisen romanttisen sarjiksen jossa oli unhappy ending(kolmikymppinen mies ja 13-vuotias tyttö? ei synkkaa). Toivottavasti ei jää viimeiseksi.

Pari vuotta takaperin tein verisiä ja irstaita vampyyrisarjiksia. Koelukijani (blackmetallisti) nauroi katketakseen niitä lukiessaan.
Sukulaiset ja kaverit ovat kehuneet ja kehottaneet piirtää puhtaaksi. En vaan ole jaksanut. Lisäksi se välitön fiilis joka sarjakuvaa suoltaessa oli läsnä kärsii jos yrittää kopioida orjallisesti.
Vihaan luonnostelua ja käsikirjoittamista. Mieluummin teen ex temporena tussilla sitä mitä mieleen juolahtaa (ruudut ilman viivoitinta, vähänkö olen kapinallinen) ja voalaa - siinä minulla hieno A3-lipare joka pitäisi vielä kutistaa aaneloseksi tahikka vitoseksi.
Laatu tosin kärsii. Mutta kyllä Joann Sfarkin menettelee näin, eikö mitä? Suurin innoittajani tältä saralta!
Innoitusta, man!