DC vai Marvel

[Doctor Phantomizer]

Mitä näkyvää Bruce Waynessa on? No se playboyn/liikemiehen ulkokuori. Se on näkyvää, mutta se ei ole TODELLISTA. Se on, juuri kuten sanoit, näkyvä kuori.

Bruce Wayne tekee hyväntekeväisyyttä, vaikka playboyna hänellä ei ole tuohon mitään tarvetta. Lisäksi Bruce on orpo. Hänellä on myös iso läjä omituisia sukulaisia. Nämä kolme asiaa ovat jo itsestään persoonan muodostajia.

Tyhjä kuori pätee enemmän Teräsmieheen joka esittää olevansa likinäköinen kömpelö persoonaton Clark Kent. Bruce sen sijaan pärjäisi sarjakuvana itsessään ilman Batmaniäkin, onhan hänellä lauma kakaroita, erikoinen asunto ja hän on julkkis. Bruce on itsessään oman elämänsä sankari. Hän on myös Gothamin halutuimpia miehiä, ja on onnistunut pokaamaan jopa Teräsmiehen tytön tämän naaman edessä kertaalleen.

[Mikael Mäkinen]

Marvel sanoisin ehdottomasti, mutta välillä tulee vain asioita, jolloin DC on vaan coolimpi.

Esimerkki 1: Yön ritarin paluu.
(Ja kyllä, tarkoitan paluuta.)

Esimerkki 2: Tämä traileri.
http://www.gametrailers.com/video/exclusive-who-dc-universe/702050

[Lurker]

Ehkäpä tämän keskustelun otsikon sisältävä väite tai kysymys on irrelevantti, sillä eihän sarjakuvat ole mikään kahden kauppa... 2000 AD lähtee jyrään Jenkeissä. Dredd pyyhkii lattiarätillä viittahemmot tieltään.

“The Dredd-verse is a lot more accessible than the universe of other characters, like Spider-Man, Batman, or X-Men, which can get very convoluted. You have Megacity One, which is full of crazy, mad bastards, and that’s all you need to know.”

Mikä tahansa muu kuin DC tai Marvel. Niin sen pitäisikin mennä.

[bats]

Lurkerilla on selvästi jotain DC:tä ja Marvelia vastaan. Antipatiat ovat tietysti jokaisen oma asia, mutta tarvitseeko niitä tulla tähän ketjuun mainostamaan. Sinulle kysymys ainakin on irrelevantti kun et pidä kummastakaan. Minulle se ei ole, vaan se on kiinnostava keskustelun aihe.

Viestissäsi oli kuitenkin selkeästi pointti. Tosin itse epäilen sitä että Judge Dreddistä tulisi mitään suurta hittiä Amerikassa. Kyllähän se varmaan myisi. Amerikkalaiset vain ovat altistuneet DC:lle ja Marvelille niin pitkään että eivät melkein osaa muuta lukeakaan. Toivomuksesi DC:n ja Marvelin "jyräämisestä" taitavat jäädä ihan omaksi hourailuksesi.

[Lurker]

Ja jos tulet vielä soittamaan suutasi tänne niin tulen eurooppalaisten sarjakuvien ketjuihin purkamaan antipatioitani niitä sinun suosikkisarjiksiasi kohtaan.

Jaahas.

Marvel ja DC hallitsevat toki ylivoimaisesti USA:n sarjakuvamarkkinoita, ja siksi noiden kahden koetaan "taistelevan" keskenään.

Mutta uudella mantereella parinkin prosentin osuus antaa jalansijan toimia kaupallisesti. Dark Horse, IDW, Dynamite, Boom! Studios, Viz, Archie ja muut ovat löytäneet omat markkinarakonsa, kyllä sinne 2000 AD mukaan mahtuu.

Teräsmiehen poika oli varmaankin ensimmäinen sarjakuvalehti, jonka ostin. Myöhemmin Jätti teki valtavan vaikutuksen.

[Gothicus]

Ja jos tulet vielä soittamaan suutasi tänne niin tulen eurooppalaisten sarjakuvien ketjuihin purkamaan antipatioitani niitä sinun suosikkisarjiksiasi kohtaan...

Voi kauhia paikka sentään... Mikä uhmaikä sullekin on tullut, kun pitää näköjään yrittää rähistä joka ketjussa? Asiaahan Lurker tuossa puhui, eikä mielestäni edes mitenkään provoavaan sävyyn. Käy välillä vaikka oikein kunnon jäätelöllä, se tekee ihanasti gutaa... 

[Jarkko Sikiö]

Tottahan tuo on, mitä Lurker tuossa sivusi: DC:n ja Marvelin vahvuus, edes jossain määrin yhtenäinen universumi historioineen, on myös niiden suurimpia ongelmia.

Dredd-maailma on lähinnä vain kulissi tapahtumille, eikä taustahistorialla ole usein enempää merkitystä kuin Tex Willeriä lukiessa.

Harmi, ettei Suomessakin niin komean julkaisuhistorian omaavaa Dredd-materiaalia ole aikoihin julkaistu. Kannattaisikohan Jalavan kokeilla jäätä kunnon kovakantisella opuksella...

[bats]

Kuten Jiksi sanoi niin tupaten täynnä tavaraa ja historiaa olevat universumit jossa jatkumot ovat täysin naurettavan kippuralle kääntyneitä ovat supersankarien heikkous. Miksi julkaisijat välittävät niin paljon universumin historiasta kun hahmot eivät edes vanhene, mikä tekee historian käsitteenä merkityksettömäksi? Eikö niitä historioita voisi vain unohtaa?

Tässä kohtaa palaan aiempaan mielipiteeseeni Batmanista. Se mikä tekee Batmanista erityislaatuisen on, että Batmanilla ei ole sellaista historiaa joka olisi painolastina uusissa tarinoissa. Tämän todistaa se, miten monia inkarnaatioita Batmanista on ollut. Ja ne kaikki ovat keskenään ristiriidassa. Kuten aiemmin sanoin, mielestäni Batmanin määrittää vain muutama perusasia, joiden päälle tekijät voivat rakentaa hyvin monenlaisia tarinoita. Batman ja Gotham ovat näyttelijä ja näyttämö, joilla voi esittää melkein mitä vain.

[Jarkko Sikiö]

Tuota ajatusta nyt hieman pidemmälle vietynä, niin toki tämän ketjun aiheeseen liittyy, miksi kumpikaan ei kelpaisi.

Supersankareissa on minulle voimakkain niiden synnyttämä nostalgiantunne, harva puhtaasti innostaa aivan omilla avuillaan, joskin hyvien tekijöiden materiaali sen toki voi yhä tehdä.

Aikaa myöten myös kaikkinainen "realismi" on näiden kohdalla se vieraannuttavin tekijä. Hämähäkkimiehessä painiminen opintojen ja elannon kanssa tietysti auttaa teininä samaistumaan sankariin, mutta kun on kolmekymppinen, ei sellaisia jaksa enää sarjakuvistaan lukea.

Ehkä väsynein supersankarisarjakuvissa olen kuitenkin siihen kaikkinaiseen väkivaltaan, machoiluun, kulmien alta mulkoiluun ja hampaidenkiristelyyn, joka mopoikäisenä oli aivan ältsin hurjaa. Nyt se on enää epäkypsää.

Jossain DC-ketjussa olen muinoin maininnutkin, mutta DC:llä on hyvin onnistuneita Valtakunta ja voima -tyylisiä tarinoita, joissa sankarit esitetään vaikeasti samaistuttavina, hyvin etäisinä ja suorastaan epä-/yli-inhimillisinä olentoina. Tällaisessa käsittelyssä on omaa vetoaan.

Lisäksi DC-tarinoissa on aina toisinaan sellaista tiettyä positiivista menoa ja meininkiä, kun hahmot voimineen tekevät kaikkea mahdottoman älytöntä, mikä on Marvel-maailmassa varattu lähinnä tylsemmille kosmisille hahmoille.

Hieman enemmän vanhaa kunnon jännitystä sekoitettuna yleiseen positiivisuuteen, sitä supersankarit kaipaavat.

[Doctor Phantomizer]

Juuri tuon takia en ymmärrä, miksi pitää analysoida mitä kumpikin yhtiö tuottaa, kun se on mahdotonta. Positiivisuutta on uupunut pitkään molemmilta yhtiöiltä, ja nyt sitä yritetään tuoda takaisin. Tosin en kiellä, etteikö vaikuttaisi ohimenevältä ilmiöltä...kummatkin yhtiöt ovat tuossa jokatapauksessa jokseenkin onnistuneet. Siinä missä Heroic Agen tarinat ovat hauskoja jne. BD taas menee takaisin sinne tarinoiden alkutekijöihin, eli ensin luodaan mysteeri/uusi tekijä, sitten hahmot, sitten ne reagoivat toisiinsa...jne.

Dredd-maailma on lähinnä vain kulissi tapahtumille, eikä taustahistorialla ole usein enempää merkitystä kuin Tex Willeriä lukiessa.

Täh? Siis millä tavalla DCU:n/MU:n taustahistoria ei olisi myös pelkkä kulissi?
Senkö takia, että Universumeista on kirjoitettu historian kirjan omaisia opuksia, kuten tämä uusin DC Legasies tms.? Mikä tarve lukijalla on koskeakaan näihin kyseisen tyyppisiin opuksiin, jos se on niin vaikeaa?

Jos Teräsmiehessä on kaveri joka ampuu suustaan laaseria, miksi hitossa kenenkään tarvitsisi tietää hittoakaan laaseria ammuskelevan historiasta, jotta voisi lukea tarinan? Siis...vaikka lukisit 30 vuoden tarinat putkeen, se jäbikkä ampuu silti laaseria suustaan, eikä mikään ole muuttunut.

Dredd maailmaa varten tarvitsee lukea läjä psykologisia ja analysoivia opuksia, jotta ymmärtää, että kuka hitto tämä Dredd on olevinaan. Dreddiä ei ymmärrä kuin alan harrastajat. Kun taas idioottikin tajuaa, että jos Teräsmies taistelee laaseria suustaan ampuvaa hyybiötä vastaan, hän taistelee laaseria suustaan ampuvaa hyybiötä vastaan.

Dreddiä varten täytyy käsittää myös se, että mikä on huumoria ja mikä ei. Satiiri jms. ei vain mene rautalangasta vääntämättä jakeluun.

Siihen en ota kantaa että kumpi on kliffampi hahmo, koska itse luen sarjakuvaa lukeakseni sitä, en sitä varten, että voin käydä hahmoista naurettavaa "Kumpi on isompi, Hulk vai Galactus?" höpinää. Tarinoilla on väliä, ei sillä mikä hahmo on parempi. Ja jos jokin hahmo on hyvä, se on hyvä. Siinä tarvitse mitään hölmöä vertailua.

Harmi, ettei Suomessakin niin komean julkaisuhistorian omaavaa Dredd-materiaalia ole aikoihin julkaistu. Kannattaisikohan Jalavan kokeilla jäätä kunnon kovakantisella opuksella...

Jalava saisi kyllä tehdä ylipäätään JOTAIN Judge Dreddillä. En ymmärrä miksi kohtuullisen hyvin tuottava sarja pitää noin vain seisauttaa. Itselle on yhden tekevää, kun en noita lue, kun ei kiinnosta, mutta ihmettelen vaan.

Miksi julkaisijat välittävät niin paljon universumin historiasta kun hahmot eivät edes vanhene, mikä tekee historian käsitteenä merkityksettömäksi? Eikö niitä historioita voisi vain unohtaa?

Julkaisijat eivät välitä siitä tipan vertaa. Mutta lukijat välittävät. Ja minua ei ainakaan kiinnostaisi jonkun kässääjän tms. asemassa selitellä comic conissa sitä että mihin aikaan mikäkin tarina/tapahtuma sijoittuu jne. Tulee huomattavasti helpommaksi vain koota JSA:n tms. historiaa käsittävä opus, jolla vastataan suurimpiin kysymyksiin.

Ongelma lienee enempi siinä, että hahmot ovat vanhentuneet (huom. mennyt aikamuoto), eikä se että ne vanhenisivat. Batmaniä vaivaa aivan sama ongelma, sillä vuosi vuodelta käydään kiistaa siitä että missä kohtaa Batman on kohdannut minkäkin konnansa jne.

Ongelman ytimeen:
Lukijat, lakatkaa haluamasta tietää kaikkea!

[Jarkko Sikiö]

Siis millä tavalla DCU:n/MU:n taustahistoria ei olisi myös pelkkä kulissi?

Rautalankaesimerkkinä Ryhmä-X:n sivuilla jo vilisee niin runsaasti hahmoja, etteivät kaikki ole edes pidemmän linjan harrastajille tuttuja. Hahmojen toiminnan motiivit tulisivat olla selvillä, että juonikuvioissa olisi lukijalle jotain itua.

Jos tehdään pelkkiä yksittäisseikkailuja, joihin voisi aina loikata mukaan, osa näiden taustamaailmojen ja -historian viehätyksestä menetettäisiin. Kompromissina tästä syystä tarinat koostetaan minisarjoiksi ym. jotka voidaan koota yksiin kansiin.

Mutta en minä nyt niin tavattoman kiinnostunut ole Marvelista ja DC:stä, että jaksaisin intoutua keskustelemaan niistä tämän syvemmin.

[Petteri Oja]

Harmi, ettei Suomessakin niin komean julkaisuhistorian omaavaa Dredd-materiaalia ole aikoihin julkaistu. Kannattaisikohan Jalavan kokeilla jäätä kunnon kovakantisella opuksella...

Rupesin miettimään onko Jalava ikinä julkaissut ainuttakaan kovakantista sarjakuva-albumia. En keksinyt yhtään.

[Jarkko Sikiö]

Rupesin miettimään onko Jalava ikinä julkaissut ainuttakaan kovakantista sarjakuva-albumia. En keksinyt yhtään.

Ei tule mieleen minullekaan. Kun muut kustantajat ovat jo siirtyneet koviin kansiin, niin Dredd olisi aika kova muutenkin.

[Curtvile]

En ymmärrä vieläkään mitä itseisarvoa kovakantisuudella on.

et ole yksin. Nähtävästi ihan pelkät kovat kannet tekevät sarjakuvista parempaa koska kannet ovat kovat.
ja minä kun aina kuvittelin että se on sisältö- , ei muotokysymys, mutta toisaalta: pilkkusääntö ja kielioppi ajavat aina viesteissäkin ohi sen kattamasta ajatussisällöstä.
...tai sitten ei.(selvennykseksi niille joiden kyky käsittää viimeisen osuuden ironista sisältöä)

DC Marvel köydenvetokisa on kestänyt jo kauan ja on itsessään absurdi, molempia ja BDta ja Fumettia ja Mangaa ja ja löytyy hyllyistä koska tärkeämpää kuin kustantaja tai julkaisuformaatti on se kiinnostaako tarina/hahmo jne vai ei, onko se hyvä vai ei.
huonoille genrestä ja kielestä riippumatta minulta ei löydy aikaa tai ymmärrystä, sarjakuvamuotoista sontaakin saa julkaista miljardille kärpäselle joita kiinnostaa, minun ei ole pakko pitää siitä.

Jatkumoiden ja historian seuramisesta vaikeuksia löytävät eivät nähtävästi ole kuuleet joko a) kirjastoista tai b) uudesta ja hämmentävästi keksinnöstä kuin internet. Jotkut väittävät että siellä on jopa sarjakuviin erikoistuneita keskustelufoorumeita ja tiedonhakupaikkoja.

2000AD lähtee siis taas USAhan vastahan sitä on Fleetwayn ja DCn alaisuudessakin tehty. jenkkilän ongelma lukijakunnasta ukkoontumisineen on aito, jos kohta täytyy muistaa että siellä Marvelin ja DCn kannattamattomina lopetettavien sarjojen myynti on aiempina vuosina ollut sellaista että independentpuolella, kotimaastamme puhumattakaan, moisista myyntiluvuista ei uskalleta nähdä edes märkiä unia.

Mutta sarjakuvakulttuuri on yhdysvalloissakin marginaalissa, sanomalehtien lisäksi lehtiä ei ole mitenkään helppoa saada käsiinsä eroten mm. 70-80-lukujen tilanteesta.

Tilanne täällä on samaan menossa.
Ja selvennykseksi ei siihen hyvään.

 

[Timo Ronkainen]

Dredd maailmaa varten tarvitsee lukea läjä psykologisia ja analysoivia opuksia, jotta ymmärtää, että kuka hitto tämä Dredd on olevinaan. Dreddiä ei ymmärrä kuin alan harrastajat.
Dreddiä varten täytyy käsittää myös se, että mikä on huumoria ja mikä ei. Satiiri jms. ei vain mene rautalangasta vääntämättä jakeluun.

Dreddiä varten ei tarvita muuta kuin tavallinen peruskoulutus ja keskinkertaiset yleistiedot mitä nyt saa peruskoulusta ja lukiosta, jos kuuntelee mitä siellä sanotaan ja noin muuten. Minkä hiton alan harrastajat?

Timo