Huomasin, että tässä ketjussa keskustellaan yllättävän vähän itse tarinasta, sisällöstä. No, ei tuota ole kokonaisuudessaan ollut saatavanakaan kovin pitkää aikaa. Vaan miten nyt, kun moni meistä on kuitenkin ostanut huonopainojälkiset puuttuvat osat Suomalaisen loppuryssinnästä 3-5 eurolla (kröhöm)?
*SPOILAILEE *
Sain eilen sitten koko urakan päätökseen, vaikka tuhnuisen viivan tihrustus aiheuttikin paikka paikoin puolihumalaista oloa.
Nomitäpä. Eiköhän tämä nyt ainakin teknisenä suoritteena ole ihan perfetto. Otomon avustajien määrä ja heidän eri toimenkuvansa olisi kiva tietää. Mutta aikaan on saatu kyllä uskomattoman taakia / tuinevaa / messevää lopunajan menoa. Sydän pieree verta, kun ei kaikkia yksityiskohtia vain jaksa nähdä. Sarjakuvakerronnallisesti saaga on yllättävänkin vaativa kaikkine leikkauksineen: ei näitä kovin väsyneenä kannata pläräillä, ja sarjakuvan kielen alkeet pitää osata.
Näppärästihän tuo tarinakin on rakennettu. Homman suuruus nokittuu alati, hahmot onnistuvat olemaan mielenkiintoisia. Aina vaan tapahtumat luisuvat huonompaan ja huonompaan, ja puolivälin suuri käänne on herkullinen.
Itseäin häiritsevät tekijät lienevät ovat noita japanilaissarjakuvan konventioita: Otomo tinkii tinkimättömyydestä, eikä malta päästää henkilöitään pois päiviltä, vaikka maapallo suurinpiirtein räjähtää ympärillä. Välillä joku meinaa kuolla, mutta sitten hän ilmaantuukin taas jonkin space-selityksen (tai sitten ei) kera.
Noita moottoripyöräilyjä ja ääliöremuamisia olisi tosiaan voinut karsia, mutta pätevätkö tämmöiseen jättieepokseen sittenkään mitkään tiivistämisen lait?
Viimeisen osan lukemista ennen iski huolestuminen: mitä jos tämä loppuukin johonkin äärimmäiseen epätyydyttävään, kosmiseen universuminsyleilyyn? Onneksi ei sentään näin käynyt, mutten silti perustanut viimeisestä kohtauksesta. Lopun käsitin wrap-around -tyyppisenä loppuna, eli alustahan siinä taas lähdettiin, kiitti vaan: ko. lopetus on mielestäni ollut jo kauan halpahintainen, vanhennut. Sellainen ei palkitse lukijaa, joka on jaksanut ihastella siihen saakka yli 2000 sivua. Ehkäpä sitä odotti myös jonkinlaista kasvukertomusta / draaman kaarta. Lopussa toilailivat tismalleen samat kusipäät kuin alussakin.
Mutta onhan tämä siis hieno. Kun viihdemangasta puhutaan, niin eiköhän tämä kaikesta huolimatta ole se, johon verrataan. Uudelleenlukuarvo? Pahoin kyllä pelkään, että ei kovin suuri...
