Vanha totuushan on se, että tavaran käypä hinta on se, mitä joku siitä suostuu maksamaan. Tämä korostuu varsinkin käytetyssä tavarassa.
Harvinaisemmassa tavarassa osa kauppiaista perustaa hinnoittelun siihen, että löytyy se yksi joka suostuu maksamaan. Tämä korostuu varsinkin niiden kauppiaiden keskuudessa, jotka käyvät messuilla myymässä.
Messuilla kun jotkut joutuvat "messuhuumaan" ja maksavat melkein mitä vain kunhan saavat lehden, kirjan yms. jota ovat etsineet.
Ei ole mitään vakiosuhdetta mitä kauppiaat hyvittävät vaihdossa tai rahalla tarjottavasta tavarasta. Kaikki riippuu siitä kuinka myyväksi kauppias arvioi tuotteen ja onko hänellä niitä jo ennestään.
Vaikka ulosmyyntihinta olisi hyllyssä 100€ ei kauppias välttämättä hyvitä siitä kuin 10€ jos tavara ei hänellä liiku tai hänellä on niitä useita ennestään. Eri asia on, onko tuolle hyllyhinnalle hänellä perustetta.
Jos taas hänellä on valmis asiakas tuotteelle voi hyvitys olla tuon 50% ulosmyyntihinnasta tai joskus enemmänkin.
Jos puhutaan priimoista, halutuista keräilytuotteista voi hinta olla moninkertainen normaalikuntoiseen verrattuna. Nuo edellä olevat linkit taskari 1 viittasivat heikko kuntoisiin kappaleisiin ja hinnat olivat molemmissa kyllä reilusti yläkantissa.
Lehtijutuissahan tarkoitus on saada ihmiset klikkailemaan joten niiden hinnat voi jättää omaan arvoonsa...