Aika huipputekele Aapo Rapilta.
Piirrostyyli muhevaa mutta sarjakuvamaista: sopivasti mustaa (tai ruskeahkoa painoväriä), paljon valkoista ja paljon viivoittamalla tuotettua välisävyä joka myötäilee muotoa. Hahmot yksinkertaisia, ilmeet voimakkaita, tyypitteleviä. Ympäristöt realismista vähän satukirjakuvitusmaiseen suuntaan, perspektiivit selkeitä, sommittelu tiivistä. Kuvat eivät ole liian viimeisteltyjä mutta toisinaan koristeellisia, tekstaus sujuvalukuista. Kerronta vastaansanomattoman humaania olematta sinisilmäistä - kyynikko voi dissata stoorin kokonaisuutena muttei tarinan logiikkaa.
Rapi välittää ihmisistä, kuinka vanhanaikaista ja vaarallista.
Taas yksi teos joka näyttää että sarjakuva on kirjallisuutta, kerrontataidetta. Kaurismäen yleisö varmaan tykkäis ulkomaillakin.