Sarjakuvamiljonäärit

[Doc Lomapäivä]

Yhtä lailla, ulkomaille se on silti mentävä (lue: synnyttävä). Luotan sinuun, Matti Hagelberg!

Mitähän Juba tienaa V&W alppareilla, ne kun on joka joulu myyntihitti ja samalla myydään vanhojakin alppareita, ja V&W:t keikkuu suomen myydyimpien kirjojen listalla. Onko turkulaiset lukeneet verotietoja, löytyykö sieltä sarjakuvabiljonääri? Markkamiljonääri Juba saattaa ollakin.

[Petteri Oja]

Veropörssi on maailman paras lehti, mutta enpä oo hoksannut Jubaa sieltä hakea. Ens kerralla täytyy muistaa.

[roju]

Mitähän Juba tienaa V&W alppareilla, ne kun on joka joulu myyntihitti ja samalla myydään vanhojakin alppareita, ja V&W:t keikkuu suomen myydyimpien kirjojen listalla. Onko turkulaiset lukeneet verotietoja, löytyykö sieltä sarjakuvabiljonääri? Markkamiljonääri Juba saattaa ollakin.

miun oliki vaa vähä niinkö läppä... kyllä se tuola sanomalehisä Suomesa raha liikkuu se mikä liikkuu.

[Jyrki Vainio]

Mu jösses kyllä jotta jos Schultz Pursea enempi tienas niin ihan mukavalta summalta kuulostaa. Tietysti tuosta kai tuli oheistuotteista suurin osa?

Joku lehti listaa vuosittain viihdemaailman rikkaimmat. Muistaakseni Schulz oli monena vuonna top 10:ssä, siis samalla listalla Steven Spielbergin ja Michael Jacksonin kanssa. (Ho hah! Siis lapsista piirtäjä, lapsista elokuvia tekevä ja lapsiin...) 
Comics Journalin haastattelussa Schulz kyllä sanoi, että "ihan niin paljon se ei kyllä ole, ehkä tulee jotain noin miljoona kuussa". Tarkkaa tietoa hänellä ei omista tuloistaan tuntunut olevan. (Mutta ei sillä noilla luvuilla varmaan niin kauheasti sitten olekaan pennin päälle väliä). Oli joskus kysynyt tilintarkastajalta, että olisiko hänellä varaa ostaa oma suihkukone ja vastattu oli, että kyllä varmasti.
Nyt sitten kuoleman jälkeen muistan uutisoidun, että viihdemaailman perikuntien listalla (näköjään joku sitten sellaisiakin laatii) Schulzin jälkeläiset olivat netonneet vuodessa toiseksi eniten - Elviksen perikunnan jälkeen.

Tähän samaan lentokone-tuloluokkaan kuuluu myöskin Karvisen piirt... tai no, sanotaan nyt pikemminkin pääomistaja Jim Davis. Vai oliko siellä Journalissa kanssa joskus uutisoitu, että hän oli jettinsä jo myynyt?

Mort Walker olisi varmaan sarjojen levikissä suunnilleen noiden jälkeen kolmantena, mutta olen ymmärtänyt, että tuloissa on kyllä sitten iso ero. Että jos sitä griljardööriksi haluaa, niin "eläimistä tai lapsista sitä on piirrettävä". Tämän neuvon antoi minulle joku kohtuu menestynyt strippi-piirtäjä, en nyt muista kuka.
Eli kyllä ne miljoonat sielläkin oheiskrääsästä tulee, eikä sarjakuvista. Eiköhän tuo Karvinen ole siitä aika hyv... tai no, sanotaan nyt pikemminkin paljastava esimerkki. Että jos tämmöistä viihdeimperiumia oikein noin niin kuin bisnes-mielessä pyörittää, niin kyllä siinä sarjakuvat silloin jäävät aika pieneksi sivutekijäksi.
Kyllä se Mort Walkerin kai miljonääri on, mutta ymmärsin niin, että varsinainen omaisuus ei ole tullut sarjakuvista, vaan siitä, että hän heti sodan jälkeen sijoitti neuvokkaasti sarjakuvatilinsä kuumana käyville asuntomarkkinoille.

Tuosta Turtlesien Eastmanista oli muuten hulvaton haastattelu joskus Comics Journalissa. Hän oli vasta ihan teinipoika, kun rahaa rupesi tulemaan ovista ja ikkunoista. Hän laskeskelee, että huippuvuosina hän ja Peter Laird saivat kumpikin n. 50 miljoonaa taalaa vuodessa.
Hän itse oli omasta kakustaan sitten hassanut pikavauhtia melkoisen osan: muistaakseni sen haastattelun otsikkona oli "Kuinka menetän 50 miljoonaa dollaria".

Mutta siis enhän minä näitä asioita mitään varsinaisesti seuraa, tietenkään. Eivätkä miljonääreiksi päätyneet sarjakuvapiirtäjät suinkaan ole minulle mitään esikuvia tai sankareita, hah hah... (Kääntää webcamin toisaalle, ettei se paljasta huoneen nurkassa olevaa Karvis-alttaria).

[Matemaatikko]

Juban VW-albumisarja alkoi 1998 ja sen jälkeen on ilmestynyt 7 albumia, noin 1 kpl/vuosivauhdilla. Albumeita on myyty 7 vuodessa noin 320 000 kpl, mikä tekee 45 714 kpl/vuosi. Albumin hinta on 10 e/kpl, se tekee liikevaihtoa 457 140 e/vuosi. Jos Juba saa tästä 5%, se tekee Juballe  keskimäärin koko 7 vuoden aikana 22 857 e/vuosi. Tämä summa on hiukan suurempi tällä hetkellä, koska uusien albumikohtainen vuosimyynti on suurempi kuin vanhojen ja vanhoistakin (uusintapainoksista) tulee koko ajan tuloa. Arviolta siis 27 000 e/v.

Otavan julkaisemien Viivi ja Wagner -lahjakirjojen painosten yhteismäärä on yli 100.000 kpl, joten niistäkin tulee tuloa joitakin tonneja vuodessa, olisiko 10 e * 100 000 kpl * 5%= 50 000 e. Näiden säännöllisyydestä en tiedä, joten vuositasolle laskettuna ehkäpä 12 000 e/v.

Merkittävämpi tulo Juballe on kuitenkin sanomalehtijulkaisut. Sarjaa julkaistaan vuoden 2005 alusta 40 suomalaisessa sanomalehdessä sekä kolmessa internet - julkaisussa. Jos strippi ilmestyy 5 kertaa viikossa, se tekee 260 kpl/vuosi/lehti. Hesari maksanee n. 100 e/strippi, joten 100 e * 260 kpl/v tekee  26 000 e/vuosi. Muut maksanevat keskimäärin 24 e/strippi, joten 42 julkaisupaikkaa * 260 kpl/v * 24 e = 262 080 e. Todellisuudessa kuitenkin osa lehdistä julkaisee harvemmin kuin 5 kertaa viikossa, joten realistisemmin laskettuna 20 julkaisupaikkaa * 130 kpl/v * 24 e + 22 julkaisupaikkaa * 260 kpl/v * 24 e = 199 680 e/v. Tästä vähennetään syndikaatin korvaus noin 40% jolloin 60% * 199 680 e/v = 119 808 e/v. Tähän lisätään Hesari 119 808 e + 26 000 e = 145 808 e/v.

Lisäksi teatterityöt, oheistuotemyynti jne ehkä 10 000 e/v.

Yhteenlaskettuna:
- Albumeista n. 27 000 e/v
- Lahjakirjoista 12 000 e/v
- Sanomalehti ja internet 145 800 e/v
- Oheistuotemyynti, teatteri 10 000 e/v
Yhteensä 194 800 e/v (1 158 228 mk/v)

Juba ja muut asiasta tietävät, korjatkaa jos summat ovat väärin.

[Doc Lomapäivä]

Juban tulolaskelman summat on kyllä väärin, osa yläkanttiin ja osa alakanttiin, mutta loppusumma tuskin poikkeaa paljon todellisesta. Lisäksi laskutoimituksesta puuttuu muita säännölisiä tuloja, kuten kuvitukset. Enpä olisi uskonut että Juba vuosiansioilla pääsee markkamiljoonakerhoon, ajattelin että vuosien varrella kerätty omaisuus voisi olla sitä luokkaa.

Toivottavasti joku tenava ei ala lukea tätä keskustelua sillä että "minustakin tulee miljonääri!" Tällä alalla pitää olla nöyrä ja tehdä työnsä hyvin ja intohimolla. Elannon jos saa niin se on tuuria.

[Timo Kähkönen]

NIILLE SARJAKUVANTEKIJÖILLE, JOTKA HALUAVAT TULLA TOIMEEN JA JOPA RIKASTUA SARJAKUVILLAAN:

Sarjakuvien tekemisellä rikastuminen on Suomessa aika epätodennäköistä, menestynein piirtäjämme Jubakin tienaa Matemaatikon laskelmien mukaan "vain" 200 000 euroa vuodessa. Oma Paikallisuutisia-sarjakuvani tuottaa 12 lehdellä liikevaihtoa 37200 euroa vuodessa, tosin tästä summasta lähtee osuudet piirtäjälle, käsikirjoittajalle ja syndikaatille. Sarjan etuna on sen sopivuus myös pieniin lehtiin, joita on suurin osa lehdistä. Sarja on luettavissa osoitteessa http://www.paikallisuutisia.com (uusi strippi tulee aina perjantaisin).

Suomessa on niin pienet markkinat, etten jaksa uskoa että täällä voisi pelkästään kotimarkkinavetoisesti toimia kovinkaan monta piirtäjää - ainakaan taloudellisesti turvatuissa oloissa. Onpa Mustanaamio-piirtäjämme Kari Leppänen aikoinaan verrannut suomalaisen sarjakuvapiirtäjän uraa uhkarohkeudessaan Niagaran putouksen laskemiseen tynnyrissä. Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että ainoa keino kotimaiselle tekijälle tulla hyvin toimeen sarjakuvien piirtämisellä on yrittää saada sarjakuvansa mahdollisimman laajaan kansainväliseen levitykseen. Jos tekijä tekee sarjaa 5-6 strippiä viikossa, ei tekijälle jää aikaa myyntityöhön. Moni tekijä ei edes koe myyntityötä itselleen mielekkääksi (kuten Roju sanoi). Markkinointi on kallista ja järjestelmät maksavat. Jokaisen tekijän ei kannata painattaa omia esitteitään ja tehdä omia laskutus- ja toimitusjärjestelmiään. Siksi helpointa on antaa myyntityö muiden tehtäväksi. Tähän on muutama vaihtoehto:

1) Bulls. Tällä yhtiöllä tuskin on pääintressinään suomalaisten tekijöiden tuotannon levittäminen ulkomaisille markkinoille. Bulls on myös markkinajohtaja monessa (Pohjois)maassa, joten uudet sarjat vain korvaisivat vanhoja, eikä uusien ottaminen toisi heille juurikaan taloudellista hyötyä.

2) Laaki-Sarjat, joka tarjoaa kotimaisia sarjakuvia lähinnä kotimaisille markkinoille.

3) Ulkomaiset syndikaatit (Kingit, Unitedit, Pibit yms.), joille pyrkii tuhansia yrittäjiä vuosittain, joten erottautuminen on vaikeaa.

4) Royal Comics Syndicate. Uusi kotimainen syndikaatti, jolle uudet sarjat ovat elinehto. Focus on heti alusta lähtien ulkomaan levityksessä (kotimaata unohtamatta). Tavoitteena nimenomaan kotimaisen sanomalehtisarjakuvan kansainvälistäminen ja kotimaisten tekijöiden toimintaedellytysten parantaminen. Syndikaatille voi tarjota sarjakuvia, joilla tekijä arvelee olevan kansainvälistä menestyspotentiaalia. Lisätietoja syndikaatista on osoitteessa http://www.royalcomics.com. Syndikaatilla on pitkäkestoinen kansainvälistymissuunnitelma, jonka tukemiseen ovat taloudellisesti sitoutuneet Opetusministeriö ja Grafia.

Vaihtoehtoja on monia ja jokaisen tekijän täytyy valita itselleen sopivin tapa saada sarjakuvastaan tuloa. Sarjakuvan tekeminen on myös mukava harrastus, joten väheksyä ei voi niidenkään työtä, jotka ilahduttavat itseään ja muita sarjakuvillaan saamatta siitä mitään tuloa.

Royal Comics Syndicate tarjoaa niille mahdollisuuden, jotka haluavat tehdä sarjakuvia ammatikseen ja ovat valmiita panostamaan täysillä sarjakuvaansa ja sen menestymiseen. On lähes varmaa, että tekijän ensimmäinen sarjakuva ei ole se joka saavuttaa menestystä ja että menestys ei välttämättä tule ihan parikymppisenä. On lähes yhtä varmaa että jos tekijällä ei ole nöyryyttä tehdä yhä uusia ja uusia sarjakuvaehdotuksia ja parannuksia jo tehtyihin sarjoihin, ei menestystä tule. Työkokemus ja elämänkokemus auttavat luomaan sarjakuvista ammattimaisia ja särmikkään sisällökkäitä. Sarjakuvantekijän työ vaatii sinnikkyyttä ja hyviä istumalihaksia. Toki tuuriakin tarvitaan, mutta jos lahjakas tekijä riittävän kauan yrittää, on pikemminkin ihme, jos ei joskus onnistu.

Loikan vuoksi -sarjakuvan tekijä ja Kvaakin perustaja Juha Kouvalainen on valinnut Royal Comics Syndicaten yhteistyökumppanikseen ja kaikki muutkin lahjakkaat tekijät ovat tervetulleita tarjoamaan töitään. Tie voi olla pitkä ja kuoppainen, mutta kotimaiset sarjakuvantekijät lienevät siihen tottuneet

Royal Comics Syndicaten tavoite on lyhykäisyydessään: useiden kotimaisten tekijöiden sarjakuvat ilmestyvät kymmenissä, sadoissa, jopa tuhansissa lehdissä kaikkialla maailmassa. Dilbert, Lassi ja Leevi, Jere ja Tenavat ovat tässä onnistuneet, miksi ei siis yksikään suomalainen? Sarjakuvan laadun pitää olla korkea, asenteen kohdallaan, strategian valmiina, rahoituksen kunnossa. Näillä eväillä kaikki on mahdollista.

Timo Kähkönen
http://www.royalcomics.com

[Timo Ronkainen]

Ei pidä muuten unohtaa maailman ensimmäistä sarjakuvamiljonääriä, Matti Mainion ja Jussi Juonion piirtäjää Bud Fisheriä. Hän oli ensimmäisiä jotka saivat luomansa sarjan oikeudet itselleen ja se johti tietenkin koviin tuloihin. Vuositasolla hän sai 250 000 dollaria 1920-luvun alussa (siihen aikaa todella kova raha). Rahaa virtasi paitsi syndikoidusta sarjasta, kaikista oheistuotteista ja sen semmoisista. Fisherillä oli mm. jopa nimikkosikari. Fisher oli aikanaan myös julkisuuden henkilö, usein skandaaliotsikoissa ja juoruissa nähty. Avioitui mm. kreivitär Beaumontin kanssa ja omisti ravihevosia ja Rolls Roycen. Jättipä sarjansa piirtämisenkin kokonaan apulaisilleen jo 1920-luvun puolivälissä. Juopottelu ja huonot investoinnit ajoivat miehen kuitenkin köyhyyteen 1950-luvulla ja hän kuoli unohdettuna ja sairaana 1954.

Timo

[Jyrki Vainio]

Fisher oli aikanaan myös julkisuuden henkilö, usein skandaaliotsikoissa ja juoruissa nähty.

Minä muistan kuulleni hänestä sellaisen tarinan, että hän oli jollakin jet settien valtameriristeilyllä seurapiiriväen kanssa juhlimassa. Erään pitkän illan jälkeisenä aamuna hän saa kuulla edellisenä iltana menneensä naimisiin yhden laivan yökerhon show-tytön kanssa. Hän itse ei muistanut tapauksesta mitään, eikä nähnyt tyttöä enää koskaan - mutta päätyi maksamaan tälle elatusapua lopun ikäänsä.

[VesaK]

1) Bulls.

2) Laaki-Sarjat, joka tarjoaa kotimaisia sarjakuvia lähinnä kotimaisille markkinoille.

3) Ulkomaiset syndikaatit (Kingit, Unitedit, Pibit yms.), joille pyrkii tuhansia yrittäjiä vuosittain, joten erottautuminen on vaikeaa.

4) Royal Comics Syndicate.

Voit toistella tätä jeremiadiasi vaikka kuinka monessa säikeessä, mutta se on silti virheellinen ja puutteellinen. Täällä on jo kaikki oleellinen kerrottuna:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3351.0

Pib:in Suomen toimisto sijaitsee Turussa, ja edustaja Reijo Rouvinen tekee päätöksiä kotimaisten sarjakuvien ottamisesta tai jättämisestä.
Tekstikuva / Oksiala levitttää mm. Petri Hiltusen Väinämöistä. 
Strad Comicsin Håkon Strand vierailee sangen usein Suomessa, eikä olisi mahdotonta että jonakin päivänä jokin hyvä suomalainen sarja pääsisi Nemin, Rockyn ja Ponduksen joukkoon.

Mutta mutta, stemppiä toki Rojalisteille, ei kotimaisia sarjakuvia koskaan ole liikaa lehdissä. Sapetti, kun tässä eräänä päivänä katselin Dagens Nyheterin sarjissivua: Ei ainuttakaan jenkkisarjaa! Kaikki stripit olivat ruotsalaisia tai norjalaisia.

Mort Walker on muuten juntti. (Perustelu: mm. jossakin sarjistapahtumassa Walkers haukkui Bill Wattersonia Lassin ja Leevin lopettamisesta: "Nyt maailman lapset itkevät kun eivät saa lukea Wattersonin sarjakuvia. Sensijaan MINÄ jatkan kyllä Masin tekoa maailman tappiin asti ja MINUN lapseni MINUN jälkeeni, älkää olko huolissanne...)

[HEsko]

Bud Fisher. Vuositasolla hän sai 250 000 dollaria . Avioitui mm. kreivitär Beaumontin kanssa ja omisti ravihevosia ja Rolls Roycen. Juopottelu ja huonot investoinnit ajoivat miehen kuitenkin köyhyyteen 1950-luvulla ja hän kuoli unohdettuna ja sairaana 1954.

Rikkailla on kovat menot.

Suomessa pärjää 5000 eurolla per vuosi sangen hyvin, jos ei joudu itse maksaan
sarjakuviensa painokustannuksia (ja veroja).
Eli tuon tyypin vuosiansioilla voisin elää 50 vuotta perus elämää.


Toivottavasti mä rikastun tällä alalla.

[Velho]

"Suomessa pärjää 5000 eurolla per vuosi sangen hyvin, jos ei joudu itse maksaan
sarjakuviensa painokustannuksia (ja veroja). "

Miten? Missä?

[Veli Loponen]

Miten? Missä?

Vähän joka puolella. Esim. moni opiskelija (kaikki kun eivät ota lainaa eivätkä käy opiskelun ohella työssä).

[HEsko]

Miten? Missä?

Varmaankin suurimmassa osassa Suomen maalaiskuntia/pikkukaupunkeja.
Jos muuttaa johonkin isompaan kaupunkiin niin vuokrat kasvavat
heti taivaisiin.

Eihän tuolla 5000 herroiksi elä, mutta tarvittaessa se onnistuu.
Vuokraan menee vuodessa 1906,56 e (sis. vesi ja sähkölaskut).
Ruokaan kuluttaa noin 2800 e/ vuosi (jos syö monipuolisesti,
tarvittaessa tuostakin voi tinkiä). Loput sataset jäävät sitten yllättäviä
käänteitä, kuten sairaalamaksuja sun muita varten.
Ja lainoja ei tosiaan kannata ottaa, vaikka ne kuinka sitä valtiovallan
puolella kehottavat.

Eli kun voittaa Kemin kilpailun ja Sarjis-kilpailun, niin sen jälkeen kaikki
ylimääräinen tulo tarkoittaa ylimääräistä rahaa, jonka sitten voi tuhlata
esim. niihin painokustannuksiin.

Parempihan on tienata enemmän kuin tuon 5000 euroa vuodessa, mutta
kulutuksensa voi pitää sen alla niin jää sitten sitä ylimääräistä.
Ja tällä alalla on hyvä oppia pitämään vyötään mahdollisimman kireällä,
ikinähän ei tiedä koska ne huonot ajat alkavat.

[vesa saarinen]

Minä ajattelin ryhtyä sarjakuvamiljonääriksi.

Se vaatii varmaankin kansainvälistymistä, sillä kotimaisilla sarjakuvamarkkinoilla ei miljoonien takominen nyt vaan ole ihan pienin levikin vuoksi mahdollista. Koska en osaa piirtää, hahmottelin takovani suuret rahamäärät käsikirjoittamalla laadukkaimpia koskaan tehtyjä sarjakuvia. Rima on kova, sillä siellä ylhäällä, kaiken huipulla paistattelee partasuita jos jonkinmoisia, aina hra Mooresta alkaen. Silti pitänee yrittää. Pitää saada muutama idea ja opetella toteuttamaan ne. Kontaktejakin tarvitaan. En tiedä tuleeko miljoonaomaisuus vielä sillä, että pyytää Kaltsua kuvittamaan upean sarjakuvasinuhensa...

Sitä ennen tiukkaa on eläminen. Kyllä, Suomessa pärjää sillä viidellä tonnilla per vuosi ihan suht-suht - ainakin täällä Turussa, jos tietää mitä mikin maksaa, mistä nipistää ja mistä roskalaatikosta kannattaa talvisaikaan ruokaa poimia.