Olet näköjään ottanut tuohon sen otsikon jossa oli alkuperäinen T:tä muistuttava I. Pidän valkoisesta enemmän. Ehkä se on niinkin pieni asia kuin tuo varjo, joka luo edes vähän illuusiota taustasta ja jota ei mustassa kannessa erotu. Kuva ei ole "samaa sarjaa" kun ekassa lehdessä, mutta ehkä juuri siitä syystä iskevämpi se on kuin ykösen kansi.
En ymmärrä lainkaan esim. keskustelua Comic Sans -fontista. Siis mitä helvetin väliä sillä on, minkä näköisillä kirjaimilla teksti on kerrottu, jos informaatio välittyy? Ei mene jakeluun.
Itse miellän Comic sansin lähinnä otsikkofontiksi joka ei mielestäni toimi kun sitä käytetään leipätekstissä. Käsittääkseni se on suunniteltu ruudulle, ja yllätys yllätys, sähköisissä ja paperifonteissa painotetaan vähän eri asioita.
Syy Comic Sansin dissaamiseen on varmasti monilla ihan se että ei vaan tykkää.
Eipä kai siinä otsikkofonttina mitään isoa vikaa ole, mutta jotenkin se vain paperilla antaa vähän löysän ja ponnettoman vaikutuksen. Sitäpaitsi, mikä tahansa, noin tyylitelty (persoonallinen, fantasiakirjaimisto) fontti alkaa liikaa käytettynä väsyttää.
Informaation lisäksi kirjainten, sanakuvien ja kokonaisten tekstisivujen visuaalisuudesta voi lukea paljon muutakin. Tätä hifistelyä kutsutaan typografiaksi, ja siitä löytyy paljon hyviä tekstejä verkostakin, ihan perusteista alkaen.
Esimerkiksi tämä. Sarjakuva puolestaan on visuaalinen media, jonka yksi olennainen osa on teksti. Kyllähän se kuvankin informaatio välittyisi myös tikku-ukoilla, mutta jostain syystä aika moni näkee sarjakuvan kuvien kanssa vähän enemmän vaivaa.
Noin yleisesti kun kommentoin jotain sarjakuvia niin pointit typografiasta nousee mielekkäiksi vasta siinä vaiheessa kun tekstin ulkoasu onnahtelee mielestäni suhteettoman paljon verrattuna kuviin. (Tai jos tekstistä ei kertakaikkiaan saa selvää.)
