Minä tilasin tämän juhla-albumin ja nähdessäni tuon kansikuvan, mietin millainen tarina siihen on tehty; sankarit ja juhlan päähenkilöt ainakin tuntuvat kovasti, siis jo heti kansikuvassa, naureskelevan heihin kohdistuvaa sankaripalvontaa.
Totesin, että se täytyykin lukea hieman tarkemmin, sillä sieltä täältä löytyi sangen oivallisia pikku juttuja, mm. pieniä aiempiin seikkailuihin viittavia kuvia ja asioita sovitettuna nykyhetkeen. Monet omat lyhyet juttunsa olivat sellaisia, joissa mm. viitataan sarjan eri henkilöiden ajatusmaailmaan (joka ei varsinaisessa albumitarinassa olisi ehkä edes mahdollista) ja tältä pohjalta monet upeat kekseliäät kuvalliset ja ihan maalauksellisetkin oivallukset olivat mainio lisä tähän juhlakirjaan. Erittäin mainio kirja ja kyllä...hieman haikea mielihän tuosta tuli, kun ajattelin, että nuo seikkailut ainakin Uderzon osalta päättyvät tähän. Tosin, kun ja jos sarjakuva saa tekijäkseen uuden tiimin, niin sen ulkoasu ja tarinamaailma voivatkin ehkä saada uutta sävyä, sillä kukin piirtää tavallaan, vaikka tarkoituksena olisikin jäljitellä aiemman piirtäjän käsialaa (esim. uudet Lucky Luke-albumit). Katsotaan siis mitä tapahtuu.
Minua huvitti kuva, jossa Asterix oli ns. sanomalehdessä yhteiskuvassa morsiamensa kera, sillä olen itse tehnyt jo kauan sitten kuvan, jossa Asterix ja Obelix saapuvat kotikyläänsä, mutta että Asterixilla on vierellään oma viehättävä hieman ehkä Mimosan kaltainen neito, josta tuleekin Asterixin vaimo melko yllättävän ja vauhdikkaan tapahtumajakson jälkeen, jonka aikana hän ja tämä pieni gallialainen soturi ovat päässeet tutustumaan toisiinsa. Siihen olisi olemassa myös pieni tarinakin melkein valmiina, ei tosin vielä paperilla ja on parempikin, että tämän pidemmälle en mene. Tuo piirustus on minulla vielä tallessa, mutta luulenpa, että ei olisi luvallista laittaa sitä tänne katsottavaksi, vai miten on..?
Siis kuitenkin, tämä kirja on minun mielestäni sangen onnistunut juhlakirja yhdelle suurelle eurooppalaiselle sarjakuvalle
! Siinä on omaperäinen ja rikas, yksityiskohtainen piirrostyylinsä ja värimaailmansa. Tarinoissa on upeat maisemat ja tarinoiden arkkitehtuuri on monella tavalla omaa luokkaansa! Huumori on myös todella kekseliästä ja kyllä on myönnettävä, että tarinoista löytyy 'brutaaleja tyyppejä' (viittaus tarinaan 'Asterix lyö vetoa'
).
Tekijöillä on varmasti ollut myös paljon itseironiaa tarinoissaan, joka antaa ymmärtää, kuinka he ovat vitsailleetkin toinen toisilleen esim. julkisuuden tuomista kiroista. Niin ja miten esim. heidän sarjakuviaan arvostellaan jopa julmalla kädellä, vaikka ne onkin tehty viihdyttämään ja että samalla tekijöiden ajatusmaailma ja huumori joutuvat kovaan tarkkailuun.
Kun sama piirtäjä tekee sarjoja pitkään, nousee esiin juttuja, esim. kuten miten seikkailujen taso laskee esim. iän karttuessa. Niinhän se kuitenkin on, että kun piirtäjienkin ajatusmaailma kypsyy ja hioutuu näkemään asioita eri tavalla kuin aiemmin, niin tämä varmasti näkyy myös tarinoissa ajan myötä ja se on luonnollista ja sille ei voine mitään. Näissä Uderzon piirtämissä ja kirjoittamissa tarinoissa se on näkynyt mm. viittauksina ikääntymiseen ja perheenperustamiseen yms. luonnollisiin ja sangen monella tavalla ymmärrettäviinkin seikkoihin ja ei sekään nyt täysin aivan huono asia ole. Sitäpaitsi, olemmehan me saaneet viimeisimmissä kirjoissa lukea mm. taikavoiman tuomista kätevistä sivuvaikutuksistakin
. Täytyy myös ymmärtää, miten Uderzo on varmasti ikävöinyt vanhaa edesmennyttä ystäväänsä Coscinnya, työtoveriaan niin hyvässä kuin pahassa ja hänen taitojaan ja huumoriaan. Elämän täytyy kuitenkin jatkua ja se on yksi asia, mikä sai hänet jatkamaan tarinoiden tekoa ja varmasti tämä oli myös kunnioituksen osoitus ystäväänsä ja heidän yhteistä työtään ja tietysti myös lukijoitaan kohtaan.
Tuosta kirjan loppuosassa olleesta Caesarin pierujutusta, minkä tästä luin aiemmin...kuulin eräässä elokuva-alan ohjelmassa kommentoitavan, että jos pierujutut eivät naurata, niin sitten pitää tilata aika psykiatrille
. Elikä siis perusjuttu, todella perusjuttu ja eihän se ollut tämän kirjan varsinainen lopetus...itseasiassa sehän oli kokoontuminen tuohon koko aukeaman kuvaan ja se sai toivomaan että tuo kirja ei olisi päättynyt ihan vielä siihen. Kuitenkin, ei makeaa mahantäydeltä ja kun kaikkein tärkein tuossa tulikin jo selväksi, niin miksipä sitä vielä pitäisi jatkaa jonkinlaiseen esiripun laskeutumiseen. Siis tämän kirjan osalta. Show Must Go On!
Mielestäni Uderzo on tehnyt hienoa, vaikeaa ja rohkeaakin työtä erityisesti näiden viimeisten albumien kohdalla ja tahtoisin sanoa hänelle ja koko hänen tekijätiimilleen suuret kiitokset kaikista näistä vuosista ja mainioista tarinoista, jotka he ovat tehneet meidän, lukijoiden, iloksi! Se si Bon! Merci! Vi ve lá Astérix :-D!
