UFO -Lentävät lautaset

[kespa]

Tänään löysin kirpputorien sarjakuvia penkoessani tällaisen 100-sivuisen lehden vuodelta 1979. Lehti oli vähintäänkin hämmentävä: Piirrokset olivat vähän mitä olivat, ja tarinoissa ei ollut juuri päätä eikä häntää... Lähes kaikki 1-7-sivuisista jutuista päätyivät jos jonkinlaiseen salaliittoteorioden viljelyyn, koskien ufoja ja armeijan salailuja, lisäksi lehdestä löytyi vielä ufoja käsittelevä artikkeli. Vähintäänkin meni pää sekaisin, kun lehden loppuun pääsi, ehkäpä tämä onkin joku ufojen juoni sekoittaa ihmisten päitä
Onko kukaan muu koskaan törmännyt tällaiseen hämäräperäiseen lehteen, ja kuinka monta numeroa tämmöistä roskaa on ilmestynyt?

[kespa]

Itelläni oli just nuero 2/1979, enkä yhtään ihmettele miksi lehti on lopetettu

Mutta suosittelen ennemmin myöhempien aikojen Paradox Pressin "The Big Book of..." sarjaa. Niissä on factoidia esitetty vähemmän kökösti ja ennen kaikkea paljon hauskemmin. Piirtäjinä mm. Quitely, Aragonés, Emerson jne.

Täytyypä tutustua, jos vastaan tulee.

[Reima Mäkinen]

Offtopicia. Tuo idea on kyllä salakuvattu aivoistani. Ajattelin nimittäin tässä taannoin ihan samaa. Kyseinen info on aika hilpeää luettavaa.
Objektiivisen tuntuista tekstiä. Erilaisia mittareita on käytetty, mutta kuinka objektiivinen se analyysi silti lopulta on? Ja päteekö analyysimalli enää tänä päivänä vai olisiko sitä syytä rukata. Mutta silti, hyvinkin toteuttamisen arvoinen idea, voin sanoa näin idean isänä.

[Paalujuntta-Simo]

UFO-lehtiähän tosiaan ilmestyi kaksi kipaletta Suomessa. Toiseen niistä oli päässyt mukaan jokunen Suomessakin 1950- ja 1960-luvuilla tapahtunut (tai tapahtuneeksi väitetty) ufo-kontakti. Sarjakuva Suomi-kuva tietysti oli mitä oli: lumikengillä kävelleet turkishuppuiset tyypit jäivät mieleeni.

Hillitöntä tuubaa.

[Kapteeni Kenguru]

Minäpä ostin tuollaisen UFO-lehden divarista lähes tuoreeltaan, olisikohan ollut ihan vuonna 1980. Aiemmin en ollut tiennyt lentävistä lautaisista juuri mitään, mutta tuo julkaisu avasi silmäni tajuamaan että on olemassa myös asioita, joista ei koulukirjoissa puhuta.

Pian tuon jälkeen minulla puhkesi ufobuumi ja lainasin kirjastosta kaiken mahdollisen ufoja ja tähtitiedettä käsittelevän materiaalin, pian sen jälkeen muutakin rajatietokirjallisuutta. Vähän myöhemmin aloin osaksi tuon UFO-lehden inspiroimana kehittelemään ikiomaa ufosarjakuvaani, joka on edelleen keskeneräinen. Siinä piti olla mm. Maapallon asukkaisiin soluttautuneita muukalaisia ja salaisia hallituksen(?) agentteja, joiden tehtävä oli pitää salassa yliluonnollisten asioiden olemassaolo. Voitte vain kuvitella ketutuksen määrää, kun Salatut Elämät, eli X-files alkoi pyörimään telkkarissa. Chris Carter on jotenkin pöllinyt mun idean, ehkäpä tajunnanvaltaussäteillä! 

Mutta tämä tarina osoittaa, miten sarjakuvat voivat vahingoittaa nuorta vaikutuksille altista mieltä.

[Doctor Phantomizer]

ja tarinoissa ei ollut juuri päätä eikä häntää... Lähes kaikki 1-7-sivuisista jutuista päätyivät jos jonkinlaiseen salaliittoteorioden viljelyyn, koskien ufoja ja armeijan salailuja.

Amerikassa oli joskus 50-70-luvulla paljonkin Rosswell + F.B.I. + U.F.O.:t salaliittoteoriaa. UFOjen uskottiin jopa joskus hyökkäävän maahan. Kansasin historiasta löytyy näitä juttuja pirusti. Paluu Tulevaisuuteen elokuvassahan Marty hyödynsi tätä vainoharhaa. Ironinen yksityiskohta UFO-teorioiden historiassa on, että 80-luvulla ei enää uskottu että Mars hyökkää Maahan, vaan päinvastoin että Maa hyökkää lopulta Marsiin luonnonvarojen loppuessa. Misfits on tehnyt aiheesta jopa kappaleenkin, ellen väärin muista, ja muistelisin, että joku 80-luvun kirjailiakin olisi keksinyt aiheesta kirjoittaa.

Näihin Jenkki ufo juttuihin ei kannata suhtautua vakavasti. Siten ne ovat pirun viihdyttävää luettavaa.

[Kuikka]

Uskoivathan nuo  sen yhden Orson Wellesin kuunnelman todeksi vuonna 1938.
Ja sodan jälkeen kovasti pelättiin ufoja tai kommunisteja, jotka tulevat ja valtaavat maan.

[Jarkko Sikiö]

Rauta on mainioilla scifi-sarjakuvia käsittelevillä kotisivuillaan maininnut tietysti nämäkin julkaisut, kansikuvat ovat täällä.

Nämä julkaisut ovat monen aikalaisensa tavoin täysin arvottomia divareissa, joten itseään voi huvittaa edullisesti näiden parissa illan tai kaksi.