Muita en tunne, mutta kyllä jo Thorgal on melko hapokasta.
Ihmeen vetävän sopan Van Hamme saa kerran toisensa jälkeen keitettyä ja vasta näissä ihan uusimmissa alkaa näkyä hetkittäistä hakemista, kun ei taida olla tekijä itsekään aina selvillä, minne mennään.
Tulee hieman sellainen temppuilun maku, kun keksitään aina entistä ihmeellisempi sotku, josta hahmot kirjoitetaan fantasian ja scifin avulla ulos.
EDIT: Meni pensselisedät sekaisin.