Tussausvälineestä riippumatta on tärkeää, että tussi ei pääse kuivahtamaan. Synteettisissä eli keinokarvasiveltimissä saa käyttää voimakkaampaakin saippuaa, mutta eläimellisempiin kannattaisi käyttää jotain mietoa kuivaihoisille tarkoitettua shampoota ja sitäkin mahdollisimman vähän. Karvan alkuperäinen rasva kuluu joka ajan mittaa pois, minkä jälkeen se ei enää ole aivan entisensä, mutta tällä tavalla sen ikää voi hieman kasvattaa. Kun alkaa tuntua siltä, että karva on menettänyt luontaista rasvaansa sen voi pestä vaikkapa hoitoaineella, jolloin se rasvoittuu taas. Mutta hyvin hoidettuna tämän ei pitäisi olla aivan heti edessä.
Jos käytät teräväkärkistä luonnonkarvasivellintä, kastele se hyvin ja napauta ilmassa kevyesti, jolloin sen pitäisi saada terävä kärki.
Kastaessasi sivellintä musteeseen varo kastamasta liian syvälle, sillä muste jää helposti jumiin tyveen ja sivellin menettää terävän muotonsa. Vieressä voi olla viisasta pitää myös vesiastiaa johon kastella sivellintä välissä, jolloin muste ei pääse aivan yhtä nopeasti kuivahtamaan siveltimeen. Musteen kuivuttua kerrankin siveltimeesi se ei ole enää koskaan uuden veroinen, joten tässä kannattaa olla huolellinen.
Pesuun suosittelen kädenlämpöistä vettä. Kylmä vesi ei irrota mustetta yhtä tehokkaasti, mutta liian kuuma vesi voi saada musteen kiteytymään siveltimen huokosiin entistä jämäkämmin. Käytön jälkeen älä kuivaa sivellintä paperilla vaan pestyäsi sen napauta sitä samalla tavalla ilmassa ja jätä kuivumaan. Kuivuttuaanhan laadukkaatkin siveltimet menettävät terävän muotonsa joten älä huolestu siitä. Synteettiset siveltimet eivät vaadi vastaavanlaisia napautteluja, sillä ne pitävät muotonsa jämäkämmin. Miinuspuolena on se että niitä täytyy kastaa musteeseen ahkerammin eivätkä ne vieläkään pysty aivan luonnonsiveltimen herkkyyteen.
