No minäpä ruodin...
Fantasiasarjakuvassa ihan genrenä on kyllä se ongelma sisäänrakennettuna, että niin moni enemmän tai vähemmän mestarillinen piirtäjä ja kirjoittaja on ehtinyt niinsanotusti tyhjentää pajatson. Tarinankuljetus, kuvakieli, rekvisiitta, kaikki on niin monta kertaa yritetty designata uudestaan ja uudestaan aina vain huimaavamman näköiseksi, ja lukijat ovat sitä myöten turtuneempia.
Pysytäänpä siis ihan tekniikassa. Näissä näyttäisi ensimmäinen kompastuskivi olevan laajojen yleiskuvien ja henkilökuvien keskinäinen erilaisuus. Väritys saattaisi yhtenäistää ilmettä jossain määrin.
Hahmot on rakennettu sinänsä huolella, mutta perspektiivilyhennys siellä tai täällä näyttää lipeävän hallinnasta. Samoin olen havaitsevinani etwaksen verran jäykkyyttä hahmojen nivelissä, ainakin vähän reippaampaa liikettä piirrettäessä soisi annettavan vähän enemmän joustonvaraa. Mutta tuo törmäysruutu on kyllä tämän setin paras.
Taivaalla pyörteilevät pilvet taas... no, ne eivät pyörteile. Tuo viivavarjostus saa ne näyttämään kivettyneeltä kaurapuurolta. Pilvessä ei oikeastaan paljon koskaan kannata käyttää noin raskasta ääriviivaa. Väritys saattaisi taas kerran vaikuttaa asiaan ehkä suotuisasti. Tai häivytys photoshopissa, mutta minä en semmoisista oikein itse tiedä.
Mahdollisesti olet tavoitellut tuossa linna/torni/systeemikuvassa "m. c. eschermäistä" perspektiivihämäystä, missä tapauksessa onnistuit. Silmäni hämääntyi. Koska noinpäin rakennettu muuri ei ikinä pysyisi kasassa. Se epäilemättä on rakennettu maagisella muurauslaastilla. Koko kuvan syvyysvaikutelma on sekava, mutta en tiedä, onko se tavoiteltu tehokeino vai ylityöstämisen tuloksena tapahtunut vahinko.
Mutta eiköhän se siitä. Että ei kun jatkamaan. Toivottavasti tämä nyt oli edes rakentavaa. Muilla on varmasti lisää huomioita.