Luin juuri kuusi Veli Loposen piirtämää sarjakuvalehteä, joten taidanpa kommentoida niitä kaikkia tähän ketjuun, joka jo valmiiksi käsittelee yhtä niistä.
USAFighters #5 (1993-94)Aika perus-omakustannesupersankarikamaa. Piirrokset eivät häikäise silmää, mutta eivät toisaalta pahasti tökikään, tarina kulkee ihan mukavasti. Hahmot ovat kuitenkin vähän liian selvästi kunnianosoituksia/matkittuja Marveleista, että tästä voisi innostua. Hämmentävintä lehdessä on että kakkossarjan toisena päähenkilönä seikkaileva sankaritar on nimeltään Kapteeni Ruotsi! Ei siis Suomi vaan Ruotsi! Hämmästyttävää avarakatseisuutta.
Jaanan matkassa 1-3 (1995-97)Näissä seikkailutarinoissa päähenkilönä on arkeologitar Jaana sekä amerikkalainen seikkailija Steve Cage. Velin piirros on selvästi kehittynyt USA Fightersista, ja toimii jo oivasti. Välillä käy mielessä että tekisiköhän piirroksille enemmän oikeutta isompi koko, nyt osa ruuduista tuntuu hieman täyteen ahdetuilta. Mutta Veli kuljettaa tarinaa sujuvasti ja säilyttää tunnelman alusta loppuun. Ja kehittyy koko sarjan ajan. Sampsa Kuukasjärven käsikirjoitukset ovat yllättävänkin päteviä - tiiviitä, toimivia ja tarpeeksi uskottavia. Kaikin puolin Jaanan matkassa on siis nautittavaa seikkailua! Harmi että tekeminen jäi kolmeen tarinaan, tästä ois hyvin voinut vielä tulla vaikka sarja sinne Mustanaamioon. (Mutta nimen olisin kyllä vaihtanut. Tää on vähän... tyttömäinen.)
Lucifer Chronicles (2003)Värillinen, englanninkielinen ja kaikin puolin hemmetin professionaalinen julkaisu. Jaanoissa Velin piirroksessa oli vielä tietynlaista "kotitekoisuutta", mutta Lucifer Chronicles näyttää tosi pätevältä alusta loppuun asti. Osan tunteesta tuovat hienot värit, mutta yhtä kaikki piirros todellakin miellyttää silmää!
Brian Bradleyn käsis sen sijaan tuntuu vähän paperinmakuiselta ja selittävältä. Käsiksestä harmillisen pieni osa on sovitettu dialogiksi; suuri osa tarinaa on kerrottu selityslaatikoilla. Tämä jättää tunteen kirjan kuvittamisesta. Olisin myös toivonut että lopussa olisi vielä palattu alun prologiin eli avaruussukkulan miehistön pariin.
Mutta puutteineenkin kyseessä on eri hieno julkaisu. Tää vois ihan hyvin olla "virallinen" painettukin albumi, vaikka kyllä tää värikopiokoneella tehty printtikin hienolta näyttää.
Pledge of Allegiance #1 (2004)Velin itse käsikirjoittama itsenäinen jatko-osa Lucifer Chroniclesiin, joka kertoo mitä avaruussukkulan miehistölle tapahtui Lucifer-jutun jälkeen.
Tässä käsis toimii minusta varsin hyvin. Juttu kulkee ja jää jännään kohtaan, johon haluaisin ehdottomasti lukea jatkon. Viimeisen sivun ylläri on aika perinteinen mutta toimii!
Velin piirrostyyli taas näyttää kehittyvän koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi John Byrneä. Vaikutteet huomaa jo Jaanoissa ja Luciferissa, mutta tässä niitä ei kerta kaikkiaan voi enää välttyä näkemästä: tarina vois käytännössä olla Byrnen kynästä. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? No, minä ainakaan en tykkää siitä että sarjakuvaa lukiessa tulee koko ajan joku toinen taiteilija mieleen. Se on hieman häiritsevää... Mutta jos tämmöinen seikka ei lukijaa haittaa, niin kyllähän PoA:ssakin Velin kynänjälki on hyvin pätevää ja silmää miellyttävää.
Semmoinen seikka täytyy myös mainita, että taustojen tasaiset väripinnat eivät oikein toimineet. Esim. nurmikko on luonnottoman tasaisen vihreä. Tää johtuu tod.näk. lehden isommasta koosta. Oisko tää suunniteltu alunperin Luciferin kokoiseksi julkaisuksi?
Toivottavasti arvio ei painunut liikaa negatiivisen puolella, kyllä mää siis tästäkin lehdestä tykkäsin. Mutta Veli on jo niin pro tekijä, että ansaitsee kunnon kritiikkiä eikä vaan "ihan kiva" -hymistelyä. Tässä siis mun ajatuksia.
