Hanna: Jotenkin olen aina digannu tyylistäsi ja värityspuoli sen kuin vain paranee. Olet ottanut käyttöön jo kunnon vesiväripaperin ja aidot akvarellit. Se näkyy heti jäljessä. Jos jotain kritisoitavaa pitäisi väen vängällä kaivaa, niin itse kiinnitin lähinnä huomiota siihen, että perspektiiveissä olis vielä vähän tekemistä. Se pyöreä pöytä ei mene noin, jos taustan tiskiallas ja kaapit on, niin kuin ne on. Se ei kuitenkaan varsinaisesti häiritse kuin sellaista, joka sellaisia vartavasten etsii, joten no panic...
Tässon vähän tällaista Mauri Kunnas -tyyliä siinä mielessä, että sunkin töissä on vahvasti edustettuna runsaat ja herkulliset yksityiskohdat, jotka pakottavat lukijan viipymään hetken pidempään ruudun parissa. Itseäni suorastaan kutkuttavat nuo Hannan yksityiskohdat, jotka esimerkiksi tässä sarjakuvassa tuovat paljon lisää syvyyttä, merkitystä ja arkirealismia sekä saavat tapahtumapaikan "lavasteet" ikään kuin inhimillisemmiksi ja eläväisemmiksi. Ne tuovat kuviin ennen muuta persoonallisuutta. Katsokaapa tuosta sarjakuvasta vaikkapa sellaisia mahtavia oivalluksia kuten tuo riippuva tiskiharja, avaimet pöydällä, maitopurkki taustalla, pesukoneesta lähtevä johto ja pistorasia... jne... ovat asioita, jotka usein unohtuvat piirtää... Purjosipuli on mahtava tulkinta...
Ne (Hannan piirtämät yksityiskohdat) yksinkertaisesti tekevät nyt valitusta tapahtumaympäristöstä eli kodista realistisen ja asutun näköisen. Uskottavan näköisen. Tällainen tarkkanäköisyys ja yksityiskohtien muistaminen ja huomioiminen on siksikin tärkeä elementti tässä työssä, että niiden olemassa olo vie enimmän huomion esimerkiksi em. perspektiiviviboista tai Hazartin mainitsemista ihmisanatomiaviboista toisaalle.
Kaikin puolin hieno sarjakuva eikä se mun mielestä kovinkaan stereotyyppinen ole. Samantyyppisiä, mutta sata kertaa stereotyyppisempiä ja kliseisempiä juttuja harjoittaa mm. Juba Viivissä ja Wagnerissa. Sen sijaan tässä on oivallettu myös jotakin sellaista, jonka ovat panneet arkielämässä eivät vain naiset, vaan myös miehet merkille, joka on hieno saavutus naispuolisen sarjakuvapiirtäjän näkökulmasta esitettynä. Mitenkään naisia kritisoimatta homma on paljon helpompi toisinpäin, sillä minun vahvan käsityksen mukaan miesten maailma on naisille tuntemattomampi ja mystisempi kuin päinvastoin ja naisten maailmassa miehistä jos mistä revitään loputtomasti stereotypioita ja yksikaistaisia johtopäätöksiä. Ehkä tämä johtuu siitä, että naisista on pulputettu ja julkaistu materiaalia kautta vuosisatojen joka ikisessä mahdollisessa mediassa koko mediahistorian ajan... Sen sijaan miehistä, miesten maailmasta ja sielunelämästä ei paljoa vakavasti puhuta. Jos jotain puhutaan, puhutaan vain stereotypioiden kautta mm. tytöille suunnatuissa nuortenlehdissä ja naisväen hömppäjulkaisuissa... jopa miesten omat "trendilehdet" ovat täynnä stereotypioita. Ikään kuin kaikkia miehiä kiinnostaisivat vain autot, elektroniikka, tiede ja tekniikka, pörssi- ja liike-elämä, parranajovehkeet ja mitä Toni Halme ajattelee... Missä viipyvät miesten Cosmopolitanit ja Trendit? Siis oikeat ja vakavasti otettavat sellaiset...
Edelliseen nojaten, tämä on parempi sarjakuva kuin alkuvilkaisun perusteella voisi ajatella. Oikein oivaltava ja syvyyttäkin löytyy... Mikä parasta, se on unisex-sarjakuva. Se uppoaa molempiin sukupuoliin iman, että se suuremmin tapahtuisi jomman kumman sukupuolen kunnian tai arvon kustannuksella. Oikein hyvä...
