Heps.
Shota voi olla myös rakkaustarina kahden henkilön välillä, joilla voi olla hyvinkin suuri ikäero ja kyllä, joista toinen on ala-ikäinen. Joku täällä mainitsikin, ettei mikään rakkaus ole parempaa, kuin toinen.
Vanha(hko)na moralistina ja muutenkin tolkullisena kommentoin.
Minkähän ikäisiltä immeisiltä ajatus tällaisesta "rakkaudesta" yleensä on peräisin...? Lähes yksinomaan muilta kuin alaikäisiltä. Puhe "suostuvaisuudesta", molemminpuolisuudesta, kuulostaakin hassulta, kun kyse on aikuisten fantasioista.
Vaikka lapsi kokisikin rakastuneensa huomattavasti itseään vanhempaan (tai vaikka samanikäiseen), hänen käsityksensä rakkaudesta ja omasta sukupuolisuudestaan ovat erilaisia, jäsentymättömämpiä kuin aikuisella. (Toki tällaisista "rakkauksista" haaveilevan aikuisenkin seksuaalinen kypsyys voidaan hyvästä syystä kyseenalaistaa.)
"Rockmusiikki, tai väkivaltavideot, tai tietokonepelit: ne ovat kuin tuuli metsässä. Tervettä puuta ne eivät huojuta. Lahon ne voivat kaataa."
Osittain totta, osittain kehnoa puolustelua. Esimerkiksi mainonnan vaikutuksesta lienee riittävän paljon vaikka väitöskirjatason tutkimusta, jotta voidaan havaita näkemämme ja kuulemamme vaikuttavan meihin tavalla tai toisella (ellei se muutenkin ole itsestään selvää). Samoin se, mitä ajattelemme, muokkaa meitä.
Yksinkertaistaen ja kärjistäen: mitä enemmän Pera, 34 vuotta, fantasioi molemminpuolisesta rakkaudesta lapsen kanssa aihepiirin sarjakuvia lukien, sitä luonnollisemmalta ja mahdollisemmalta ajatus alkaa tuntua.
Ja vielä jänniä kysymyksiä synkkinä syysöinä mietittäväksi: Vaikka pitäisimme lainaamaani väitettä täysin totena, onko kaikki silloinkaan hyvin? Kuka meistä tajuaa ajoissa, ennen kaatumistaan, olevansa se laho puu? Vai onko kyse vain ns. luonnonvalinnasta, siitä että vahingolliset ainekset tippuvat pois (vankiloihin, mielisairaaloihin, rappiolähiöihin tms.) ja me terveet puut voimme kasvaa vapaammin...?
Antti-setä
