Pieniä määriä voi liimata ihan Eri-keeperillä. Ihan tosi. Paperit siistiin tasaiseen pinoon lajiteltuna ja paino päälle. Leveällä siveltimellä vedellään liimattavalle sivulle vaan pari/kolme kerrosta liimaa, annetaan välillä kuivua. Paperiveitsellä voi erotella sitten toisistaan ne mitkä pitää erotella (alpparit, whatever). Näin on tehty ihan kirjapainoissa. Liima vaan oli jotain saman tyyppistä. Eri-keeperiä kannattaa ohentaa vedellä pikkuisen (ehkä 1:4)
Käytetty liima oli todennäköisesti kotimaista Kiiltoliima 66:tta, joka, vaikka onkin PVA-dispersioliima kuten Eri-Keeperkin, säilyttää joustavuutensa paremmin ja pidempään.
Sillä ne oikeat kirjansitojatkin työskentelee. Erikeepperistä taas puuseppäkaveri sanoi lakoniseen sävyyn: "Sillä me koulussa puutöitä liimattiin, eikä niistä mikään ole enää kasassa." Eli Erikeeper kuivuu ja irtoaa, ja sidonnassa kuivunut liima murtuu.
Mä olen myös penskana ekoissa työpaikoissa (kirjapainoja) käyttänyt tuollaista alkuperäisessä kysymyksessä tiedusteltua liimauskonetta, ja on sanottava, että ellei sitä ilmaiseksi saa, sitä ei kotiin kannata hankkia. Ja jos sen hankkii, niin saman tien hankkii nuuttauskoneen kansien selkätaitteille, ja giljotiinin reunojen tasaamiseen... eli ei.