Miksi luet mangaa? Perustele.

[Tsubasa]

Asteriksin nenää?!  

[Ossi Hiekkala]

Joskus muinoin rakastin mangaa. Sitten pääsin sinne, missä sitä tulvi kuin mangaa taivaalta. Siihen loppui minun rakkauteni.

Syy ei ollut se, että en olisi ymmärtänyt juonia tai että kerronta olisi ollut jotenkin epäselvää. Ehkä olen liian tyhmä huomatakseni noita hienouksia. Lukeminen onnistui vallan mainiosti. Joskin itseänikin rasittaa se yletön toisto, minkä varassa valitettavan suuri osa sarjakuvista toimii.

Syy oli se, että tajusin kuinka pahasti se on tuhonnut japanin nuorten kyvyn piirtää millään toisella tavalla. Liian suuri osa tuntuu piirtävän kaikki kuvansa juuri mangan perusskeemojen kautta. Se on vähän sama kuin jos kaikki Suomessakin piirtäisivät sitä samaa pottunokkaista ukkoa. Toinen syy on se, että sitä kuraa on niin tolkuttomasti. Paljon sontaa sitä turpoaa länsimaissakin, mutta täällä valtaosa menee jonkin roskatuubin läpi kuin liukuhihnalta.  

Toki ne harvat hyvät, jotka osuvat käsiin, ovat sitten lukemisen arvoisia. Nausicaan laitan ehdottomasti sarjakuvalistani kärkijoukkoon. Muut ovatkin sitten Prattia ja Munoz-Sampayota ja vastaavaa.  Uskoisin muuten, että jonain kauniina päivänä Miyazaki tunnustetaan yhtä korkealle kuin esim. Kurozawa. Se mies tekee pakahduttavan kauniita elokuvia.

[Jari Lehtinen]

Uskoisin muuten, että jonain kauniina päivänä Miyazaki tunnustetaan yhtä korkealle kuin esim. Kurozawa. Se mies tekee pakahduttavan kauniita elokuvia.

Hämmentävää kuinka samat ajatukset aaltoilevat toisistaan riippumatta. Jouluna rustasin tällaista tekstiä (vielä kauhean typistettyä ja hiomatonta, asiasta olisi enemmänkin sanottavaa ja esimerkkejä lukuisia, mutta ne tulevat ehkä myöhemmin)
http://koti.phnet.fi/otaku/jorina/meidansilmin.html

EDIT: Vielä muotoiltavaa: todelliset kulkeneet vaikutteet, jotka on erotettava uskotelluista, erotettava se että Kurosawa tietoisesti ohjasi länsimaiselle yleisölle ja Miyazaki kotimaiselle yleisölle, jne. jne.

[Reima Mäkinen]

Ossi, olitiko eli tulitko käyneeksi ettimässä paikallisista liikkeistä mitään klassikkojuttuja? Saakohan niitä edes?! Oon jonkun verran kilahtanut Sanpei Shiraton samuraimeininkeihin, ja totesin, että eihän hältä ole ilmeisesti käännetty englanniksi kuin kaksi pokkarillista. Ajatus oli siis kysyä, että mikä on käytetyn tai vähänkään vanhemman matskun saatavuus esim. Tokiossa. Löytääkö sieltä divareita ja jos niin löytääkö divareista mitään?!

[mlietzen]

Mjoo, nuh, luin vuodenvaihteessa siitä Nausicaasta noin puolet eikä se niin vaikealukuista ollut, meni muistikuvat ilmeisesti sekaisin jonkun toisen jutun kanssa.

Hyvä juttuhan se, ohmut on komeita otuksia. Tarina tuntui lainailevan aika reippaasti Frank Herbertin Dyynistä, mikäpäs siinä, onhan siinä ideoita vaikka useammankin fantasiaeepoksen lainattavaksi. Piirrostyyli oli myös kaunista eikä mitään maneerista, eiköhän ainakin Sfar ja Blain ole ottaneet vaikutteita. Majaluoma tai Moebius tuskin, mutta nekin tuli mieleen. Bryan Talbotkin.

Tästä puuttui kokonaan sellainen liukuhihnamaisuus mikä tekee suuresta osasta mangaa (ja vaikkapa länsimaisista strippisarjakuvista ja pallonenistä) kovin tylsää. Tämä oli huolellisesti ja hyvin tehtyä. Miyazaki tuntuu olevan ihan Tove Janssonin kokoluokan ja koulukunnan tekijä.

Jepjep. Oikein hyvä. Taptaptaputap. Mutta en minä silti Dragonballia tajua. :)

[isokana]

ainakin Sfar ja Blain ole ottaneet vaikutteita. Majaluoma tai Moebius tuskin, mutta nekin tuli mieleen. Bryan Talbotkin.

Moebiuksella ja Miyazakilla oli vähän aikaa sitten juttutuokio Pariisissa herrojen yhteisnäyttelyn tiimoilla. Osa haastattelusta on saatavilla ranskankielisinä videopätkinä ja englanniksi käännettynä selostuksena
http://www.nausicaa.net/miyazaki/newspro/latest_news.shtml

Moebius tuli tosiaankin minunkin mieleeni, kun ensi kerran Nausican käsiini sain. Vaikka Moebiuksen piirroksissa on enemmän ilmaa mukana verrattuna Miyazakin välillä täyteen tungettuihin ruutuihin, niin hahmoiltaan ja ympäristöltään näyttävät tulevan samasta perheestä.

[Ossi Hiekkala]

Ajatus oli siis kysyä, että mikä on käytetyn tai vähänkään vanhemman matskun saatavuus esim. Tokiossa. Löytääkö sieltä divareita ja jos niin löytääkö divareista mitään?!

En tiedä tarkalleen miten vanhasta tavarasta on kyse, mutta voin varsin hyvällä syyllä olettaa, että kyllä löytyy. Oikeastaan joka kaupungista löytyy useita varsin massiivisia käytettyjen sarjakuvien kauppoja, joista löytyy hyväkuntoisina hyvinkin monenlaista tavaraa. Nähdäkseni pokkarit ovat suhteellisen uusia, eli ei mitään hirveän vanhoja ole. Ehkäpä jotain 10-15 vuotta maksimissaan. Silti tuntuu, että klassikoita on julkaistu uusina painoksina, eli mahdollisuus sellaisen löytämiselle on hyvä.

Tokio on tietysti jo oma lukunsa. Kaikille bibliofiileille suosittelen lämpimästi yhden päivän omistamiselle Jimbochoun antivariaattikadulle. Siinä on yhden pitkän kadun varrella ja lähikujilla puolitoista sataa antivariaattia täynnä erilaista enemmän tai vähemmän omituista luettavaa. Siitä on muodostunut minulle pyhiinvaelluskohde. Aina löytyy jotain mielenkiintoista. Joistain liikkeistä on käännyttävä pois kyynel silmäkulmassa, kun kaikkea haluamaansa ei kerta kaikkiaan voi hankkia. Jos harvinaisuuksia etsii, lienee paras aloittaa sieltä.

[bgt]

Jepjep. Oikein hyvä. Taptaptaputap. Mutta en minä silti Dragonballia tajua.

Dragonball on varttuneemmalle ihmiselle korkeintaan pikkuhuvia. Jos on hissimusiikkia, niin DB olisi ehkä hissilukemista. Riittävän kevyttä, että voisi melkein käyttää zeppeliinin täytteenä.  

[Wilpuri]

Luen mangaa. Japanista tulee hyvää sarjakuvaa siinä missä Euroopasta ja Yhdysvalloistakin.

(turha paasaus alkaa)

Mangassa on paljon täyttä roskaa, mutta missä ei olisi? Ja mitä tulee piirrosjälkeen, niin eiköhän melkein kaikkialla ole se tyypillinen piirrostyyli, jota käytetään. Voiko joku ihan oikeasti sanoa, että Asterix, Piko ja Fantasio, tai muut suositut keskieurooppalaiset sarjakuvat olisivat kovinkaan persoonallisesti piirretyjä toisiinsa nähden? Tai Marvelin ja DC:n supersankarit?

Itse ainakin näen todella selvän eron esim. Ranman, Appleseedin, Nausicaan, Akiran ja Crying Freemanin piirrosten välillä. Miksi pitää kokonaisen maan laaja tuotanto tuomita sen ns. pohjasakan perusteella.

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt sitä, että miksi japanilaisen sarjakuvan haukkuminen on jotenkin sallitumpaa, kuin monen muun.

Jos minä menisin eurooppalaiset sarjakuvat osastolle tokaisemaan, että eurooppalainen sarjakuva on todella lapsellista, enkä tajua, että miten kukaan terve voi niitä lukea, ja perustaisin kommenttini Aku Ankan taskukirjoihin, niin kuinka vakavasti minut otettaisiin?

Joten hillitään sitä manga-vihaa hieman ja toisaalta sitä "Kawaii! Watashi wa totemo manga-fani desu" -hehkutusta, niin kaikilla on kivempaa. Mielestäni manga ei ole mörkö eikä pelastaja, vaan nimitys jota käytetään erään maan sarjakuvista.


(turha paasaus ohi)

[Hanna]

Joten hillitään sitä manga-vihaa hieman ja toisaalta sitä "Kawaii! Watashi wa totemo manga-fani desu" -hehkutusta, niin kaikilla on kivempaa. Mielestäni manga ei ole mörkö eikä pelastaja, vaan nimitys jota käytetään erään maan sarjakuvista.

Wilpuri puhuu täyttä asiaa.

Henk.koht.. en ole mikään manga-fani, mutta olenkin nähnyt vain "tusinamangaa" (ja eräässä nettigalleriassa liikaa furry-fanien fan artia), joten uskon, että genrestä löytyy myös paljon erinomaista luettavaa kuten niin moni on täällä todistellut. Ja toisaalta, kyllähän osa ns. eurooppalaisesta sarjakuvastakin näyttää ensi vilkaisulla hyvin samankaltaiselta pottunokkineen päivineen, mutta syvempi perehtyminen asiaan antaa aivan toisenlaisen kuvan. Joka genressä on omat hyvät ja huonot puolensa.

[Markku Myllymäki]

Raha nauraa matkalla mangan kustantajien tileille. Akateemisen myyjä sanoi että mangaa menee niin nopeasti kuin ehtivät tilata ja hyllyyn kantaa. Suosio on todella suurta. Kun olen katsellut mangahyllyn kävijöitä, olen myös todennut, että sukupuoli- ja ikäjakaumat ovat melko lailla laajemmat kuin esim. ranskalaisen sarjakuvan selaajilla.

Itse olen muutaman manga-sarjan lukenut ja joistakin ihan tykännyt, mutta en ole vielä ainakaan sellainen vannoutunut genrefani.

Toisaalta mangan saatavuus kun on niin hyvä kuin on, epäilen että tulen lukemaan sitä aika paljon. Mutta jos muutakin olisi yhtä paljon, kilpailu minun lukupinossani olisi kovempaa.

Olisihan hauska tietää, mikä sarjakuvan alalaji mangan jälkeen nousee suosioon ja koska...

[laymon]

Olisihan hauska tietää, mikä sarjakuvan alalaji mangan jälkeen nousee suosioon ja koska...

Sarjakuvan alalaji? Öh, Japanissa tehdään vuodessa sarjakuvaa enemmän kuin koko muussa maailmassa yhteensä, joten alalajiksi manga on aika raavas. Uskoisin, että mangasta tulee maailmanlaajuisesti vähintään yhtä pysyvä ilmiö kuin supersankareista, mutta mistä sitä koskaan tietää; ehkä korealainen manwha syrjäyttää mangan jo ensi vuonna...

[Markku Myllymäki]

En toki tarkoita, että manga mihinkään katoaisi. Mutta kun mainitsit nuo supersankarit, niin niissäkin tarjonta on tänään vain murto-osa 90-luvun hulluista vuosista. (Amerikkalaisten supersankarien painosluvut laskivat kymmenessä vuodessa pahimmillaan kymmeneen prosenttiin parhaista vuosista ja nimikkeiden määrä miltei yhtä paljon.)

En toivo mangalle mitään pahaa. Mutta pidän enemmän kuin todennäköisenä että sarjakuvan alueellakin tulee uusia 'megatrendejä'.

[laymon]

Mutta pidän enemmän kuin todennäköisenä että sarjakuvan alueellakin tulee uusia 'megatrendejä'.

Toivottavasti. Italialaisen 70-80 luvun kioskisarjakuvan uusi tuleminen olisi ainakin sellainen megatrendi, jonka haluaisin nähdä...

[Hanna]

...korealainen manwha...

Minkäslaista tämä on?