"Pokémonista pornoon" HS:n kuukausiliitteessä

[PTJ Uusitalo]

Tapahtuipa kerran niin, että törmäsin täällä ystävälliseen tiedusteluun, josko joku animeharrastaja haluaisi itseään haastateltavan Helsingin Sanomien kuukausiliitteen artikkeliin, joka koskisi animea. Vastasin, ja näin teki myös tyttöystäväni. Kappas vain, kyseinen toimittaja halusi kuin halusikin haastatella meitä.

Merituuli Ahola saapui Ouluun, juttelimme mukavia ja hän kyseli paaljon kaikenlaista johon yritimme vastailla mahdollisimman fiksusti. Kysyessäni jutun laatua hän sanoi siitä olevan tulossa "sillain yleisesti mangaa, animea, harrastusta ja ilmiötä esittelevä". Koetimme painottaa animen ja mangan aktivoivaa vaikutusta nuorisoon ja harrastamisen iloista ja yhteisöllistä luonnetta. Valokuvaaja otti jokusen kuvan meistä ja taiteellisella krääsällä koristellusta asunnosta. Lähettelin vielä sähköpostia jälkeenpäin, kuten olimme heidän lähtiessään sopineet. Koetin vielä muistella, olisiko unohtunut jotain oleellista.

Koska haastateltavien hakuviestissä oli niin sanottu, kysyimme vielä lopuksi lähettääkö hän ne sitaatit sitten tarkistettavaksi. Lupasi. (Vaikutti muutenkin ihan fiksulta ja kiihkoilemattomalta 20-jotain olevalta naiselta.) Parin viikon jälkeen lähetimme sähköpostia, jossa kyselimme mitä jutulle kuuluu. Ihan hyväähän sille, kuului vastaus. Se oli kuulemma jo painossa.

Animeunionin säätäjä Kyuu Eturautti mainitsi minulle ircissä hieman tämän jälkeen olleensa kyseiseen toimittajaan yhteydessä, ja että ei tiedä kannattaisiko hän henkilökohtaisesti kyseisenlaatuisen jutun julkaisua. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt jo aavistella pahinta.

No, kuukausiliite ilmestyi. Jutun nimeksi oli valittu "Pokémonista pornoon", joka täytti aukeman vasemman sivun alapuoliskon, kirkuvan vaaleanpunaisilla, kimaltavilla pölkkykirjaimilla. Yhtään otetuista kuvista ei ollut mahtunut mukaan; sen sijaan liehuhameisia figuureja ja pastellinsävyistä pop-krääsää löytyi kyllä. Pois olivat jääneet kaikki maininnat kulttuurien kanssakäymisestä, yhteisöllisyydestä ja harrasta-aktiivisuudesta. Juttu pursui asiavirheitä, väärin kirjoitettuja ikiä, aiheyhteyksistään irrotettuja sitaatteja, vahvoilla negatiivisilla mielipiteillä ja skandaalinkäryisillä lausahduksilla pippuroituja lauseita, sekä tietysti silkkaa provosoivaa vanhempienpelottelumateriaalia.

("Pekka! Minä luin tuollaisen jutun lehdestä... Et kai sinä vain katso animea?!
"Öö... En, äiti."
"Niin, tietysti... Etpä tietenkään, huh...")

Tuossa parikymmentä minuuttia sitten Eturautti vielä sanoi, että oli pari viikkoa sitten mm. korjaillut toimittajan kanssa aika paljon nimivirheitä ja heittänyt vähän yleisemmin, kannattaisiko tuota osaa fanitoiminnasta leimata ihan noin negatiiviseksi. Noin viikko tästä toimittaja oli ilmoittanut hänelle, että joitain muutoksia on tehty, mutta juttu tulee kyllä edelleen "herättämään mielipiteitä". Mieleen nousee, kuinka virheellinen juttu sitten olisi ollut ilman tätä myötävaikuttamista.

No, artikkelia lukematta tuskin kukaan osaa sanoa paljon mitään. Se löytyy skannittuna täältä:


http://www.deviantart.com/view/22497039/
http://www.deviantart.com/view/22497024/
http://www.deviantart.com/view/22497119
http://www.deviantart.com/view/22497151

Iloisia mielipiteitä (ja jutun virheiden ruotimisia) taas löytyy täältä:

http://terrible.kupoli.net/viewtopic.php?t=156
http://forum.kupoli.net/viewtopic.php?t=1447
http://forums.animeunioni.org/viewtopic.php?t=2727&postdays=0&postorder=asc&start=0

Jotkut näkisivät tässä aihetta kunnianloukkaussyytöksiin. No, useampia sähköposteja on ainakin lähtenyt eri tahoille. Odottelemme vastausta.

[jokela]

Ehdottaisin pienentään artikkelin "kuvakokoa"! Mulla ei selain tai kone jaksa ladata noita.

Noin niinkös selkäydinreaktio .. Joko "toimittajalla" oli oma ihan valmis agenda ja hän tarvi vaan tekosyynä jututtaa jotakinketätahansa. Tai sitten polttoraudan kanssa on mukavaa päästä kuikelteleen jopa niinkin "varteenotettavan" lehden kuin Hesarin sivuilla ..

-- j --

[PTJ Uusitalo]

Eivät ole minun skannaamiani.

Mutta todella ikävää tämä minusta on. Iloisella mielellä lähdemme mukaan, tarkoituksena lisätä suurten massojen positiivista mielikuvaa fandomistamme ja pyyhkiä Dragon Ball -jutun viimeisetkin muistot pois. Tuloksena on tällaista.

"Vaaleanpunaisilla sivuilla keikistelee nuoria mallityttöjä, joilla on suuret silmät ja ilmeettömät nukenkasvot. Vyötäröä kiristävät pitsimäiset baby doll -asut. Tytöt näyttävät manga-sankareilta tai japanilaisilta barbeilta. Sellaiselta haluaa näyttää Tiina Hietalakin."

1) Suuret silmät? No jaa.
2)Baby dollit eivät kiristä vyötäröltä. Ja voitaisiinko muuten puhua "paperimaisista julisteista"?
3) Manga-sankareilta? Ja tietääkseni barbit ovat Japanissa ihan samannäköisiä kuin muuallakin.
4)Juolahtikohan Aholan mieleenkään, että Tiina saattaisi kokea tällaisen määritelmän itsestään loukkaavana? Ilmeisesti kyllä, koska hän on jopa sanonut tienneensä että juttu tulisi "herättämään keskustelua". Ja alaikäiseltä ei tietenkään tarvitse kysyä suostumusta, koska eihän alaikäinen voi ryhtyä oikeustoimiin.

Voisin kuvitella, että esim. Seiskassa toimituskunta käy kilpailua siitä, kuka saa eniten paheksuvaa lukijapalautetta. Mutta en olisi uskonut, että näin voisi olla myös Helsingin Sanomissa.

Tiinan äiti lukee tuon jutun. Opettajat lukevat, kaverien vanhemmat. Sen lukevat poliittiset vaikuttajat ja nuorisotyöntekijät, jotka tekevät omia päätelmiään animen harrastamisesta ja siitä, kannattaako alan harrastusyhdistysten kanssa tehdä yhteistyötä.

Näin stereotyyppistä ja perverssiä on suomalainen, pahan Japanin korruptoiva nuoriso. Hui kamala.

[Tero Mäntylä]

Tätä siis näkee edelleen. Aikoinaan eräs live-roolipeleistä "kertova" dokumentti on aivan klassikko samasta aiheesta. Ikävintä tässä tosiaan on se miten tämä amatööri käsittelee haastateltuja. Erittäin huonossa valossa teidät esiteltiin tuossa. Sen verran kun noista skanneista pystyi lukemaan.

Lohdutukseksi sanoisin että eniten keskustelua tämä aiheuttaa vain harrastajista. Valitettavasti se toki antaa myös negatiivisen kuvat teistä teidän tutuilleen. Joutunetta pitkään oikomaan tästä syntyneitä väärinkäsityksiä. Muutama pelästynyt vanhempi saattaa tulla mutta historian perusteella eniten huomiota näihin kiinnittävät harrastajat.

Toivottavasti päätyy tämä toimittaja seiskaan ja saa lopun ikänsä kirjoittaa keksittyjä juttuja Nykäsestä katkeroituneena alkoholistina.

Mielenkiintoisen väkisin myös tuossa koitetaan koko ajan osoittaa seksin suuntaan... jokaiseen makuun löytyy jotain... muutama ammatti/harrastusmanga ja lopun on ilmeisesti enemmän tai vähemmän pornoa?

(Jos tilaisin Hesaria niin peruttaisin tilauksen... pitänee uhata että jos joskus saan tilaisuuden lukea Hesaria ilmaiseksi niin jätän tän takia sen lukematta.)

[Reima Mäkinen]

Olipas tosiaan harvinaisen paska artikkeliksi! Voisi kuukausiliite keskittyä julkaisemaan vain niitä mainoksiaan kun ei siellä näköjään muuhun ole kompetenssia. Malmbergin jutut ja jokku Nopolan pakinat sekä Tapen sarjakuva ovat ainoat valopilkut koko läystäkkeessä . Vaikka nyt unohtaisi sen negatiivisen sävyn niin asiavirheiden määrä oli pöyristyttävä.

Tämähän oli vuoden sisään jo kolmas kerta kun Kuukausiliite kirjoittaa Japanista. Vasta vuodenvaihteessa he oikoivat jälkeenpäin esittämäänsä vastaavaa manga=pornoa väitettään. Ilmeisesti tämä mielikuva on tietyissä piireissä niin syvään syöpynyt että sitä ei enää millään pelasta. (toinen kerta oli muuten juubailua tyyliin: olenpa turistina täällä - ja onpa ihmeellista, kirjoittajana muistaakseni Ilkka Malmberg jolla yleensä on ihan hyviä juttuja)

Sunnuntain normilehdessä oli siinäkin maininta Tennarin näyttelystä. Siellähän on nyt näytillä "japanilaisia manga-sarjakuvia". Tätäkään asiaa ei varmaan ikinä tulla oppimaan. Eihän sitä kirjoiteta missään vaikkapa muotoon. "Amerikkalaiset movie-elokuvat ovat suosittuja.

[PTJ Uusitalo]

Helsingin Sanomat on yksi Tennispalatsin mangapäivän sponsoreista. Saattahan tuo olla että ollaan haluttu skandaalinkäryinen juttu, jotta asiasta nousee kohu ja tapahtumaan lappaa ihmisiä katsomaan, millaista tämä anime nyt on.

(Tässä vaiheessa yhtälön täydentää oletettavasti runsaslukuinen fanservice-cosplay. Tiedän, että paikalle on tulossa ainakin yksi Miyuki sarjasta Miyuki-chan in Wonderland, joka on todennäköisesti Clampin tekijöiden eniten itselleen naurava työ. Onneksi ilmat ovat jo varsin kylmät, mutta milloinpa se olisi cosplayaajia hidastanut? Voin jo kuulla Hesarin toimittajien kameroiden räpsyvän.)

Ah. Muistaakseni HS:n Nyt-liitteessä oli kesällä juttu nimeltä "Nörttien kesäseurat", jossa kerrottiin vähemmistöharrastuksista. Animeconia ei silloin ollut haukuttavana, mutta Ropeconista (tyypillisine kävijöineen) juttu antoi ilmeisen mielenkiintoisen kuvan. Seuraavassa Nyt-liitteessä julkaistiin jonkun n. 12-vuotiaan tytön kirjoittama, noin kahdeksan senttiä pitkä palautekirjoitus, jossa kirjoittaja paheksui sekä artikkelin antamaa kuvaa roolipelaajista nörtteinä että roolipelaamisen esittämistä elämättömien hyypiöiden touhuna. Lisäksi hän kertoi parilla lauseella roolipelaamisessa olevan kyse eläytymisestä, että se vaatii mielikuvitusta, ja että se on pakostakin hyvin sosiaalinen harrastus, jonka harrastajista itse asiassa on suuri osa tyttöjä.

Eli yksi palaute, ja se siitä. Katsotaanpa saammeko me sitäkään vähää.

[MarkZero]

Lukaisin tuon läpi ja ei se nyt niin negatiivissävyinen minusta ollut? Aika neutraali pikemminkin. Suurin virhe on tuo provosoiva otsikko ja naistenlehtimäinen tyyli. Juttu on myös hajanainen, kun väliin selitetään perusasiaa ja välillä kerrotaan haastateltavista. Parempi juttu olisi syntynyt, jos olisi keskitytty pelkästään haastateltaviin ja annettu heidän puhua ilman johdattelua.

[Jari Lehtinen]

Lukaisin tuon läpi ja ei se nyt niin negatiivissävyinen minusta ollut?

Niin minullekin tuli mieleen. Artikkelin kehnoutta on hieman liioiteltu.
Toki siinä on käsittämättömiä asiavirheitä. Haastateltuja on lainattu päin hunninkoa. Erittäin ikävää jutussa on apinahäkkimäinen asenne. Ihmisiä kutsutaan etunimellä, ikäänkuin viisivuotiaalla Matilla ei nyt sen kummempaa väliä muutenkaan olisi. Pahinta lienee, että tietää, kuinka jutusta olisi saanut niin paljon paremman: oikeasti yhteiskuntakriittisen ja ärhäkän, olisi voitu esittää aktiivinen ja toimiva suomalainen nuoriso. Mutta Sanoman lehdille sellainen vallattomuus ei ole ikinä kelvannut. He eivät sitä edes tunnista kun he sitä eteensä saavat.

Sitä paitsi Helsingin Sanomien päätoimittaja iskee korttia Esko Ahon kanssa - tarvitseeko sanoa enempää kenenkään henkilön maineen mustaamiseksi.

[VesaK]

Kehtasi Merituuli Ahola vielä ruinata Sarjainfon 1/05 eli manganumeron ilmaiseksi, niin kuin ei tuon kokoisella paikallislehdellä olisi varaa pistää viittä euroa lähdemateriaalin hankintaan. Toisaalta Infoa ei ko. jutussa sitten lainkaan mainittu, että ehkä sen voi pyytää takaisin. 

[Laura Sivonen]

Artikkelin kehnoutta on hieman liioiteltu.
Toki siinä on käsittämättömiä asiavirheitä. Haastateltuja on lainattu päin hunninkoa. Erittäin ikävää jutussa on apinahäkkimäinen asenne. Ihmisiä kutsutaan etunimellä, ikäänkuin viisivuotiaalla Matilla ei nyt sen kummempaa väliä muutenkaan olisi.

Mielestäni tuota tekstin tyyliä voisi aiheettomasti haukkua alentuvaksi. Ihan kuin kirjoittaja yrittäisi selittää naapurin seniilille kissatädille, että mitä ne nykylapset oikein touhuavat: "Laittavat sellaiset hassunkuriset peruukit päähänsä ja leikkivät Sohunen-sarjojen supersankareita jossain pusikoissa muiden lasten kanssa. Ja tämä yksikin magnaharrastaja Petteri tykkää homopornosta ja Tiina taas haluaa näyttää japanilaiselta barbilta, tyhmiä pervoja nuo mankaharrastajat."

Tai sitten minä luin liikaa rivien välistä silmät ristissä.

(tuli muuten mieleen, että miten Petteri on voinut harrastaa mangan ja animen lukemista/katsomista jo 4 vuotta, vaikka aloitti ko. hippihommat vasta 2003, jolloin ensimmäinen Ranma julkaistiin? Vai puhuiko toimittaja taas läpiä päähänsä?)

[Rami Rautkorpi]

Enimmäkseen olen samaa mieltä Mark0:n ja Jarin kanssa. Aivan liian kesyä ollakseen seuraava isku kukkahattutätien hyökkäyksessä animea/mangaa vastaan. Ja asiavirheet ovat tietenkin anteeksiantamattomia, kuten aina. Mutta kyllä se negatiivissävytteinen oli selvästi kielenkäytön ja kehystyksen puolesta. Jopa rakenteellisesti neutraaleilla ilmaisuilla on mahdollista vihjailla lukijalle, ja tässä tapauksessa ei joko välitetty siitä, että vaikutelma on negatiivinen, tai se oli tahallista. Esimerkkejä:

Otsikko: Pokémonista pornoon. Periaatteessa neutraali, koska se tietenkin on poimittu fraasista "animen/mangan sisältö vaihtelee pokémonista pornoon", tai jotain vastaavaa. Paitsi että se tietenkin voisi yhtä hyvin olla poimittu fraasista "anime/manga johdattaa vaikutuksille alttiin nuorison pokémonista pornoon". Ensimmäisessä tapauksessa noiden kahden sanan paikkaa voisi tietenkin vaihtaa keskenään, mutta jälkimmäisessä tapauksessa sen täytyisi olla juuri tuo, mitä tässä otsikossa käytettiin. Tahallista vai tahatonta?

Punaisella painettu kelluva teksti (näille on varmaan joku nimikin...): HARRASTAJ[IEN] MIELESTÄ MANGASSA [ON] VAIN VÄHÄN PORN[OA] JA VÄKIVALT[AA]. (Ainakin noin luulisin sen menevän, katselen nyt skannia, josta on reuna jäänyt pois.) Näinhän journalistien on tarkoituskin kirjoittaa neutraalia tekstiä, vai mitä? Ei esitetä jonkun mielipiteitä faktoina, vaan kerrotaan vain kuka sanoo ja mitä. Tietenkin kun ympäriltä koverretaan pois kaikki muu, mitä myös voitaisiin sanoa, saadaan uskollisinkin sitaatti sanomaan juuri sitä, mitä toimittaja itse haluaa. Harrastajien mielestä mangassa on vain vähän pornoa ja väkivaltaa... mutta me objektiiviset ei-harrastajathan tiedämme paremmin, emmekö vain? Tahallista vai tahatonta?

Riittävän kehittynyttä taidottomuutta on mahdotonta erottaa pahantahtoisuudesta.

[Rami Rautkorpi]

(tuli muuten mieleen, että miten Petteri on voinut harrastaa mangan ja animen lukemista/katsomista jo 4 vuotta, vaikka aloitti ko. hippihommat vasta 2003, jolloin ensimmäinen Ranma julkaistiin? Vai puhuiko toimittaja taas läpiä päähänsä?)

Petteri ryhtyi lukemaan Ranmaa jo ennen kuin sitä alettiin suomentamaan. Artikkelista:

Hän lainasi Ranma-sarjakuvan kotiin ja alkoi hinguta sitä lisää. Enempää ei Kempeleen kirjastosta kuitenkaan löytynyt, ja Petteri haki lohtua oululaisesta sarjakuvaliikkeestä ja netistä.

Jos kysessä olisi ollut suomennos, lohtua olisi varmaan löytynyt suoraan lähimmästä lehtipisteestä.

Tai sitten minä luin liikaa rivien välistä silmät ristissä.

Rivejä ehkä luit hieman silmät ristissä, mutta rivien välistä kyllä mielestäni ihan oikein. Ja asiavirheet korjattuinakin juttu olisi ollut varsinaiselta sisällöltään sellaista höttöä, että rivien välistä poimittava informaatio on kyllä se tärkein näkökohta tässä tapauksessa, ja ansaitsee kirjoittajalle jääpuikkoja tippuvia katseita mangakansalta. (Ei kun hetkinen, sehän on eurooppalaista kuvakieltä, vai mitä?)

[Lurker]

Mitä minä sanoin?

"Friikit" kiinnostavat, eivät sarjakuva.
Sensaatiota, ei asiaa.

[Rami Rautkorpi]

Mitä minä sanoin?

Jaaha, paljastit itsesi! Ei kukaan olisi pystynyt ennustamaan tätä! Lurker on Merituuli Ahola! Lynkataan Lurker!

[Lurker]

Jaaha, paljastit itsesi! Ei kukaan olisi pystynyt ennustamaan tätä! Lurker on Merituuli Ahola! Lynkataan Lurker!

Tunnen jo hirttoköyden kiristyvän kaulani ympärillä...  mutta olkoon sitten, kuolen marttyyrina!