Joskus kun olin TOOOSI nuori, tuli Histamiini-hevosnukkesarjasta joulukalenteriohjelma. Siinä oli mukana tyttöhevos-hahmo (Histamiina?). Minulla on sangen hämärä - ja jokseenkin arveluttava - mielikuva, että olisin ollut ihastunut tähän hahmoon. Ajatus on sen verran häiritsevä, että lienee lähinnä armeliasta, että olen onnistunut tämän kipeän asian suurimmalta osin unohtamaan / hautaamaan mieleni sopukoihin.
(Ties minkälaisina kieroutumina tämä mahtaakaan purskahdella esiin aikuisiällä sopivan tilaisuuden tullen??)
Varhaisteininä muistan ihastelleen Walter Simonsonin piirtämiä naishahmoja Thor-sarjassa. Joku semmoinen punaruskea-tukkainen siellä ainakin oli, joskaan nimeä en muista tarkistamatta.
Frank Millerin piirtämillä naisilla oli myös kauniit kasvot korkeine poskipäineen, mutta heidän luonteenpiirteensä olivat tällaiselle kiltille partiopojalle auttamatta liian rajuja ja kovia. (Eräisiin kavereihini taas juuri tämä spartalainen militanttisuus vetosi kovasti).
Hiukan vastaava partiopoikamaisuus on se, että parhaan ala-astekaverini huoneen seinällä oli juliste, jossa oli Cindy Crawford bikineissä. Minusta oli kovin uskallettua (ja vaikuttavan rohkeaa) laittaa jotain tuollaista avoimesti esille kotonaan - mutta rohkein vastine, mihin itse koskaan häveliäästi uskaltauduin, oli ripustaa minun seinälläni juliste, jossa oli Jessica Rabbit.
Ja täytyy tunnustaa, että joitain vuosia tämän jälkeen Milo Manaran myöhempien sarjojen vakiohahmo Honey oli kyllä melkoinen katseenvangitsija. Mutta sanoisin, että olisi romantisoivaa liioittelua kutsua esineellistävää suhtautumistani häneen varsinaisesti "ihastukseksi"...
