Asterix

[Justus]

Asterix gallialainen on René Goscinnyn käsikirjoittama ja  Albert Uderzo piirtämä.  Gosginny kuoli vuonna 1977 ja tämän jälkeen Uderzo on sekä käsikirjoittanut että piirtänyt Astrixia.  Obelix ja kumpp. taisi jäädä viimeiseksi yhteistyöllä tehdyksi albumiksi.  Seuraava ilmestyi vuonna 1979, Asterix Belgiassa. Omistan vinon pinon Asterixeja ja myös näitä myöhempiä.

Ensimmäinen Asterixini oli A. ja syvä kuilu, joka on minusta mitä mainioin tarina. Samoin belgianreissu. Muutamaa uudempaa minulla ei ole, ja joku muukin puuttuu - ei montaa.

Täällä kuitenkin on haukuttu täysin lyttyyn ne albumit, joita Uderzo on tehnyt yksin. Minä en huomaa kyllä juurikaan mitään eroa. Miksi näin? Onko tämä sukua karvisvihalle...?

[Paalujuntta]

En tiedä mitä tuo Karvis-viha on, mutta Uderzon yksinään tekemiä Asterixeja...no, en vihaa niitä, mutta en kyllä pidäkään niistä!

Niiden huumori on onnetonta puujalkailua eikä niissä ole tietoakaan siitä nerokkuudesta, jolla Goscinny viittaili 1960- ja 1970-lukujen ajankohtaisiin ilmiöihin.

Eroa siis löytyy, ainakin minun mielestäni.

Tai hetkinen, Syvä kuilu oli luettava vaikkei toki yltänytkään Goscinnyn käsikirjoittamien juttujen tasolle.

[Gamma]

Itsekin olen sitä mieltä, että ero Goscinnyn kirjoittamien ja myöhempien aikojen Asterix-tarinoiden välillä on suuri ja ammottava. Tämä ei voi olla ulkopuolelta omaksuttu mielipide, koska huomasin tämän jo nuorempana, ennen kun ehdin sivistää itseäni sarjakuvan taustoilla ja älysin kiinnittää koko asiaan huomiota.

Jostain syystä kumminkin "Asterix Intiassa" lukeutuu suosikkialbumeihini... ainoa syy lienee suosikkihahmoni Trubadurixin keskeinen asema tarinassa.

Albumissa "Ruusu ja Miekka" suosikkihahmoni osoittautuu naisvihaajaksi, mikä hämärtää suhtautumistani  

[J.Vehnä]

No nythän täällä puhutaan asiaa! Minusta Asterixin alamäki alkoi Syvästä kuilusta. Tuossa albumissa Asterixin maailmaan sujautettiin jotain vierasta. Mutta nämä kolme uusinta ovat jotain ihan järkyttävää. Eihän Underzo ole edes itse tussannut niitä. Että sekin vielä. Itkettää oikein kun ajattelenkin onnetonta käsikirjoitusta ja mukamas muodikasta naisnäkökulmaa. Olin livahtaa ulos ruumiistani, kun huomasin että Obelixin kaleerissa matkattiin satumaailmoihin...ei, ei sellaista voi tapahtua Asterix-maailmassa. Voi kuinka pahoin järkytyin.
Ja minä pidän niitä vanhoja Asterixeja sentään maailman parhaana sarjakuvana...

[VesaK]

Goscinny siis kuoli kesken Belgiassa-albumin käsikirjoitustyön (sai sydänkohtauksen ollessaan lääkärinsä luona kunto/rasitustestissä, polki kuntopyörää niin jotta slaagi iski. Tämä ylittämätön käsikirjoittajataituri menehtyi 5.11.1977).
Sen kieltämättä huomaa loppuratkaisua edeltävistä sivuista. Uderzo on pyrkinyt puolustelemaan, että kyllä hänkin otti osaa myös käsikirjoittamiseen jo silloin kun Goscinny eli. "Jos jostain löytyy toinen Goscinny, niin ilomielin ryhdyn tekemään töitä hänen kanssaan."
Myyntiluvut ovat selkeästi kasvaneet uusien Asterixien myötä. Osasyy on tietenkin sukupolven vaihdoksessa, vanhemmat ostavat albumeja lapsilleen sisältöön katsomatta. Mutta samalla myös tarinat ovat selvästi lapsellistuneet.

Uderzo ei ole saanut aikaiseksi mitään niin huimaavaa talouselämän parodiaa kuin "Asterix ja rahapata", tai koko antiikin Rooman hallintojärjestelmän kuvausta "Caesarin laakeriseppele". Asterix Britanniassa on erittäin hyvin aikaa kestävä perienglantilaisuuden läpileikkaus. Goscinnyn jälkeiset Asterixit ovat pääosin silkkaa seikkailua seikkailun vuoksi.  

[Canard]

Oma ehdoton suosikkini on Korsika - albumi, muistaakseni äärimmäisen suosittu myös itse korsikalaisten keskuudessa.

[Jarmo]

Jeh, minäkin pidin Syvää Kuilua huonona ja epämääräisellä tavalla "vääränlaisena", jo kauan ennen kuin oivalsin käsikirjoittajan puuttumisen.

Belgiassa taas menee ihan hyvin läpi, on siinä tekijän jälki selvästi näkyvissä.

Rimanalituksia ovat nämä uudemmat, selviä jatko-osia ja rahastuksia.

[tertsi]

Hyvin sanottu:
Seikkailua seikkailun vuoksi! (Vesa K)

Poissa on hauskuus ja rakenne.
Itselleni on meinaan tuottanut suuren ilon katsella miten tarinat on kasattu Goscinnyn aikakaudella. Siis nerokkaita "suuria kerronnallisia linjoja" jotka loppuvat napakasti kestettyään tasan 44 sivua. Ammattimaista, isolla aalla!

Olen lukenut Uderzon yksin tekemiä albumeita: Syvä kuilu, Asterixin harharetket, Obelixin kaleeri, Asterixin poika

Vitseissä ei ole kärkeä, tai jos on, niin tylsä sellainen, tarinoissa ei ole minkäänlaista dramatiikkaa ja rakennetta. Viimeinen pisara oli Obelixin kaleeri, jossa Obelix muuttui suolapatsaaksi (miksi, onko raamatullinen viittaus Lootin vaimoon vaimikä??) ja kaiken huippu Atlantikseen tupsahtamine (!!!!  ja  lentävät kentaurit vai mitkä ne nyt olivatkaan!!!!!!!!

Ihmettelen todella, jos joku ei huomaa MITÄÄN, SELVÄÄ eroa Goscinnyn aikaan?

Goscinny tuotannossa en pidä suurta merimatkaa enkä Belgiassa mitenkään kummoisina albbareina. No, merimatkassa on hauska tämä koirien yhteinen kieli

[Timo Ronkainen]

Kun Syvä kuilu ilmestyi aikanaan, tuntui se nimensä veroiselta. Niin iso oli ero aikaisempaan, mutta kun nyt on menty vuosikymmenet alaspäin kaiken aikaa, on Syvä kuilu alkanut tuntua hyvältä! Uderzon paras Asterix!

Timo

[JJ Naas]

Harharetket ja Asterix Intiassa ovat omat suosikkini Uderzon käsikirjoittamista Asterixeista...  Asterixin pojan kohdalla huomasin joskus itse nuorempana, että jotain on tapahtunut.

Sanonpa vain, että aina kun suosittuun sarjaan ilmestyy juonia, jotka pyörivät jälkikasvun tai naimisiinmenon ympärillä, se on merkki siitä, että ideat ovat loppu. Kuten vaikkapa Asterixin pojan lisäksi tämä kaikkein viimeisin Asterix, sekä Pikon ja Fantasion puolelta "Vauvakuumetta Sieninevassa"ja Pikku Pikot. Argh! X_x

[tertsi]

Uderzon paras Asterix: Hmmmm....

Syvä kuilu kenties, mutta kuvituksen osalta jotenkin karu.

Ja voisiko joku selittää miksi se yks ruma ukko haisee jollekin, kalalleko se oli. Onko siinä joku vitsi vaiko ihan vaan tuulesta temmattu idea, kuten usein Uderzolla, mielestäin.


Ainoa hyvä vitsi Uderzolta, joka tulee nyt mieleen on Harharetkissä: Se missä sankareitamme ammutaan usein nuolilla. Sitten Asterix sanoo vastaantulijalle tämän kysyessä tietä: Seuraa nuolia!

Minusta tuo oli nokkelaa.

[puro]

Jokainen taitaa asettaa omat standardinsa, minusta heikkoja esityksiä ovat olleet vasta Obelixin kaleerista suunnilleen ja uusin olikin aikamoista kuraa. Asterix on kuitenkin vähemmän kärsinyt tasonlaskua kuin esim. Lucky Luke...

-P.

[sasi04]

Ahmed Ahnetta en ole lukenut ollenkaan, piirrettyjä joskus katsellut. Lucky Luket on myös jäänyt minulla vähemmälle huomiolle, mitä nyt ala-asteella tuli lainattua kirjaston vähäisestä tarjonnasta. Tykkäsin Calamity Jane -albumista silloin eniten. Mutta en kyllä tiedä mikä on varhaista ja mikä vanhempaa tuotantoa joten siirrytäänpäs varsinaiseen aiheeseen

Asterix ja Latraviata oli kyllä huono, minulla on se eka painos jossa yhden sivun puhekuplat ovat sekaisin), toi painosmoka pisti ärsyttämään vielä enemmän. Varsinkin se kohtaus jossa Asterix viuhuu hirveää vauhtia jonnekin avomerelle asti oli itkettävän huono. Ehkä fiksuinta olisi lopettaa sarja tuohon albumiin...

Goscinnyn jälkeisistä albumeista tykkään Intiassa-albumista eniten, se on kauniisti piirretty ja juoni kulkee hyvin. Obelixin Kaleeri -albumissa hauska yksityiskohta oli Spartakis-hahmo, karikatyyri näyttelijä Kirk Douglasista, joka näytteli nimiosan klassikkoleffassa Spartacus. Hyvä leffa, vaikka leading manille ei käynyt ihan yhtä hyvin kuin hahmolle Asterixin seikkailussa... Myös muut Spartakiksen mukaan lähtevät gladiaattorit ovat kivoja stereotyyppejä eri maiden kansalaisuuksista, vaikka stereotyyppien käyttöä nykyään varotaan.

Stereotyyppi-vastustuksesta tuli mieleen Don Rosan Windigojen mailla -sarjakuvan kääpiöintiaaniheimot, joita ei voinut sellaisenaan muka jenkkilässä julkaista.. Harmittaa että me jouduimme luopumaan Petelius&Kallialan nunnukanunnuka-hahmoista mainoksissa, samoin Neekerinsuukot eivät ole enää Neekerinsuukkoja. Onneksi saatiin sentään pitää Lakupekka -hahmo!

[tertsi]

Väitänpä että alamäki oli alkanut jo Goscinnyn aikana. Jos äijä eläisi surkuteltaisiin alamäkeä joka tapauksessa.

Sama koskee Lucky Lukea ja Ahmed Ahnetta. Jokaisessa 3-4 viimeistä albumia olivat vain varjoja nerouden ajoilta.

Neljä viimeistä "oikeaa" Asterixia,
(perässä oma mielipiteeni suluissa):

Asterix ja Caesarin lahja: Hyvä, joskaan ei erinomainen kuten edeltäjänsä Korsikassa ja Ennustaja

Asterix ja suuri merimatka: Muistan nuorena ihmetelleeni, että tämähän tuli luettua nopeasti!!

Obelix ja kumpp.: tarinaltaan hyvä, piirrokset jo liian sliipattuja.

Asterix Belgiassa: Ei nouse lentoon,ei.

Eli  mun mielestäni  Surfin Joen teoria pitäisi jollain lailla paikkansa ainakin Asterixin kohdalla .

MUTTA Uderzon yksin tekemät ovat avuttomia räpellyksiä näiden "vaatimattomienkin" Asterixien rinnalla.

Goscinnyn viimeinen Luke, laulava lanka, ei ollut kyllä sekään muuta kuin vanhan kertausta.

Mutta mehän emme tiedä oliko kyseessä tason lasku vaiko vain notkahdus. Ja verrattuna yleisesti sarjakuviin, niin tason lasku Asterixeissa tarkoittaa sitä, että vielä tulee kouluarvosana 7+.

Uudet Asterixit ja Lucky Luket liikkuvat asteikolla 4-5, mielestäni. Eli eihän niitä pysty lukemaan.

[Pjuntta]

Ja voisiko joku selittää miksi se yks ruma ukko haisee jollekin, kalalleko se oli. Onko siinä joku vitsi vaiko ihan vaan tuulesta temmattu idea, kuten usein Uderzolla, mielestäin.

No, tyyppihän oli kalan näköinen ja sillä oli suomumainen panssarikin. Ehkä "kalamaisuuteen" tai "kaloihin" liittyy fransukulttuurissa joku sanaleikki tai kavaluuteen viittaava assosiaatio, joka jää meille Suomi-urpoille hämäräksi.

Siinä muuten onkin Asterixien raivostuttava puoli: niitä lukiessa huomaa jatkuvasti että "ahaa, tässä on selvästi viittaus johonkin ranskalaiseen ilmiöön tai julkisuuden henkilöön". Mutta eihän sitä viittausta ymmärrä!

Tosin eivät varmaan ymmärrä nuoremmat ranskalaisetkaan, sillä Goscinnyn tarinoissahan viittailun kohteena ovat tietysti 30 - 40 vuoden takaiset jutut.

En myöskään kadehdi suomentajia jotka ovat joutuneet painiskelemaan Asterixin sanaleikkien kanssa...