OK. Meistä jokainen aloitti alusta. Olen itsekin tehnyt nuorempana (KAUAN sitten) pienen Disney-källin, kun maalasin Superhessu-kuvan enoni seinälle. Älkää vaan kertoko Disneyn lakimiehille.
Eräänlainen merihevonen eli hippocampus siis? No, nyt rupeat sitten taivuttelemaan hahmoasi... korjaan, valitsemaasi hahmoa erilaisiin asentoihin: kurkkimaan olkansa yli, kumartumaan, hyppimään ilmassa, juoksemaan (no, tiedät kyllä mitä tarkoitan) ja sitten vielä kehität sille erilaisia ilmeitä. Iloinen, vihainen, epäluuloinen, ällistynyt, klapilla päähän lyöty... teet siis hahmollesi sen tuhannen verran erilaisia tilanteita.
Jos yksi hahmo alkaa uuvuttaa, rupeat tekemään samoja harjoituksia jollain muulla hahmolla. Ja sitten, kun alat tehdä omia hahmoja, joille kehität omia seikkailuja, sitten se hupi vasta alkaakin! Silloin olet sarjakuvasi luoja. Ja se meistä jokainen haluaisi lopultakin olla.
Hitto, kun Joann Sfarin piirustuskouluartikkeleita ei kai ole käännetty suomeksi... vaikka mistä sen tietää, vaikka joskus tulisi mahdollisesti käännettyäkin. Sfar nimittäin on joskus tehnyt aika valistavasti semmoista järjestelmällisen piirtämisen opastusta Pavillion Rouge -lehteen.