Tämä esimerkki on tietysti kaukaa haettu, mutta matkailu avartaa:
Dupuis-kustantamo Belgiassa maksaa keskimäärin 280 euroa per planssi käsikirjoituksesta, piirroksesta ja värityksestä sellaiselle tekijälle, joka ei ole aiemmin julkaissut albumia.
Kokeneempi saa samasta työstä keskimäärin 400 euroa.
En pysynyt enää tekstiä lukiessani kärryillä siinä kohdassa, missä selitettiin missä suhteessa myynti vaikuttaa tuloihin. Ei ole tuo Ranska niin hallussa.
Dupuis'n hinnat vaikuttavat varsin kohtuullisilta, varsinkin kun ko. kustantamo ei juuri riskejä ota eikä tappiota tuota. Varsinkin värittäminen on kallista, Suomessakin, ja värijulkaiseminen vielä kalliimpaa.
Ei sunkaan hinta-arviosi eroa olennaisesti siitä mitä mä laskutan, mutta kun vastaus ei ole eikä voi olla noin yksiselitteinen. Se, mitä me laskutetaan, on jollekulle pähkinärahoja ja jollekulle toiselle kenties ikuisesti tavoittamaton unelma. Jonkun toisen ei ole tarkoituskaan elää ja maksaa ruokaa, vaatteita, autoa ja asuntolainaa piirtämällä.
Grafian tariffit hävisivät jossain vaiheessa näkyvistä, kun niistä ei ollut kenellekään mitään hyötyä, mutta kaikille alalla haittaa, silloin kun minimipalkkoja ei kerta kaikkiaan kukaan maksanut.
Mä olen aivan samaa mieltä, että hinnoitellessa on tunnettava oma arvonsa, mutta sitä taas ei kysyjää tuntematta voi sanoa, mikä se on.
Amatöörille julkisuus ja työkokemus voi olla riittävä palkka sisänsä, jos vaihtoehtona on hinnoitella itsensä ulos. Sen sijaan pitempään jatkuva hintojen polkeminen (varsinkin ammattilaistasolla) vääristää kilpailua ja siis syö kaikkien leipää.
