taiteesta

[Paalujuntta-Simo]

Olen todella tyytyväinen, että Goscinny ei tyytynyt kuvaamaan pienen gallialaisen kylän (jonka hyvin tunnemme) todellista arkipäivää 50 eKr

Tarkoittaako tämä, että esim. todentuntuisen historiallisen kuvauksen tekeminen on "tosikkomaista roskaa"? Rakastan Asterixia, totta kai, mutta lukisin kyllä mielelläni 2000 vuotta vanhan kelttiläisen kylän todellisestakin elämästä. Niin lukisi hyvin moni muukin.

[tertsi]

Olen todella tyytyväinen, että Goscinny ei tyytynyt kuvaamaan pienen gallialaisen kylän (jonka hyvin tunnemme) todellista arkipäivää 50 eKr

Tarkoittaako tämä, että esim. todentuntuisen historiallisen kuvauksen tekeminen on "tosikkomaista roskaa"?

Ei, tämä ei tarkoita sitä. Itse vain satun nauttimaan erikoisen paljon havaitessani mielikuvituksen lentävän ja oivallusten pulpahtelevan.

[Wilpuri]

Makunsa kullakin, mutta itse en välitäkään nähdä kotimaista supersankarisarjakuvaa.

Minä ainakin pidän Kapteeni Kuoliosta. Se on juuri sellainen hieno suomalainen (lue: tamperelainen) supersankari, joka istuu meidän maahamme, kuin puukko selkään.

Lähin vastine Kuoliolle on mielestäni Don Rosan Captain Kentucky, joka sekin on/oli mielestäni hieno sarjakuva.

Mämmilää en juurikaan tunne (vaikka eräs opettajani taisi olla Mämmilä-fani), mutta mielestäni on hyvä että tehdään SEKÄ fantasiaa/hörhöilyä, ETTÄ realistista draamaa.

Joskus tekee mieli lukea jotain sellaista, kuin esim. Linnut ja Meret. Joskus Akira on poikaa... välillä taas tekee mieli lukea vaikka Halo Jonesia. Mielestäni sarjakuvia ei pidä rajoittaa siten, kuin elokuvia suomessa rajoitetaan. Suomalainen elokuva on täynnä pelkkää komediaa ja draamaa. Voiko mikään olla tylsempää, kuin vain kahden genren vuorotteleminen (no okei... yhden genren "vuorotteleminen on tylsempää)? Sarjakuvissa ei mielestäni pidä tehdä tällaisia rajoituksia, vaan tehdä toimintaa, fantasiaa, romantiikkaa, huumoria, draamaa ja ihan mitä vaan... sarjakuvan tekoa ei rajoita budjetti (siis esim. räjähdys sarjakuvassa maksaa saman verran, kuin yksi repliikki jne.), joten mielikuvituksen pitää antaa lentää ilman typeriä rajoitteita, että "No eihän nyt suomessa mitään avaruusmömmözombievampires-juttua höh... jenkkikakkaa se on"...

[tertsi]

sarjakuvan tekoa ei rajoita budjetti (siis esim. räjähdys sarjakuvassa maksaa saman verran, kuin yksi repliikki jne.), joten mielikuvituksen pitää antaa lentää ilman typeriä rajoitteita,

Jep, enemmän räjähdyksiä. Joo, ja takaa-ajoja. Näitä ei ole sattunut silmiini liiemmin kotimaisia selaillessani. Sitä vaan istutaan ja puhutaan ja puhutaan. Ja ehkä vähän kävellään.

[Paalujuntta-Simo]

No niin, minähän unohdin Kapteeni Kuolion, joka on aika mainio. Mutta se onkin parodiaa ja Tampere-romantiikkaa.

Oikeastaan kyse on siitä, että minä en pääsääntöisesti välitä nähdä minkään maalaista supersankarisarjakuvaa. Se ei vaan innosta. Tolkienistisesta fantasiasta pidän silloin kuin siihen on onnistuttu tuomaan raikas näkökulma ja monitasoisuutta.

Seikkailusarjakuvassa minua henkilökohtaisesti kiehtovat eniten erilaiset historialliset aiheet: western, gangsterit, samurait, merirosvot ja niin edelleen. Omatkin fantasiat suuresta sarjakuvaromaanista liittyvät juuri tuohon aihepiiriin.

[tertsi]

Missä tähän Kapteeni Kuolioon voisi tutustua? Nimi ainakin kuulostaa lupaavalta.

[Paalujuntta-Simo]

Jep, enemmän räjähdyksiä. Joo, ja takaa-ajoja. Näitä ei ole sattunut silmiini liiemmin kotimaisia selaillessani. Sitä vaan istutaan ja puhutaan ja puhutaan. Ja ehkä vähän kävellään.

Entä Kari Leppäsen Demonia, Achilles Wiggen ja muut scifi-aiheet? Petri Hiltusen koko tuotanto? Kari Suomalaisen kuvittamat Välskärin kertomukset? Ilpo Koskelan Aleks Revel -kertomukset? Muinainen kotimainen scifisörsseli "Koltan perintö"? Ja varmaan muutama muukin.

Kyllä sitä kotimaista jännitystarjontaakin on pieninä annoksina ollut jo vuosikymmeniä.

[Otto Sinisalo]

Missä tähän Kapteeni Kuolioon voisi tutustua? Nimi ainakin kuulostaa lupaavalta.

P.A. Mannisen "Kapteeni Kuolio ja Tamperkélettä" saa kirjakaupoista. Sarjamanian pokkari on julkaistu viime vuonna.

EDIT: Ai niin, ja myös hahmo esiintyy säännöllisesti Sarjari-lehdessä.

[Otto Sinisalo]

Niin, kotimaisesta genresarjakuvasta: seikkailuviihde on siitä ongelmallinen, että se tavallisesti vaati pitkän albumin toimiakseen. Albumin tekeminen kestää ja korvaus on esimerkiksi strippisarjakuvien säännöllistä tuloa pienempi. Kohtalaisen suosittu Hiltunenkaan ei juuri pääse omilleen pitkillä albumeillaan, vaikka on yleisönsä löytänyt.

Pitkä tekoprosessi ja hintsut korvaukset varmastikin rajoittavat tuotantoa. Egmont on kuitenkin tehnyt mielenkiintoisen päänavauksen suomalaisten (Samson, Hiltunen, Ruokosenmäki) Korkkarellaan, joita levitetään edullisessa formaatissa lehtipisteissä. Ainakin Suomi-Korkkareiden (Talvisota, sisällissota, etc) vastaanotto on ilmeisesti ollut hyvä, koska jatkoa on tulossa.

Voiko tästä päätellä, että kotimainen toimintasarjakuva menestyy, jos se jollain tavalla kutittelee kansallistuntoja? Onko olemassa crossover-yleisö, joka hakeutuu Sven Hassel -kirjoista sotasarjakuviin?

[Wilpuri]

Suomalaisille on itsestään selvää, että sarjakuvataiteilijat tekevät sarjakuvia silkasta ilosta, eivätkä kaipaa mitään turhia rahallisia korvauksia mukavasta harrastuksestaan. Eihän lapsillekaan siitä makseta, että he leikkivät... ainakaan minulle ei maksettu...

Ja jotta kukaan ei vahingossa tai tahallaan ymärrä kommenttiani väärin, niin sanon vielä, että todella harmillista, että suomessa ei osata arvostaa sarjakuvaa samalla tavalla, kuin esim. kirjoja tai musiikkia. Sarjakuva on täällä lähinnä sellaista harrastajien hauskaa sisäpiirin pörinää, Viiviä ja Wagneria, B. Virtasta ja paria muuta lukuun ottamatta.

Itse kyhään tällä hetkellä pitkää seikkailua, mutta tuskin minä siitä koskaan tulen saamaan mitään varteen otettavaa rahallista korvausta... onneksi piirtäminen on hauskaa, ja toistaiseksi se riittää minulle korvaukseksi.

[Timo Ronkainen]

Jos näitä Aku, Muumi ja Mustanaamiopiirtäjiä on , niin eipä heistä esim. alan johtavassa lehdessä ole paljon juttua ollut. Siis Sarjainfossa.

Kyllä on ollut. Murtosaari ja Korhonen esiteltiin ja haastateltiin yhdessä. Kari Leppäsestäkin on ollut useampi haastattelu. Jep.
No, meillä on yksi mustispiirtäjä, pari ankkapiirtäjää, muutama Muumi-piirtäjä. Ruotsissa, jossa eräässä toisessa säikeessä saimme lukea olevan räväkämpiä taidepuolen tekijöitä kuin suomessa (kulttuurierot), on myös enemmän mainstreamin tekijöitä, Mustanaamiota jopa tuotetaan siellä. Siellä, samoin kuin Tanskassa ja Norjassa on kansallinen tuotanto kaikilla rintamilla laajempaa (jopa suhteessaväkilukuun). Omaa mainstreamia on paljon. Käsissäni on juuri nyt tanskalainen nuorten seikkailualbumi, Ole Christensenin ja Niels Söndergaardin Dimensiondetektiven (ei järin omaperäiselta vaikuta tosin). Tanskasta tulevat myös Frank Madsenin albumiseikkailusarja Kurt Dunder, Sussi Bechin historiallinen seikkailusarja Nofret (useampia albumeita) jne... Kaikki ilmestyvät yhä. Tanskassa on 5,3 miljoonaa ihmistä. Suomessa 5,1...

Timo

[VesaK]

Tarkoittaako tämä, että esim. todentuntuisen historiallisen kuvauksen tekeminen on "tosikkomaista roskaa"? Rakastan Asterixia, totta kai, mutta lukisin kyllä mielelläni 2000 vuotta vanhan kelttiläisen kylän todellisestakin elämästä. Niin lukisi hyvin moni muukin.

Sitten vaan Ranskaa opiskelemaan ja Angoulemeen. Sieltä löytyy albbuja, ihan oikeaakin "historiallista seikkailua", jos Van Hammen ja Rosinskin Aaricia on liian psykkedeelistä. Niitä muita tuskin koskaan suomennetaan, että siksi näin.

[Paalujuntta-Simo]

Joo, kiitosta vinkistä. Ranska vaan ei ole hanskassa.

Palailen tertsin alkuperäisiin väitteisiin. Jotenkin niistä sai vaikutelman, että tertsin mukaan seikkailun ja jännityksen tekeminen Suomessa aloitettiin vasta 90-luvulla. Toivottavasti ymmärsin väärin, sillä kyllähän tuo vakavalle sarjakuva- ja leffaharrastajalle olisi aika karu väärinkäsitys.

Itse olin teininä kiihkeä 40 - 60-lukujen kotimaisen jännityksen ja seikkailun ystävä. Nykypäivän leffatuotantoyhtiöiden mielikuvitus ja rohkeus tuntuu varsin vähäiseltä kun ajattelee vaikkapa 50-lukua. Tuolloin Suomessa tehtiin mm. loistava Lappiin sijoittuva vampyyrifantasia, parikin historiallista miekkailuelokuvaa, hellyttävä pienen budjetin merirosvospektaakkeli (Rosvo-Roope) ja jopa western-mukaelmia. Tuotannon taso oli tietysti sitä sun tätä, mutta mahtuihan joukkoon tahattoman komiikan ohella niitä kestohelmiäkin.

Sarjakuvan puolella "Joonas" lienee kuuluisinta tuon ajan Suomi-jännitystä. Sanoma- ja viikkolehdissä noin  15 -  20 vuotta ilmestyneen sarjakuvan päähenkilö, helsinkiläinen taidemaalari, seikkaili yhtä lailla 50-luvun stadilaisessa katujengimiljöössa kuin ufojen abduktoimana ulkoavaruudessa. Albumina 80-90-luvun taitteessa uudelleenjulkaistu "Hypnoosimurha" on kotimaisen psykologisen jännityksen klassikko, vaikka Joonas-hahmo itsessään on vähän turhan humoristinen sen päähenkilöksi. Mikä se Joonas-piirtäjä muuten oli nimeltään? Äijähän kuvitti sittemmin "Hevoshullua", vai?

[VesaK]

Veikko Savolainen

[Timo Ronkainen]

Sarjakuvan puolella "Joonas" lienee kuuluisinta tuon ajan Suomi-jännitystä.

Olemme menneet kauaksi otsikon aiheesta, mutta pitää lisäillä että kyllä 30-40 tehtiin melko lailla suomalaista jännitys- ja seikkalusarjakuvaakin. Harva vain koskaan pääsi kirjoihin ja kansiin. Ami Hauhio teki useampia hienosti piirrettyjä seikkailujuttuja (joiden juonet nyt tosin oli mitä oli, usein ei kuitenkaan kauhean paljon ulkomaisia esikuvia huonompia). Maan Mies Marsissa kaipaisi uusintapainoksen. Semmoisen leikkelemättömän. Seikkailujen Maailmassa ilmestyi värillinen Lentävä lautanen-juttu.
Ja sitten Kari Suomalainen teki Lukemisia kaikille -lehteen Henkensä kaupalla -sarjaa. Teuvo Koskinen (ei löydy Suom. Sarjak. Ensyklopediasta) 1959 Mies -lehteen Kapteeni Steiner -nimistä seikkailusarjaa. Ja monia muitakin löytyisi vähän kaivelemalla.
Pikemminkin on niin, että 60-luvun jälkeen ei tehty enää mitään tämmöistä. No, vähän...

Timo