Ovatkohan sotasarjakuvat (tarkoitan korkkarit ym.) hyvä investointikohde? Ostavatko keräilijät niitä noin niin kuin yleisemmin?
Ota sekin huomioon, että kun me keski-ikäiset ja vanhukset, jotka ollaan eletty sarjakuvien maailmassa. Mehän ostetaan sarjakuvia nyt, mutta meidän jälkeen tulevat. Ei ole tietoa kuinka he käyttäytyvät. Voi olla ettei heitä kiinnosta sarjakuva...ainakaan fyysisenä lehteä tai albumina.
Kun meistä aika jättää, niin kuka silloin ostaa sarjakuvia...onko se kuollut taidelaji. Luetaanko tulevaisuudessa vain virtuaallisia VR-lasit silmillä olevia sarjakuvia tai hologrammi-sarjakuvia. Työnnetäänkö USB-C liitin päähän ja sarjakuvat menee suoraan alitajuntaan. Ei voi tietää.
Luulen kuitenkin, että jossain vaiheessa sarjakuvakin saa museo-arvon ja niiden hinta pomppaa, mutta sitä et ole sinä eikä kukaan meistä silloin näkemässä. Parempi sijoittaa rahat vaikka Whiskey-tynnyriin tai kultaan...saa enemmän katetta.
Mutta voihan myös olla, että fyysinen sarjakuva tuleekin firaali-hitiksi ja yhtäkkiä kaikki haluaa niitä...näinhän kävi esim. LP-levyjen kanssa...ne tuli takaisin.
Itse en kerää sarjakuvia sijoitusmielessä. Itselleni näitä ostan, kun tykkään sarjakuvista...keräilijä tyyppi kun olen. Ihan kivahan on kuulla, että 80-luvulla divarista ostamani omituinen sarjakuva onkin nytten kovassa hinnassa, mutta kun en myy sitä, niin ei se vaikuta muhun mitenkään. Sarjakuva keräys on hullua hommaa. Maksavat rahaa ja näitä kun ei hautaan saa mukaan matkalla tuonpuoleiseen. Sinne ne jää sukulaisten riesaksi, jotka lopulta heittää ne joko paperinkierrätykseen tai polttavat saunan pesässä (jos tulevaisuudessa puusaunoja saa edes käyttää)...saavathan ainakin sitten hyvät lämmöt mun sarjakuvista.
