Monesti nuissa CGI-olennoissa suurimpana ongelmana on niiden luonnoton käyttäytyminen tai oleminen kun ne eivät oikeasti ole eikä niiden taustalla tai sisällä ole oikeaa elinvoimaa (vaikka liikkeet olisikin mallinnettu elävästä mallista). Näyttelijöissähän tuo on automaattisesti, tosin esimierkiksi Matrix leffoissa on onnistuttu ohjaamaan aidot ihmisetkin näyttämään suurimmassa osassa kohtauksia muuhun animaatioon istuviksi pökkelöiksi. (Matrix-fanit, tuo on vain yksi mielipide.) Wanhojen Star Wars -leffojen nukke-Yoda on mielestäni paljon sielukkaampi kuin uusien leffojen, vaikka se vanha onkin niin selvästi nukke.
Uusien tietokonetehoste-leffojen ongelmana on myös se, että ne pystytään toteuttamaan lähes sellaisina, kuin ne voidaan suunnitella. (Luovat) sattumatekijät voidaan karsia pois vision toteuttamisesta. Joku jo aiemmin puhui tässä aiheessa siitä miten rajat pakottavat käyttämään luovuutta. Aiemmin leffat tehtiin leikkauspöydällä, nykyään suunnittelupöydällä (vai onko sekin jo monitori). Molemmilla tavoilla voi tietysti onnistua. Sormusten Herrat ovat mielestäni varsin onnistuneita, vaikka ne ovat käsittääkseni hyvin pitkälti valmiiksi suunniteltuja. Star Wars I oli se leffa, jonka jälkeen juuri aloin miettiä, että siinä ongelmana on se, että ohjaaja on saanut toteuttaa juuri sen mitä hän on halunnut. Jälki on aika tyhjää katseltavaa. Matrix on tavallaan omassa luokassaan, kun siinä muutenkin pelataan sillä lume-todellisuus aiheella. Siinä mielessä ei haittaa vaikka toimintakohtaukset näyttävät niin animaatiolta. Karvinen vaikuttaa kieroutuneelta idealta. Jacksonin King Kongista tulee hieno, hänhän rakastaa hirviöleffoja.