Kuriositeettia, kuriositeettia. Synttärialbumi luettu, ja ronkaismaisilla linjoilla olen. Eli Uderzo on suvereeni kuningas, tapahtui albumeissa mitä hyvänsä. Esipuheet ovat omituista vakuuttelua siitä, että hei, eivät ne post-Goscinny -tarinat nyt niin huonoja ole. Tulee tahattomasti kiero vaikutelma, että ostavaa, suurta yleisöä arvostetaan enemmän kuin G:n elämäntyötä?
Olihan albumilla siedettävät hetkensä ja osuvat viitteensä. Mutta se oli mielestäni täysin kestämätöntä, että albumi päätettiin umpihuonoon ja ennen kaikkea täysin tyylittömään pieruvitsiin, joka sopii toki Ranskaan, muttei Asterix-maailmaan, ei niin alkuunkaan, vaikka elettäisiin kuinka 2000-lukua.