Kah, kaksi vuotta, enkä ole kirjoittanut mitään... No kumminkin, pieni italomainos ennen juhannuslaitumille karkaamista:
Bonelli-kokoelmani (lähinnä Dylan Dogia tosin) kasvettua jo ihmissuhteita vaarantaviin mittoihin piti etsiä italialaisia sarjiksia, joissa ei ole kuuttasataa osaa, vaan kioskihörhöilyn helmiä tiivistettynä hieman vähemmän tilaa vieviin sarjoihin. Löytyi tällainen portaali:
http://www.fumetto-online.it Kyseessä on nettisivujen perusteella Bolognalainen megasarjiskauppa (Alessandro srl), joka myös julkaisee itse ranskalaista nykybedeä jne. (Alessandro editore) ja välittää muiden julkaisijoiden tuotteita, sekä uusia että divaritavaraa (Alessandro distribuzioni).
Pääsivun vasempaan ja oikeaan laitaan on pylväisiin pinottu linkit eri kustantamoiden katalogeihin tuotteista, joita Alessandron kautta on saatavilla. En nyt rupea luettelemaan, mitä kaikkea on saatavilla, mutta tuolta voi hankkia esim. kaikki Cortot italiaksi joko luksus- tai taskaripainoksina, lähes kaikki italialaiset länkkärisarjikset ja tärkeimpien Tex-piirtäjien "Näin teen sarjakuviani" -uraretrospektit jne. jne. Nämä vain mainostaakseni opuksia, joiden uskon suomalaisia kiinnostavan. Jääköön lisäinfo kunkin omalle vastuulle / myöhempään ajankohtaan. Mutta rahareikä on lähes loputon, melkein kaikkea muuta voi shoppailla paitsi ankkaa.
Itse tilasin toukokuun loppupuolella Kerry il trapperiä (Tiziano Sclavin kässäröimä kauhulänkkäri), Ranxeroxit 1-3, Andrea Pazienzan (Italian vastakulttuurisarjakuvan puolijumala, josta taidesarjakuvistit yleensä haastatteluissan horisevat) Pompeon ja pätkän Zanardi-saagaa sekä Magnukselta neljä osaa Necronia (kieli poskessa parhaan kioskiroskan perinteen mukaan väännettyä eksploitaatiokauhustelua).
Prosessi kesti siis noin kuukauden, osittain koska sähkökirjelmöin kaksi kertaa omituisella byrokraatti-italialla myyjän kanssa varmistaakseni mahdollisuuden maksaa pankkisiirrolla. Kortin vinguttaminen lyhentänee aikaa n. viikolla. Tavara saapui erinomaisessa kunnossa n. 10 päivää siitä, kun liikkeestä ilmoittivat postittaneensa paketin, ja lähetyskuluina velkoivat tuosta varsin painavasta jötkäleestä (saattoi lähennellä kymmentä kiloa) parikymmentä euroa.
Sain säntillisesti ja rakkaudella pakattuna kaikki tilaamani albut ja pääsin taas toteamaan, etten vieläkään ole törmännyt italopainotuotteeseen, jossa olisi pikselivikaa. Eikä Ivan-Marion italialaisbalkanilainen liiga ole vieläkään tyhjentänyt tiliäni!
Jos kiinnostusta ilmenee, voin myöhemmin pistää palstalle tarkemmat tilausohjeet italiaa osaamattomille. Suosittelen kuitenkin, että tilaaja osaisi edes auttavasti saapasmaan kieltä, sillä kaikki tiedotteet pärähtävät sähköpostiin italiaksi, ja tällä on merkitystä siinä, että sivustolle listattuja nimikkeitä on niin paljon, että henkilökunnan täytyy erikseen tarkistaa niiden faktuaalinen saatavuus ja ilmoittaa siitä tilaajalle. Tai sitten voi kokeilla lähettää pääsivun alalaidan spostiosoitteeseen tiedustelun englanniksi, ja katsoa, reagoidaanko mitenkään...
Joka tapauksessa, hyvää jussia kaikille!