Voipi voipi. Ei noita missään liene määritelty, minkä pituinen novellin pitäisi olla tai voiko strippi olla myös kaksirivinen. Viime kisassahan oli itse asiassa strippisarjassa palkittu työ, jonka stripit olivat pystymuotoisia sivuformaattiin sopivia.
Itse asiassa, kyllä näitä ainakin englanninkielisissä lähdeateriaaleissa on jonkun verran määritelty, vaikken nyt muistakaan, mistä kaikista oon aiheesta lukenu...
Joka tapauksessa, kuten Timoro sanoikin, siihen osaltaan vaikuttaa sisältö sekä pituus. Yleisesti ottaen jo toiselle sivulle jatkuvaa tarinaa voidaan kutsua novelliksi. Sen sijaan perinteinen strippi sanan laajemmassakin merkityksessä jää korkeintaan yhteen sivuun. Strippejä on kuitenkin paljon erilaisia. Tunnetuin ja yleisin niistä on sanomalehdistä tuttu yhden "liuskan" strippi. Toinen yleinen tyyppi on ns. sunnuntaisarja, joita näkee mm. Hesarin sunnuntainumerossa ja joka voi tapauksesta riippuen olla joko kaksi- tai kolmiliuskainen, mutta rivien ei välttämättä tarvitse olla standardeja ja sidottuja. Hesarista näkee jo suoraan ainakin neljää eri tyyppiä. Timoron mainitsemassa Timpan "Minun elämäni"-sarjakuvassa näkee varsin vapaata sommittelua ja ruutujakojen luovaa käyttöä. Myös Jerry Scottin ja Jim Borgmanin sarjakuva Jere esiintyy mitä vaihtelevin muodoin, joskus myös niin, että strippi on periaatteessa yksirivinen, mutta siinä on käytetty kahden tai kolmen vakiorivin vaatimaa tilaa. Perinteinen tiukan sidottu jaottelu on toki yleisin ja ilmenee useimmiten kaksi- tai kolmirivisenä sunnuntailehdissä. Moni piirtäjä (esim. Karvisen tapauksessa) suunnittelee sunnuntaisarjan alunperin kolmeriviseksi niin, että siitä voi surutta ottaa ylimmän rivin pois sisällön kärsimättä. Tämä mahdollistaa taittajalle sarjan lyhentämisen, jos tila jossakin lehdessä on vaikeammin irti revittävissä kuin jollakin toisella. Avainsana on kokonaisuuden vaatima tila. Se on sitten piirtäjän oma juttu, miten hän tilansa lopulta käyttää, jos tilasta siis on sovittu etukäteen. Sunnuntaisarjapituisia strippejä näkee usein myös aikakausjulkaisujen sivuilla koko sivun juttujen lisäksi. Riippuu aikakauslehdestä, onko sarjakuvalle varaa antaa kokonainen vai puolikas sivu käyttöön. Myös esimerkiksi Hesarin Nyt-liitteen kungfu-poliisit ja Naisen kanssa luokitellaan stripiksi...
On kuitenkin myönnettävä, että jako on ongelmallinen esimerkiksi juuri Kemin kilpailua ajatellen, koska kilpailun järjestäjä ei ole tarkempia ohjeita tästä maininnut. Tästä syystä edellisen kisan kilpailukatalookkin arvo aukeaa vasta sitä selattaessa. Kuten Juha mainitsikin, yksi kilpailussa menestyneistä (taisi peräti voittaa...) sarjoista oli yhden sivuformaatin strippi, joka tosin luonnollisesti oli katalookia varten reilusti pienennetty. Eli kun kyseessä oli sivun kokoinen strippi, sääntöjen mukaisesti niitä oli oltava siis 15 sivua. Samantyyppisiä strippejä tapaa joidenkin aikakausjulkaisujen viimeisillä sivuilla. Joka tapauksessa, tärkeintä tässä nyt oli, että tämä voittajasarjakuva osoitti monille tätä ongelmaa miettineille, että raati toisin sanoen mieltää sivunkin kokoiset sripit stripeiksi, jos ne on tehty strippimuotoisiksi sisältönsä puolesta. Tätä on varmasti miettinyt monikin vuodesta toiseen. Yhden sivun on kuitenkin toimittava kokonaisuutena ja se on kyettävä lukemaan ja ymmärtämään muista sivuista riippumattomina. Jossain lähdeteoksessa tää oli sanottu paljon komeammin ja tieteellisemmin, mut ei aivot voi muistaa... Jotain tuon suuntaista se kuitenkin oli...
Eli lopuksi... mitä sanoisin... Lähetä ihmeessä viistoista sivun tai puolen sivun strippiä, jos sulla sellasia on. Tai lähetä parin sivun novelli, jos pidempään tarinaan ei ole aihetta tai tarvetta. Tärkeintä on, että kirjaat lähetykseen ohjeiden mukaisesti tarkoin ja huolellisesti, kumpaan sarjaan mikäkin työ on tarkoitettu. Mitä itse kilpailuun tulee, olen samaa mieltä Juhan kanssa ja "katkeran" miehen tavoin vakuuttunut siitä, että voittajat valitaan noppien avulla tai tikkua vetämällä. Lisäksi vielä niin, että muutama palkinto arvotaan suoraan ruotsalaisten, norjalaisten ja Tanskalaisten hatusta. Vuoden 2002 kilpailun voittajatyöt tekivät mut sairaaks ja vajottivat muutamaks kuukaudeks melkein kooman kaltaiseen tilaan. Tänä vuonna vaikutus oli lievempi, mutta uudet hiukset joudun kyllä kasvattamaan... Eli omalla vastuulla sitten... Joukosta löytyy varmasti monta kaltaistani, jotka nykyisin osallistuvat kilpailuun viikon aikataululla kyhätyillä töillä vain saadakseen ilmaisen katalookin joka vuosi. Sijoittumisella ei ole enää vähään aikaan ollu merkitystä. Katalooki on kuitenkin kiva saada ja vaikea saada muuta kautta. Lähetät mitä hyvänsä, vaikka lyijärillä piirrettyjä tikku-ukkostrippejä viistoist kappaletta, niin saat katalookin kotiin kannettuna. Ja jos ei muuten, niin ainakin sitä varten se kannattaa tehdä. Järkyttyäkseen yhä uudestaan ja koetellakseen kunnon masokistin tavoin terveyttään ja vastustuskykyään. Ja sitä paitsi, sitä on kiva näytellä kavereille. Että tällaista on tänä vuonna pohjolan parhaat sarjakuvat... Ja tämä siis oli vain oma mielipiteeni, josta kieltäydyn ottamasta niskoilleni syyllistäviä taakkoja siitä, kuinka joku voi sanoa tuolla tavalla pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta, kun se kuitenkin kannustaa tekijöitä ja tuottaa aina jotain uutta. Voin ilman tunnon tuskia suoraan myöntää lähettäväni muutamassa päivässä sutaistua omaa roskaani, vain saadakseni katalogin. Rääkätäkseni itseäni katalookin sisällöllä... Ihan sama... henkilökohtaisesti, koen koko Kemin kilpailun huonoksi vitsiksi. Rehellinen mielipiteeni, johon ei muutosta voi odottaa kuin lähinnä sijoittuneiden kilpailutöiden muuttumisen kautta. Joillekin ne ovat laadukasta sarjakuvaa, mutta omaan käsitykseeni siitä... ne eivät yksinkertaisesti istu. Sen sijaan viime vuosikymmenen katalookeja seuraa monien töiden osalta vieläkin mielellään...
T: Toisen katkeran piirtäjän tilitystä...
Aihe: Kemin kisa, strippi vai novelli? (Luettu 5625 kertaa)