Olen suurimman aikuisiällä kokemani nöyryytyksen jälkeen oppinut että sarjakuvanteko on välinelaji. Huonoilla tai itselle sopimattomilla välineillä ei saa aikaiseksi mitään järkevää.
Mitään järkevää ei myöskään synny jos ei ole piirtänyt muiden kuin oman perheen ja työkaverien läsnäollessa viimeiseen viiteentoista vuoteen (viimeksi taidekoulussa 90-luvun alussa), sillä keskellä vierasta ihmislaumaa menee niin täysin kipsiin että jälki on sitten vieläkin kusisempaa (jos se edes on mahdollista), eikä tilannetta mitenkään paranna Tertsin, hra Rauhalan, Pekan, Jarmon ja muiden super-virtuoosien läsnäolo... no, mikä ei tapa vahvistaa.
Täytyy siis kysyä Pekalta hänen esittelemänsä sivellintussin nimi, tilata niitä puntti Temperasta ja ryhtyä harjoittelemaan. Tajusin nimittäin etten ole miesmuistiin piirtänyt mitään ilman lyijärillä luonnostelua, ja toiste en halua samaan helvetin sisimpään piiriin (Dante)...
Häh? Eh?
Se omistuspiirroksien teko siellä julkkareissa oli kiusallista? Huriaa. Kyl muistelen piirtotilannetta hyvin leppoisana jallu/kalja-sessiona.
Ovathan sopivat välineet kivoja, mutta ei liioitella.
Virtuooseja? Hah. Hehehe.
Varmaan olin mainostanut Penteliä (Pentel pocket brushpen, GFKP). En muista, mutta jos olen mainostanut jotain, niin sitä.
En kyl hahmota, miten jonkun tietyn (vaikka kuinka kivan) kynän ostaminen vaikuttaisi luonnostelun vähentämiseen. Treeni ylipäätään kyllä, ja samojen hahmojen toistaminen.
Helvetin sisin piiri = Helsingin sarjakuvaskene. Tää ei oo kyl hyvää mainosta sarjakuvatapaamisille...
Tulisit kumminki toistekin.
