Kirjoittaja Aihe: Tarinan lopettamisesta...  (Luettu 23832 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Riekko

  • SURFIN' BIRD
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 104
  • Right, remove the supports!
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #30 : 25.08.2005 klo 19:47:15 »
Minulle ei ole väliä onko tarina Aristoteleen kaavan mukainen vai ei kunhan se on joko tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi huono. Jostakin kumman syystä nimittäin välillä on piristävää lukea vallan surkean huono tarina (tai katsoa tosi huono elokuva). Tämän jälkeen nimittäin osaa taas arvostaa hyvin tehtyjä tarinoita.

Vaan luinpa jälleen kerran maan mainion kirjailija Rosa Liksomin teoksen Bamalama ja on pakko myöntää että Rosa hallitsee tarinan lopetuksen. Hän maalaa muutamalla sanalla erittäin synkän maailman, jossa joku tavallinen pulliainen oppii jotakin uutta maailmasta (aika monesti käyttämään surkeaa tilannetta jollakin kierolla tavalla edukseen). Elämän antama opetus avaa tarinan päähenkilön silmät ja hän näkee tulevaisuutensa valoisana, vaikka se lukijan näkökulmasta ei ehkä olekaan niin valoisa (esim. onneton nuori nainen huomaa miesten kuolaavan hänen peräänsä -> iskee rikkaan ja ruman miehen, menee hänen kanssaan naimisiin ja törsää miehen rahoja huumeisiin. Nyt nainen on onnellinen).
Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto

Riekko

  • SURFIN' BIRD
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 104
  • Right, remove the supports!
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #31 : 19.09.2005 klo 10:43:32 »
Näemmä tarinan lopettaminen aiheuttaa harmaita hiuksia myös tarinoiden kultalassa Hollywoodissa. Tarkoitan elokuvaa Punainen lohikäärme:

Tarina kertoo "Jekyll ja mr. Hyde" tyyppisestä hammaskeijuksi nimetystä sarjamurhaajasta. FBI ja erityisesti päähenkilönä toimiva etsivä yrittävät kuumeisesti saada selville miten Hammaskeiju ajattelee ja miten hänet voisi saada kiinni.

Hammaskeiju kuulee (punaisen lohikäärmeen) ääniä jotka käskevät hänen tekemään pahoja, mutta aina välillä myös inhimillinen puoli tulee esille. Etenkin kun murhaaja alkaa tapailla sokeaa naista näyttää ihmismäinen puoli pääsevän voitolle, mutta sitten äänet käskevät tappaa naisen. Tässä vaiheessa sarjamurhaaja päätyy lopulliseen ratkaisuun. Hän aikoo sytyttää kotinsa palamaan, sitten tappaa naisen ja lopuksi itsensä. Viime hetkellä murhaaja kuitenkin toteaa ettei voi tappaa naista, koska pitää hänestä niin paljon. Sanojen jälkeen murhaaja ampuu itsensä... tai näin katsojan annetaan luulla, sillä juuri tällä hetkellä käsikirjoittaja on päättänyt vaihtaa tyylilajia.

Nimittäin oikeasti murhaaja ei tappanutkaan itseään, vaan ampuikin (jostakin täysin selittämättömästä syystä) jo aiemmin tappamansa hepun ja jätti tämän ruumiin palamaan kotinsa mukana. Näin olemme siirtyneet psykologisen trillerin tunnelmista äkkihyppäyksellä klassisen kauhuelokuvan puolelle. Viranomaiset ja elokuvan katsoja luulevat hammaskeijun kuolleen talon mukana ja päähenkilö-etsivä lekottelee kotonaan tyytyväisenä. Samaan aikaan Hammaskeiju on tietenkin jo etsivän kotona aikeinaan tappaa kaikki. Päähenkilö joutuu kaksinkamppailuun murhaajan kanssa ja lopulta saakin Hammaskeijun tapettua. Kunnianosoituksena kauhuelokuvia kohtaan hammaskeiju ei luonnollisestikaan kuole heti, vaan hän "nousee vielä kerran kuolleista" kuten tyylilajiin kuuluu.

Jotenkin elokuvan loppua ihmetellessä tuli mieleen, että onko Harris tosiaan voinut kirjoittaa sen noin, vai onko elokuvaa tehdessä käynyt niin että joku on käskenyt muuttaa käsikirjoituksen lopun. Hätäpäissään siihen on sitten isketty täysin keinotekoiselta maistuva palanen?

Mutta sitten itse pointtiin, nimittäin tämä elokuva on mielestäni erittäin hyvä muistutus siitä miksi tarinan lopun tulisi aina kummuta tarinasta itsestään, eikä joistakin tsiljoonaan kertaan luetuista/nähdyistä vakiopalasista. Ja onpahan nyt hyvä syy lopultakin lukea se Thomas Harrisin "Punainen lohikäärme"- kirja :)
Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto

emmi

  • krooninen kiukuttelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 21
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #32 : 22.09.2005 klo 16:34:11 »

   pidän melko avoimista lopuista, mutta niin, että tarina tulee kerrottua. en edes yritä irwingmäiseen tapaan eepostella hahmojen elämää syntymästä kuolinvuoteelle, vaan napata sieltä jonkun kasvunpaikan tai muuten merkittävän tapahtuman josta kerron.   
   nyt piirustuspöydällä huomiota huutava tekeleeni tulee päättymään mukavan iloisissa merkeissä ja siihen loppuun tulee vielä pikku yllätys joka ikäänkuin alleviivaa tarinan pointin. (se on sitten eriasia tuleeko sitä kukaan ymmärtämään.)
   käsikirjoitusvaiheessa oleva seuraavakin projekti on jo loppua myöten selvä. siinä päähenkilö palaa alku-asetelmaan, mutta ehkä hieman viisaampana.
    jos piirtäisin tälläisen herkistelevän mimmi-sarjakuvan ( keskityy kuvaamaan hahmojen tunteita ja sisäisiä ristiriitoja) sijaan ehtaa räiskintää, täytyy sanoa että ihan jumalan leikkimisen ilosta räjäyttelisin lopussa niin paljon hahmoja taivaan tuuliin kuin niitä vielä olisi jäljellä. ....ja isoja rakennuksia. :D

Soeur Odeline

  • Jäsen
  • Viestejä: 29
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #33 : 04.10.2005 klo 13:12:11 »
Elokuvista kannattaa opetella lopetuksia, yleensä niitä on kolmea eri tyyppiä: 1) Lähtö, 2) suudelma, 3)kuolema.

Oman sarjakuvani kohdalla todella taistelin sopivan lopun kanssa, koska pyrin välttämään kliseitä niin paljon kuin mahdollista. Päädyin kuitenkin lähtöön, koska se jätti tarinen jonkin verran avoimeksi. Halailu ei sopinut tapahtumien shakespearemaisiin sfääreihin ulottuvaan synkkyyteen ja kuolema oli niittänyt satoa jo ihan tarpeeksi ennen loppuakin.

Loppunauru on muuten todella ärsyttävää. Naurun kanssa saa muutenkin olla varovainen, ettei toistele keskiaikaisia kliseitä demonisesti käkättävistä pahiksista...

Extreme? Me?

Lind JR.

  • oikee meka agtiivi.
  • Jäsen
  • Viestejä: 192
  • "omapa on mielipiteeni."©
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #34 : 25.12.2005 klo 18:11:59 »
Loppunauru on muuten todella ärsyttävää. Naurun kanssa saa muutenkin olla varovainen, ettei toistele keskiaikaisia kliseitä demonisesti käkättävistä pahiksista...

mielestäni paha voittaa: asetelma ei ole paha klisee. ja sekin on hyvä lopetus että paha voittaa ja pahis tallertaa pois nauraen pirullista "muhahahaa" nauruaan
miksi minä aina sanon viimeisen sanan keskusteluissa?

rama

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 709
  • ”Be a devil, not a crybaby!”
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #35 : 25.12.2005 klo 21:19:21 »
Itse olen tällä hetkellä mieltynyt ”lopulla” aloittamiseen. Sen jälkeen tarinaa aletaan kelata alusta, ja lopussa onkin jo aika selvää kuinka kyseiseen, alussa näytettyyn, tilanteeseen päädyttiin.
”My problem lies in reconciling my gross habits with my net income”                      
      Errol Flynn

https://oblivionhigh.wordpress.com

devilis6

  • Mr.Devilish
  • Jäsen
  • Viestejä: 600
  • To Live Is To Die...
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #36 : 25.12.2005 klo 23:09:20 »
Ja natsi-ihmissusia sekä -vampyyrejä  ;D

Jep, naminami. Ilsa, She Wolf of the SS -tyylistä kamaa
ja siihen vielä hiukka ihmissusia ja pari vamppaavaa vampyrellaa.
Kerrassaan ihanaa ;)

SchizoKitty

  • Uusi jäsen
  • Viestejä: 1
  • Tylsää,eikö voitaisi mieluummin pelata valepaskaa?
Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #37 : 13.10.2006 klo 16:41:15 »
Minua korpeaa suunnattomasti se, minulla on kyllä runsaasti ideoita erilaiin sarjakuvakertomusten aiheiisin, mutta ne jäävätkin sitten yleensä sen idean tasolle.. En nimittäin keksi tarinoilleni loppuratkaisua! En tiedä sitten onko se vanhuus joka aivotoimintaani jäytää vai mikä, mutta nuorempana sain hienoja ideoita kätevinä paketteina, joissa myös loppuratkaisu tuli mukana, mutta nyt stoori aina tyssää jossain vaiheessa siihen, etten tiedä kuinka lopettaisin sen.. Loppuratkaisuhan on vieläpä varsin olennainen osa kertomusta! Jos tarina alkaa mielenkiintoisesti mutta päättyy persaus edellä puuhun, niin eihän siitä jää kuin paha maku suuhun..

En tiedä voiko tähän asiaan ulkopuoliset juuri vaikuttaa, mutta mikäli jollakulla on vinkkejä miten pääsisin yli tästä ongelmasta, niin kertokaa ihmeessä!

Jho

  • Jäsen
  • Viestejä: 644
Re: Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #38 : 13.10.2006 klo 17:11:43 »
Itse tykkään nimenomaan semmoisista Sandman tyyppisistä tarinoista joilla ei ole selvää alkua tai loppua.
Olen monesti miettinyt miksei esim. leffoissa jätetä enemmän kertomatta. Ei minua inakaan ikinä haittaa katsoa leffasarjan kakkososaa jos en ole nähnyt ykköstä, aina niihin pääsee lopulta sisälle.

Sama juttu lopun kanssa, hyvä se minusta on jos lukijalle jää lopussa olo, että tarina jää elämään sivujen loputtuakin.

Tai sitten voi heittää jonkun Asterix ratkaisun, jossa tarina loppuu aina samoin. Mitä mahdollisuuksia. Obelix kuolee kivessyöpään ja Asterix pakkonaitetaan Smirgelinelle, mutta silti seuraavalla sivulla Asterix syö iloisena villisikaa nuotion ääressä.

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 814
  • /* You are not expected to understand this. */
Re: Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #39 : 13.10.2006 klo 18:56:39 »
Tämmöinen kysymys kaipaisi kyllä Doc Lomapäivää, mutta...

Juoni on ongelma. Päätös on ratkaisu ja sen seuraamukset.

Doc selittää tarkemmin... ehkä.  ;D
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

JJ Naas

  • Toikkarointia lammashaassa
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 522
Re: Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #40 : 13.10.2006 klo 19:22:47 »
...Tai keksi loppu ensimmäisenä.  Sen jälkeen tarinan ideointia helpottaa se, että juonivalintojen on edesautettava sinne loppuun pääsemistä.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 793
Re: Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #41 : 13.10.2006 klo 20:40:15 »
Yleensä kuolemaan.

Paitsi syklistisen maailmankuvan omaaville.

Kysymys on tärkeä ja yksi pääsyistä miksi luemme kertomuksia tai seuraamme niitä Tv.stä elokuvista yms.
Esimerkki: kertomuksemme päähenkilö on lohikäärme, ainoa olemassaoleva lohikäärme ja vielä nykypäivän suomessa.
Tämä on idea. Sen voi toteuttaa fantasiana, scifinä, allegoriana, komediana, tragediana, trillerinä.
Mutta asetetaan nyt joku juoni: otetaan todennäköisin vaihtoehto eli se että enin osa ihmisiä pelkää lohikäärmettä ja haluaa tappaa/tuhota/vangita sen, osa haluaa elää sen kanssa rauhaisaa rinnakkaiseloa, osa palvoo sitä jumaluutena. Lohikäärme haluaa vain elää ja olla, mutta ei kaihda keinoja saadakseen tahtonsa läpi. Ristiriitojen takia lohikäärme joutuu kulkemaan jahdattuna ja suojeltuna löytääkseen paikkansa.

Miten tarina päättyy vaikuttaa aiempaan juoneen, on siitä suoraan riippuvainen. Miettikääpä miten samalla perusjuonella saa eri vaikutuksen seuraavilla loppuratkaisuilla:
a) lohikäärme vangitaan ja päätyy kontrolloituun tutkimuskeskukseen iäksi vapautensa menettäneenä
b)lohikäärme surmataan, mutta sen puolella olleet ihmiset vaalivat sen muistoa
c)lohikäärme surmataan, mutta sen puolella olleet ihmiset surmataan myös!
d) lohikäärme surmaa vainojansa ja alistaa kaikki ihmiset valtansa alle
e)lohikäärme pakenee turvalliseen paikkaan
f)lohikäärme on joutua surmatuksi, mutta sen puolella olleet ihmiset saavat toisen valtion apuun ja lohikäärmeen pelastetuksi
g) lohikäärme ja kaikki ihmiset kuolevat
h) lohikäärme ja ihmiset päättävät etsiä yhdessä ratkaisun, mutta tilanne jää auki.

Tämän kehittely vei viisi minuuttia. Sarjakuvan tekeminen vie kauemmin. Asia on tärkeä, sillä saman tarinan voi kertoa myriadein tavoin tyylilajista ja tekijänsä mielenkiinnon aiheesta riippuen.
Minkä lohikäärmekertomuksen haluaisit lukea?
Minkä jaksaisit piirtää/kirjoittaa?

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #42 : 13.10.2006 klo 21:15:46 »
...Tai keksi loppu ensimmäisenä. 

Tuo on se järkevin tapa. Laita loppuun mieluiten verilöyly tai se että poika ja tyttö eivät saa toisiaan. Viimeksi lukemani kirja oli Robert Harrisin Pompeii joka alkaa suunnilleen "neljä päivää ennen kuin Vesuvius pamahti pillun päreiksi, latinaksi conticinium". Erittäin hyvä aloitus, luin kirjan innolla vaikka ei ollutkaan mikään yllätys että sivulla 300 se perkeleen vuori sitten poksahti
« Viimeksi muokattu: 13.10.2006 klo 21:22:44 kirjoittanut Antti Vainio »
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 812
Re: Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #43 : 14.10.2006 klo 11:04:10 »
Markku, lopettaminen on mullekin mysteeri.

Curtvilen liki tyhjentävään viestiin lisään vain, että kirjoittamista helpottaa aina kun teema on selkeänä mielessä, eli mitä ristiriitoja käsittelet. Kun päähenkilön tavoittelema päämäärä on ristiriidasssa hänen henkisen ideologiansa kanssa, syntyy lukijaa kiinnostavaa pohdintaa ja loppukin tulee melkein itsestään.

Esimerkiksi:
Lohikäärme suojelee kylää, mutta lohikäärmeen vaatimukset käyvät kyläläisille raskaiksi huonon satovuoden jälkeen. Pitäisikö lohikäärmeen kanssa neuvotella, pitäisikö se tappaa vai pitäisikö yrittää liittoutua naapurikylän kanssa jolloin vihollisuudet loppuisivat ja lohikäärme kävisi tarpeettomaksi, jolloin sen voisi häätää tai tappaa yhdessä.

Lohikäärme on päähenkilön ystävä ja opettaja, mutta kylän vanhimpana päähenkilö on vastuussa myös kylän hyvinvoinnista. Pettääkö hän ystävänsä ja itsensä yleisen hyvinvoinnin edessä vai pelastaako hän ystävänsä ja pettää kansansa, jolloin hän taas pettää itsensä, vai löytyisikö joku muu ratkaisu?

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Mrrh.. Miten se loppuu?!
« Vastaus #44 : 14.10.2006 klo 12:36:23 »
Taidan käyttää Curtvilen ja DocLomapäivän kehittelyjä opetusmateriaalin osana. Tiiviimpi esitys kuin Robert McKeen Story-kirja.

Lopetuksen keksiminen ensin ei taida olla kovin yleistä. Voi käydä niinkin ettei ole enää kutkuttavaa kertoa kun itse tietää lopun. Entä jos kerrontaan upotessa alkaa mielikuvitus tuottaa herkullista materiaalia joka johtaa toisaalle?