Kirjoittaja Aihe: Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa  (Luettu 21493 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« : 27.05.2003 klo 16:04:18 »
Minulla on pitkään ollut ongelma millaista suomea sarjakuvassa käyttää. Kirjakieltä käyttämällä pääsee helposti siinä mielessä, että kun tietää kielioppisäännöt, niin ei voi tehdä väärin. (Teknisesti katsoen siis. Se millaiset lahjat sanalliseen ilmaisuun omaa, onkin sitten toinen juttu.)

Puhekieli on siitä pirullinen, että riippumatta siitä missä päin Suomea asuu, vaikka asuisi murteiden suhteen neutraaleilla alueilla, niin silti tulee vastaan ilmaisuja ja slangisanoja, joita kirjoittaessa miettii, että ymmärtääköhän nyt joku muu tämän... sanoja, joiden ei välttämättä edes tiedosta olevan slangisanastoa.

Ok, eihän Kunnaksen Nyrok Cityistä kaikkea ymmärrä, mutta se toimii silti. Ongelma on se, että kun alkaa miettimään tällaisia "ymmärtääkö joku" -juttuja, niin on hankala tuottaa tekstiä rennosti "antaa mennä vaan" -tyylillä. Varsinkin jos pyrkimys on kuitenkin hillittyyn puhekielen käyttöön, ei sellaiseen ilotulitukseen mitä Kunnas käytti.

Viimeistään puhtaaksipiirtämisvaiheessa alan usein korjailemaan... -Pitäisikö tämän olla "Ooksä menossa" vai "oletsä menossa" vai "Ootsä menos " jne...

Onko kenelläkään tarjota mitään helppoa nyrkkisääntöä tähän? :-X
« Viimeksi muokattu: 27.05.2003 klo 16:04:55 kirjoittanut JJ Naas »

Juha Kouvalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 516
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #1 : 27.05.2003 klo 16:23:47 »
Ei.  ;D

Neutraaliin puhekieleen tuskin on mitään nyrkkisääntöä. Ainakin näin savolaisena ukon jöllikkänä noista kolmesta esimerkistäsi "ootsä" kuulostaa neutraaleimmalta puhekieleltä. Muilla murrealueilla asuvat varmaan löytävät muista vaihtoehdoista mieleisensä.

Mutta miksi hakea jotain neutraalia? Kirjoita sellaista puhekieltä mitä parhaiten osaat ja itse puhut. Kielen persoonallisuus on rikkaus eikä haitta. :)

kaltsu

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 869
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #2 : 27.05.2003 klo 16:36:20 »
Hauskaa että joku muukin pähkäilee tämän asian kanssa. Itse olen päätynyt siihen että kirjoitan vain rohkeasti sellaista kieltä mikä ensimmäisenä tulee mieleen enkä lähde sitä kummemmin hiomaan. Siitä eikun huonoa seuraa. Ihan vain luottaen ensifiilikseen. Ei se loppujen lopuksi niin tärkeää kuitenkaan ole. Lukija harvemmin kiinnittää asiaan huomiota ellei nyt ihan murretta viännä.

Ja siitä ei mielestäni kannata olla kovin huolissaan että ymmärtävätkö kaikki kaiken mitä sanot koska sarjakuvat kertovat jo kuvillaan niin paljon. Itse käytän mielelläni vähän oudompia sanoja kuten vaikkapa timmi tai uppana ja kyllä ne läpi menevät. Konteksti kuitenkin auttaa ymmärtämään. Ne joille harvemmin käytetyt sanat ovat entuudestaan tuttuja saavat ehkä lisäiloakin huomatessaan esimerkiksi jotain kotimurteestaan tuttua sanaa käytettävän. Ja eiköhän se ole pelkkää plussaa jos muiden yleissivistystä tai sanavarastoa pystyy laventamaan.

FreakyMike

  • Taideseppä
  • Jäsen
  • Viestejä: 478
  • weird bastard
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #3 : 27.05.2003 klo 19:17:11 »
Jeps.. Ja etenkin kaikki savon- tai karjalanmurteella kirjoitetut kommentit pistävät silmään, vaikka olenkin kotoisin juuri siltä murrealueelta.

Kaikki painettu sana pitäisi kirjoittaa kirjakielellä, niin kaikki eri puolilla maata olevat lukijat olisivat aina täysin samassa asemassa.
Sarjakuvat: [ www.saunalahti.fi/~wfan/comixfreak ] - Kuvataide/esineet: [ http://astalo.deviantart.com ]

Holle

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 345
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #4 : 27.05.2003 klo 22:43:27 »
Vaikka olen itsekin joskus tuskaillut asian kanssa, olen sitä mieltä että käytetty kieli kuuluu olennaisesti sarjakuvan "soundiin" ja voi olla vaikka viittomakieltä. Enkä murehtisi miten lukija tekstiä arvostelee. Samoin kuin itse piirrät sarjan ,määräät mikä tyyli siihen sopii. Jotkut voivat vuosien päästä pitää kirjoitusvirheitäsi neronleimauksina.
Holle
Sarjakuvat ja kuvitus
http://www.verikoirat.com

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 498
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #5 : 27.05.2003 klo 22:50:02 »
Minä sanoisin että toi riippuu täysin sarjakuvassa esiintyvistä hahmoista. Yksi puhuu yhdellä tavalla ja toinen ihan jollain muulla, jos niin on tarvis. Mitäpä olisi ollut Mämmilä kirjakielellä? Pitää tehdä niin kuin omaan korvaan kuulostaa hyvältä ja mitä kulloinenkin tilanne/henkilöhahmo vaatii.

Timo

Otto Sinisalo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 292
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #6 : 28.05.2003 klo 09:56:24 »
Tuo "niin kuin omaan korvaan kuulostaa hyvältä" -neuvo toimii varmastikin suurimpaan osaa tapauksista. Mutta entäpä kun suomenkielinen kirjoittaja tekee (suomeksi) tarinaa, joka sijoittuu ei-suomenkieliselle alueelle?

Muistanpa eräänkin sarjakuvan, jossa skottilainen roisto puhui Tampereen murretta, nääs.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 498
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #7 : 28.05.2003 klo 10:59:26 »
Muistanpa eräänkin sarjakuvan, jossa skottilainen roisto puhui Tampereen murretta, nääs.

Joo, tommosissa tapauksissa saattaa käydä niin, että se mikä omaan korvaan on OK, tuntuukin jostain toisesta tosi oudolta. Eipä näissä tapauksissa ole mitään selvää nyrkkisääntöä. Muistan mm. vanhoista Pekka Lippos -seikkailuista (ei siis sarjakuva) että kirjoittaja ainakin yritti tehdä niin, että kun esim Pekka itse puhui englantia repliikit oli kirjoitettu yleissuomeksi, mutta äidinkieltään puhuessaan repliikit muuttuivat savoksi (rantasalmelaisia kun oli).
Jotain tämän suuntaista voi ehkä käyttää yleissääntönä. Mutta monet roistot, etenkin jos yhteiskunnan alimmalta portaalta ovat, puhunevat jotain murretta, slangia tms. Nämä asiat tulevat esille siis myös sarjakuvia kääntäessä. Jos murteellinen kieli  näyttelee tärkeää osaa tarinassa, on se jotenkin tultava myös käännöksessä ilmi, esim Asterix Belgiassa Belgit puhuvat savoa.

Timo

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #8 : 28.05.2003 klo 13:20:30 »
Tällä hetkellä päätäni vaivaavat yiddish ja jamaika. Käännän Spider-Manissa normaalin puhekielen siten, että rakenne ja rytmi on puhekielimäinen, mutta sanat ovat kirjakielisiä (olen vs. oon, minä vs. mä). Tämä frankensteinmainen ratkaisu on tarpeen lähinnä siksi, että ensinnäkin se helpottaa lukemista, ja toiseksi tarinoissa esiintyy aika paljon myös vahvemmin murrettua puhekieltä (gonna vs. going to), joka on jotenkin saatava erotettua tyylillisesti. Silloin yleensä käytän, sattuneesta syystä, Espoon murretta, ns. tsadin slangia.

Mutta silloin tällöin tulee noita erikoistapauksia. Yiddish on osa amerikkalaista kulttuuria, ja moni yiddishinkielinen sana on siirtynyt yleiseen puhekieleen (schmuck nyt tulee ensimmäisenä mieleen...). Toisaalta jamaikan kieli on kuin erittäin vahvasti murrettua englantia, jossa tietyt sanayhdistelmät ovat saaneet aivan omia merkityksiään. Englanninkielisestä se näyttää todella tutulta, mutta sen ymmärtäminen voi olla lähes mahdotonta. Miten tuollaiset yhteydet voi esittää suomennoksessa, ilman että vetää liikaa huomiota siihen, että ne on väkisin siirretty suomalaiseen kontekstiin? No, enköhän minä jotain keksi...
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

mikko jylhä

  • Vieras
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #9 : 31.05.2003 klo 14:01:24 »
Kaltsu: "...ellei nyt ihan murretta viännä."

Siinäpä se. Oman päivittäisen puheilmauksen käyttäminen toimii varsin mainiosti Jyväskylä–Helsinki akselilta operoitaessa, mutta jos satut olemaan oikeasti savolainen (tai Vihannista), vaikuttaa puhekielinen teksti tarkoitushakuiselta "viäntämiseltä", ja sitenollen saattaa harhauttaa lukijaa itse tarinasta.

Oma murteeni on etelässä jo pitempään asuttuani laimentunut, joten enää ei näistä jutuista juuri harmia ole, mutta kun joskus joutuu katsomaan (sosiaalisista paineista) Salattuja elimiä, meinaa hivenen harmittaa.
Miksi ne saa tehdä noin ja minä en.

Otto Sinisalo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 292
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #10 : 02.06.2003 klo 09:38:53 »
Miten tuollaiset yhteydet voi esittää suomennoksessa, ilman että vetää liikaa huomiota siihen, että ne on väkisin siirretty suomalaiseen kontekstiin? No, enköhän minä jotain keksi...

Voithan aina käyttää ns. "claremontismeja", mon ami. Sacre bleu!

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #11 : 02.06.2003 klo 10:23:12 »
Voithan aina käyttää ns. "claremontismeja", mon ami. Sacre bleu!

Zum Teufel, gospodin Sinisalo! Ensimmäisessä tapauksessa päädyin hieman toisenlaiseen ratkaisuun, saapa nähdä miten yleisö ottaa sen vastaan (jos se nyt edes pääsee Rmäen seulan läpi...). Toisessa tapauksessa joudun ehkä käyttämään claremontismia. Jo siitäkin syystä, etten lainkaan ymmärrä, mitä siinä jamaikankielisessä repliikissä sanotaan...
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #12 : 21.09.2004 klo 05:09:01 »
Hah... löysinpäs tällaisenkin topicin, kun oikein etsiskelin... (Pikahaulla ei löytyny mitään... itse asiassa koskaan mitään siitä hyötyny...) ja etsiskelin, koska halusin kaivaa tämän esille, kun muistelin, että tästä on joskus jotain sanottu. Itse olen nyt tämän probleeman kimpussa ja pahasti sen alla...

Mediassa puhutaan toistuvasti siitä, että nuoriso oppii nykyään täysin paskaa suomenkieltä, kun on tekstiviestit, chätit, foorumit ym... ja kaikkialla puhutaan puhekieltä painettunakin ja pahimmillaan jopa kunnon slangia...

Eli miten tämä nyt sitten pitäisi ottaa, kun jos sarjakuvassa on vaikkapa pahimmassa teini-iässä olevia nuoria, niin ne kyllä valitettavasti kaikki puhuvat slangia tai vähintään voimakasta puhekieltä, yksinkertaisesti siitä syystä, että nuoret puhuu sillä tavalla. Puhekieltä ja slangiakin voi kuitenkin vääntää eritasoisilla voimakkuuksilla:

"Eli miten tää nyt sitten pitäis ottaa, kun jos sarjakuvas on vaikkapa pahimmas teini-iässä olevia nuoria, niin ne kyllä valitettavasti kaikki puhuu slangia tai vähintään voimakast puhekielt..."  tai

"Siis mites tää ny sit pitäs ottaa, ku jos kert sarjakuvas o vaik pahimmas teini-iäs olevii nuorii, ni ne kyl sori ny vaan jokikinen vääntää slangia tai ainaski voimakast puhekielt..." tai

"siis onks idiksii, millai tää ny sit kandeis handlata, ku jos esmes sarjikses o vaik teinei, ni ne kyl sorge vaa spiikkaa stadin slangii tai ainaki tykittää sit puhekielt..."

Eli en edes osaa stadin slangia tai jotain vastaavaa todella voimakkaasti slangiin taipuvaa, mut eihän tosta jälkimmäisestä enää mitään selvää jokin kainuun teini saa...  Saati sitten kääntäjä, joka yrittää kääntää sitä vaikkapa englanniksi. Käsittääkseni useimmiten kääntäjäkin valitaan siten, että mielellään pyritään löytämään sellainen, jonka äidinkielenä on se kieli, johon käännetään. Eli toikin pitäisi ensin jonku kääntää suomeksi ja vasta sitten englanniksi...  ::)

Kuitenkin olen itse sitä mieltä, ja kuten Timokin tuossa jo sanoi, että siihen vaikuttaa paljon sarjakuvan aihe ja hahmot. Sisältö ja kohderyhmä tietenkin myös. Olen myös sitä mieltä, että puhetavoilla voi muokata ja ilmaista paljonkin sarjakuvassa esiintyvien hahmojen persoonallisuutta. Niiden erilaisuus ja vaihtelevuus on, erityisesti arkirealismia kuvaavassa sarjakuvassa, enemmänkin rikkaus kuin jokin kielellinen rimanalitus, sillä sehän kertoo juuri siitä, mitä se todellisuudessa tuolla kentällä on. Siellähän sitä puhutaan eri asteisia puhekielen ja kirjakielen kombinaatioita, joihin sekoittuu vaihtelevasti slangia tai murretta, riippuen henkilöstä...

Minusta kirjakieli voi jopa kääntyä sarjakuvaa vastaan, jos se osuu väärään kohtaan ja väärän tyyppisen ihmisen suuhun. Esimerkiksi osa nuorista kiinnittää takuulla huomiota heti, jos jossakin sarjakuvassa nuori teini-ikäinen puhuu kaverilleen kirjakieltä. Luulen, että tällaisessa tilanteessa se pikemminkin tekee hahmoista epäuskottavia kuin päinvastoin. "Eihän yksikään normaali nuori puhu tuolla tavalla!" Sarjakuva voisi hyvinkin tällaisessa tapauksessa muuttua kovin jähmeäksi ja vaikealukuiseksi, koska sen ristiriidan tiedostaminen voisi häiritä lukijan heittäytymistä tarinaan ja tapahtumiin...  tai jotain...

Ja jos ajatellaan vaikkapa niin, että sarjakuvassa on aika ajoin kertojana vaikkapa joku sarjakuvassa esiintyvistä ihmisistä, niin kuka oikeasti kirjoittaa päiväkirjaansa kirjakielellä? No ehkä joku, mut ainakin minä kirjoitan sitä siten kuin livenäkin puhun... Tai sitten sellainen tilanne, jossa sarjakuvassa julkaistaan jonkun toisen kirje... eihän kukaan nyt kirjettä tai postikorttia kaverilleen kirjoita kirjakielellä? Tai no ehkä joku Martti Ahtisaari tai joku Jaakko Hämeen-Anttila...

No... tää on mun ongelma juuri nyt, enkä tiedä, mihin suuntaan tämän nyt uskaltaisi ratkaista... Toisaalta paljon kiitellyssäkin Tietäväisen linnut ja meret albumissakin puhutaan osin puhekieltä... lähinnä siis nuoret ja "virallisemmat" aikuiset vähän enemmän kirjakielimäisesti... ja se sopii mun mielestä ihan hyvin siihen teokseen ja jos se kerran on "kansainväliset maneerit täyttävä", ni voiko se olla väärässäkään...?

tertsi

  • Vieras
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #13 : 21.09.2004 klo 08:47:54 »
Käytän aina kirjakieltä. Pilkut kohdalleen niin hyvin kuin osaan.

Slangi ja murresanoja mausteeksi sekaan, jos tarve vaatii.

Siinä se.

Tuuk42

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 221
  • "En pidä minään"
Re:Kirjakieli vs. puhekieli sarjakuvassa
« Vastaus #14 : 21.09.2004 klo 10:12:47 »
Sehän nyt riippuu aika paljon sarjakuvastakin. Esimerkiksi jos juttu sijoittuu Helsingin keskustaan ja taajamiin on aika paha tikki laittaa hahmot puhumaan Turun murretta. :)
Riippuu paljon mitä hahmoilla haluaa kertoa, sillä halusivat eli eivät ihmisen puhetyyli vaikuttaa aika paljon persoonaan.

Milloin voi ja on suositeltavaa käyttää voimakastakin murretta, slangia tai puhekieltä:

Jos jutun koukku sitä vaatii, esim uusimman Nemin turkulainen kaveri joka kyselee Nemiltä baarissa miksi kaikki gootit ovat samanlaisia.

Jos hahmolle halutaan voimakas persoonallisuus, esim Harry Potterin Hagrid. Iso mies puhuu voimakkaasti ja hieman hassusti murtaen, lapset ja lapsen mieliset samaistuvat helpommin.

Toisaalta jos Teräsmiehen vääntäisi puhumaan tampereen aksentilla niin tulos olisi sama kuin suomeksi dubattu Kauniit ja Rohkeat, surkuhupaisaa, osin jopa mautonta.

Pääsääntöisesti sanoisin kuitenkin, että jos ei osaa slangia tai murretta varmasti kannattaa pitäytyä kirjakielessä. Tekstistä tulee helposti kovin raskasta luettavaa jos murretta on paljon ja se on "liian voimakasta" tai "väärin".

Esimerkkinä Näkymätön Viänänen jossa Savon murre on oikeaoppista mutta koska murre itsessään on voimakas on sen lukeminen pidemmän päälle puuduttuvaa.

Teini puhumassa kirjakieltä on huomattavasti vähemmän häiritsevää.

Slangissakin on niin paljon vivahde eroja, esimerkiksi Axuzin käyttämä "spiikata" on varsin uutta nuorisoslangia joka kuulostaa ja etenkin kijoitettuna näyttää varsin tyhmältä. Parempi olisi vanhempaa slangia oleva "bamlata".

Toivottavasti tsennasit (snaijasit) mitä mä yritin bamlata tällä mun stoorilla. ;D




"Art Kills Creativity." - Douglas Adams Paint it Black!