Lone Wolf& Cub suomeksi?

[JJalonen]

Ovat sitten aavistuksen matalampia kuin japanilaiset pokkarit - 17,78-18,2 cm.

Aika kettuilua. Tulisivat sitten edes alkuperäisillä kansilla, eikä noilla cropatuilla First Publishingin jenkkikansilla.

Enpä siltikään taida toista enkkuversiota hyllyyni hankkia, vaan koetan kaivella noita japanilaisia julkaisuja vanhan DH-sarjan viereen.


Olisi aika jötikkä, jos omnibus olisi "Complete edition" yksissä kansissa.

[vekka_of_savo]

Jahas, siinä olisi Egmontille kyllä toisaalta markkinarakoa, sillä julkaistaanhan täällä nyt "Dark Horsen" Savage Sword of Conania ja Shokkiakin.

[Lönkka]

Dark Horse aikoo julkaista sarjasta noin viisi kertaa seitsemän tuuman kokoisen omnibuslaitoksen.

Ilmankos ovat päästäneet painokset loppuman monesta tuon aiemman osasta.

[JJalonen]

Egmont-ajatus olisi aika hieno toteutuessaan. Varsinkin jos pokkarit saataisiin painettua Tex Willer-kirjaston formaatissa - hyvä paperi, 17 X 24 senttiä.

Tuommoisen hankkisi ehdottomasti. Paljonko se tulisi maksamaan on sitten kai se ratkaiseva ongelma. Ulosmyynnissä viisitoista euroa numerolta olisi suht mukava hinta.

Halvempi vaihtoehto olisi Ken Parker -tuplapokkarien painoasu. (14,8 X 19,6)

[haplo]

Suomeksi hankkisin tämän heti ja oitis.

Mutta kai se samuraimanga saattaa hieman kustantajia arveluttaa. Vaikka Suomessa on Vagabondia tullut, eivät Ivrean takkuamiset luultavasti anna itsevarmuutta tällaisten julkaisuun. Ja luulen että kyllä se Ivreakin koittaisi Vagabondia jatkaa jos se hyvin olisi myynyt... Nythän heiltä tulee vain Paradise Kissiä.

Toinen syy tämän tulemattomuuteen suomeksi voisi kai olla Japanin päässä. Olen muistavinani että aikanaan Samuraiteloittajan tulo olisi tyssännyt kun ei oltu Japanissa aivan samoilla linjoilla Jalavan kanssa? Jos tämän sarjan myötä taas lähestyttäisiin, kävisikö samoin kun on samasta tekijäparista kyse?

Edit: Ja kyllä se voi olla pituudesta kiinni. Verrattuna noihin muihin pitkiin japanilaissarjoihin, on tällä ihan eri kohdeyleisö. Riittäisikö ostajia?

[Lönkka]

Englanninkielinen laitos on huono.

Aika jyrkkää tekstiä.
Saatko perusteltua?

En ole lukenut muita kuin englanninkielisen ja mielestäni pelittää ihan mainiosti.
Joo, onhan ne kooltaan pieniä ja paksuja, mutta painojälki on ihan hyvää ja kuvista saa selvän. Lisäksi hinnaltaan vähintääkin kohtuullinen ($10 noin 300 sivua).

[haplo]

Kohdeyleisö vanhenee myös. Entiset 12-vuotiaat voisivat ostaa Lone Wolfia.

Eikös tällainen ajattelu syntynyt melko pian sen jälkeen kun mangaa alkoi suomeksi saada? Jos se toimisi, pitäisi sen jo jossain näkyä.

Kustantajan ei ole luultavasti helppoa pitää kiinni vanhenevista nuorista näiden elämäntilanteiden muuttuessa. Omakin sarjakuvaharrastus oli melkoisessa aallonpohjassa jonkin aikaa enkä pidä ihmeenä jos se monella jää kokonaan. Ja mulla pohjaa harrastukselle oli laajemminkin kuin manga. Japanissa kustantajat onnistuivat, mutta vertailua suoraan tuskin kannattaa tehdä.

Lone Wolf and Cub voisi tietysti saada ostajia myös muista kuin mangan parissa varttuneista, mikä voisi olla realistisempaakin. Mutta riittäisikö se edelleenkään? Paljonko näihin mittoihin yltäviä jatkuvajuonisia sarjoja meillä edes on julkaistu jos mangan nuortensarjat tosiaan unohdetaan? Kannattavia esimerkkejä yksinäisen suden julkaisua pohjustamaan on vaikea löytää.

[Dennis]

Enkku-versio pelitti hyvin ja pakkohan se on, koska ainoa ymmärrettävä versio. Harva meistä japania osaa.

Oma käsitys on se, että ne jotka ovat olleet tästä todella kiinnostuneita, ovat jo sen lukeneet. Sama koskaa myös Path of the Assassin- ja Samurai Executioner-sarjoja.

Lone Wolf on kyllä pitkä, ja en usko että se menestyisi suomenkielisenä, ehkä tuo Samurai E voisi olla sopivampi tai Assasin, eräänlaisena koepallona.

Ja pliis tuon ylimielisen paksanjauhamisen  "12 vuotiaista" mangan-lukijoista voisi jo hauda sinne ennakkolulojen roskakoriin, meikäläinenkin innostu mangasta "vanhoilla päivillään" ja olen edelleen innostunut mangasta!

[Toni]

Oma käsitys on se, että ne jotka ovat olleet tästä todella kiinnostuneita, ovat jo sen lukeneet.

Ei pidä paikkaansa. Mua kiinnostas kovasti, mutta eihän tuota vanhaa minikokoista jenkkiversiota nyt lukenut apinakaan. Törkeää kusetusta, joka pilasi taiteen rutistamalla sen tulitikkuaskiksi. Näin ei laatusarjoja sovi kohdella. Rikos ihmisyyttä ja sarjakuvataidetta kohtaan!

[Antti Valkama]

Ainakaan toistaiseksi ns. aikuisemmat sarjat eivät parhaimmillaankaan ole myyneet hyvin ja usein ovat suorastaan flopanneet. Vaikuttaa siltä, että - kuten haplo sanoikin - vanhenevista nuorista on vaikea pitää kiinni. Ehkä on myös niin, että melkoista osaa aikuisikäisistä sarjakuvien ystävistä ei hevillä saa mangan ääreen...?

[haplo]

Tuossa Dark Horsen julkaisemassa pienikokoisessa versiossa muuten ärsyttää minitaiteen lisäksi myös se, että pokkaria alkaa olla jo vaikea pitää edes käsissään. Kirjaston kautta olen sarjaa lukenut, mutta en sieltäkään loppuun asti pitkälti juuri koon vuoksi. Lisäksi esimerkiksi Samurai Executioner on jäänyt kokonaan poimimatta lainaan vaikka tarjolla on ollut usein.

[tmielone]

Miten minulla on sellainen muistikuva, että tuota Dark Horsen vanhaa settiä mainostettiin silloin aikoinaan alkuperäisen kokoisena? Ehkä muistan väärin.

On se varmaan edelleenkin paras lukemani manga, pienestä koosta huolimatta. Pitäisikin jossain vaiheessa lukaista uudelleen ja katsoa onko mieli muuttunut vuosien varrella.

[Jarkko Sikiö]

Pitäisikin jossain vaiheessa lukaista uudelleen ja katsoa onko mieli muuttunut vuosien varrella.

Pokkarit sopivat hyvin pienemmissä osissa luettavaksi, joten sen suurempaa lukuprojektia niihin ei tarvita. Aikanaan näiden kohdalla toteutui vain sellainen ahmimisvimma ja muistelen ostaneeni niitä tasaisesti hyllyyn ja kiskaisseeni sitten sarjan karkeasti ottaen kolmessa erässä.

Minulla on vieläkin hämärä muistikuva siitä, kuinka hinnat nousivat sarjan loppupäätä kohden valuuttakurssien vaihteluita seuraten. Muistelen pikkupokkareiden olleen loppuvaiheilla siinä 70 markan tuntumassa normipokkareiden noustessa satasen päälle.

[tmielone]

Minulla on vieläkin hämärä muistikuva siitä, kuinka hinnat nousivat sarjan loppupäätä kohden valuuttakurssien vaihteluita seuraten. Muistelen pikkupokkareiden olleen loppuvaiheilla siinä 70 markan tuntumassa normipokkareiden noustessa satasen päälle.

Itse luin ensimmäiset osat Vekaranjärven loistavassa kirjastossa ja sitten innostuin hankkimaan koko setin omaksi. Ainakin viimeisimmät osat tuli hankittua euroilla. Olisiko hinta jossain vaiheessa ollut kympin ja sitten se taisi nousta kolmeentoista euroon. Voin myös muistaa väärin, sillä hankin Samurai Executionerin tuohon jatkoksi ja saatan sekoittaa siihen.

Niin, vielä markoilla maksettaessa amerikkalainen TPB kustanti jotain 100-120 markkaa ja sitten eurojen myötä hinta vakiintui sinne parin kympin tietämille. Näin siis Savonlinnan Antikvariaatissa. Uskomatonta, että siitäkin on jo yli kymmenen vuotta. Käännetyt albumit taisivat kustantaa siinä vaiheessa jotain 45 markkaa ja sitäkin hinnan nousua oli harmiteltu jonkun verran. Paljon on kyllä muuttunut niistä ajoista. Eikä välttämättä pahempaan suuntaan.

[Lönkka]

No ei se englanninkielinen nyt niin huono ole, vaikka olinkin eilen vähän jyrkällä päällä, parantamisen varaa on kyllä reippaasti, eikä uusi versio hirveän paljon lupaavammalta vaikuta.

Kielessä oli lisäksi karkeuksia, jotka eivät oikein sopineet muinaiseen Japaniin, mielestäni. Niiden kanssa voisi olla tarkempi.

Seurattiinko tuossa kuitenkin aluperäisen tekstiä?
Mututuntumalla ei päästä puusta pitkään.
Minä en tiedä kun en japania osaa enkä ole tuota japaniksi lukenut.

Onko oletetut sanavalinnat ja nirto-osastolle kovin pieni koko ne syyt miksi tuota lytätään vai onko jotain "oikeaa" syytä?

Joo, olisi minullekin kelvannut isommassa koossa mutta mitä kävi sille ekan jenkkpainoksen tekijälle joka julkaisi isommassa koossa? Tuo on nyt inhimilliseen hintaan hankittu , luettu ja hyväksi havaittu. Sen sijaan että kiukuttelisin siitä että kustannusala ei toimi kuten haluan poraan mielummin siitä että minulla ei ole vieläkään ponia

tuota vanhaa minikokoista jenkkiversiota nyt lukenut apinakaan.

Toisin kuin Antonio Jerrmanni väittää kyllä tuo kelpaa apinalle (arvaapa mikä meitsi on kiinalaisesa horoskoopissa?)


Kaikki Lone Wolfin 28 osaa olivat 10 dollarin hintaisia.
Hinnoittelun aaltoilu täällä Härmlandiassa lienee johtunut dollarin kurssin heilumisesta ja maahantuojien katteesta.