Haku kertoi, että Kutri-Helenasta ei ole täällä vielä juurikaan rupateltu. Mutta tämmöinen artikkeli sattui löytymään, jonka nyt haluan postata teidänkin iloksenne. Kopsaan koko jutun tänne, jos joku lukee tätä vaikka vuoden päästä ja huomaa että linkki on ajat sitten lakannut toimimasta, niin hän saattaa olla kiitollinen.
Viime vuoden Kemin Sarjakuvapäivillä ideoitua satoa puitiin tämän vuoden festivaalin alla, sillä koviin kansiin koottu Kutri-Helena putkahti panosta pari viikkoa ennen tämän kevään tapahtumaa. Sarja on alun perin Suosikin sivuilta tuttu, eli vuosien 1975-79 välillä kyseistä teiniaviisia lukeneille on nostalgiaväristyksiä luvassa. Tuoreempaa nätillä tytöllä varustettua näkökulmaa populaarikulttuuriin tarjoaa norjalainen Nemi.
Eläimet, lapset ja politiikka ovat käytetyimmät huumorisarjakuvan ainekset, mutta myös rockin ja muun populaarimusiikin ympärille keskittynyt touhu antaa aihetta nauruun. Isommin läpi lyöneet osaajat ovat tällä saralla kuitenkin harvassa. Viime aikojen voittajia on ollut norjalaisen Lise Myhren Nemi, joka ruotii hevaritytön toilailuja myös suomalaisissa valtakunnallisissa lehdissä. Suomalainen vastine Nemille löytyy suomirockin syntymän todistaneelta jytäävältä 70-luvulta.
Jyrki Paavola ja Veli-Pekka Alare vastasivat 1970-luvun jälkipuoliskon Suosikkien sarjakuvatarjonnasta aikansa ilmiöitä ja tähtiä irvailleella Kutri-Helenalla, joka valovoimaisen fanitytön perikuvan lisäksi oli ladattu aimo annoksella ylimääräistä puujalkahuumoria. Jyrki Paavola kertoo idean julkaisuun tuleen nimenomaan kustantajalta: ”Viime kevään Kemin sarjakuvapäivien musiikkiteema herätteli ihmiset muistelemaan Kutri-Helenaa ja pohtimaan sarjan uutta tulemista. Originaalit löytyivät Alaren leskeltä ja Arktinen Banaani päätti julkaista kootun laitoksen.”
Aluksi Paavola oli hieman skeptinen sarjan julkaisun suhteen. ”En oikein osannut ajatella asiaa. Oudolta tuntui ensin, että miksi juuri Kutri-Helena kaikista tekemistäni, mutta nyt kun asiaa on työstänyt, niin OK. Sarjan ikä varmaan oli epäilyksieni taustalla.” Ikä ei kuitenkaan ole esteenä sarjakuvasta nauttimiselle, vaikka Paavola uskookin kohdeyleisön löytyvän vuoden 1975 tienoilla teini-ikäänsä viettäneistä. Suurin osa sarjan hahmoista on jäänyt kevyen musiikin luottokaartiin, vaikka rokkivaihe on vaihtunut aikoja sitten humpan puolelle. Samalla albumi esittelee nykynuorisolle suomirokin iskelmälliset juuret.
Alku- ja jälkisanoilla varustettu kovakantinen teos ei ole hintansa ja ulkoasunsa puitteissa suunnattu sarjakuvia ahmivan kansanosan tarpeita tyydyttämään, vaan kyseessä on enemmänkin lahja- ja muisteluteos. Sisältönsä puolesta albumi ei kuitenkaan kalpene nykytarjonnan valossa. Kannet, väritys ja graafinen toteutus ovat Jii Roikosen käsialaa. Jälki on tyylikästä ja saa myös Paavolan hyväksynnän. ”Hutiluksena en tutustunut kustantajan lähettämiin näytteisiin etukäteen, mutta värit ovat ilman muuta alkuperäistä julkaisua paremmat.”
Kovat kannet ovat osoitus myös sarjakuvan kohonneesta arvostuksesta. Paavolalla on aiheeseen usean kymmenen vuoden perspektiivi: ”Arvostus on noussut huimasti. 1970-luvulla oli aika vaikea myydä sarjakuvia. Markkinat ovat Suomen kokoisessa maassa sen verran pienet, että elanto on edelleenkin tiukassa.” Keskittyminen vain sarjakuvaan oli ja on siis edelleen lähes mahdotonta, ja tämä näkyy myös Kutri-Helenan taiteessa. Kiire näkyy ikävästi muutamilla sivuilla. Alun perin hyvän ja vähemmän hyvän sivun välillä oli kuukausi aikaa, mutta nyt rinnakkain ylöspantuna heikommat esitykset tökkäävät ikävästi silmään.
Mainion peilin Kutri-Helenan edesottamuksiin tarjoaa Nemi, tuo norjalaisen synkemmän populaarimusiikin skenestä inspiraationsa hakeva kaunotar. Paavolaisen ja Alaren luomus on suoremmin passiivinen tarkkailija ja intomielinen fanittaja. Nemi on enemmän toiminnassa mukana ja toimii myös huumorin lähteenä. Lise Myhre laittaa osaksi oman persoonansa peliin, mikä antaa hahmolle oman kaikupohjansa. Nemi on Paavolalle Ilta-Sanomien sivuilta tuttu: ”Olen lukenut kyllä. Yksi naistyyppi on hyvin mahdutettu sarjakuvahahmoon. Varsinkin nykypäivänä sen sorttisia naisia on paljonkin.”
Nemi pelottelee lapsia
Nemi - Kevät 2005 on takuuvarmaa viihdettä Myhren taiteen ystäville, mutta uusia faneja se ei käännytä. Yllätyksiä on siis turha odottaa. En tiedä johtuuko sarjan menestyksen mukanaan tuomasta kiireestä, mutta Myhren kehittyminen piirtäjänä ei oikein ota alkaakseen. Nemi on mainio ikoninen hahmo, mutta silmänruoka jää pin-uppien tasolle. Varsinainen kuvakerronta on edelleen jähmeän oloista ja jutuissakin alkaa olla toiston makua. Nemi pelottelee edelleen lapsia ja neitosen esteettinen taju on pysyvällä törmäyskurssilla vähemmän rockin maailman kanssa. Kääntäjäkään ei ole aivan sinut Nemin maailman kanssa, minkä huomaa muutamasta oudommasta käännösvalinnasta. Välillä sisäpiirin vitsi pitää jättää kääntämättä, jotta se kääntyisi. Type O Negativen lyriikka siis olisi ainakin pitänyt jättää ennalleen.
Nemi on kuitenkin läpimurtonsa ansainnut. Suuren yleisön sarjakuvan pitääkin olla hieman helppo ja hampaaton, mutta samalla huomiota herättävän persoonallinen. Myhre onnistuu mahdottomassa yhtälössä ja pelaa nyt pohjoismaisessa liigassa. Piirikunnalliset mestaruuskisat olisivat olleet aivan yhtä looginen vaihtoehto. Populaarimusiikin ikoneista Alice Cooper vierailee myös Kutri-Helenassa, eikä ’mitä jos’-tyyliseltä ajatusleikiltä voi välttyä. Jos kotomaamme musiikkielämä olisi ollut kansainvälisempää 70-luvulla, niin Kutri-Helenasta olisi saattanut hyvinkin tulla kansainvälisempi menestyjä.
Armoitettuna baarikärpäsenä Nemi varmasti viihtyisi Jyrki Paavolan isännöimässä Pub Huurupiilossa, joka sijaitsee Nyyrikintiellä Tampereen Kalevassa. Kutri-Helenansa omistuskirjoituksella varustettuna halajavilla on siis hyvä syy käydä tuopin ääressä. Lise Myhre: Nemi - Kevät 2005
Egmont Kustannus 2005, 32s., 4€
Jyrki Paavola Veli-Pekka Alare: Kutri-Helena
Arktinen Banaani, 56s., 16.95€
Teksti: Janne Suominen.
Lähde:
http://tiscali.dnainternet.fi/id/viihde/artikkelit/1116410755099590.htmlKvaakin arvostelu Kutrin albumista:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=482Omana kommenttinani haluaisin vielä lisätä, että tuo Kutri-Helena nyt ei ehkä välttämättä sovellu ihan nuoremmille lukijoille. Ei pornon tai väkivallan takia, vaan että monet sen vitseistä ovat aikaansa sidottuja ja jos 70-luvusta ei muuta tiedä kuin että silloin oli hippejä ja ihminen kävi Kuussa, sekä Kolmen konstin timpermanni aiheuttaa pelkän "TÄH?!?" -kommentin, niin ehkä kannattaisi ostaa mieluummin se Nemin albumi, sekä jokin populäärikulttuurin yleistä lähihistoriaa käsittevä teos.
Saisinkohan Paavolan nimikirjoituksen Nemin albumiin jos oikein kauniisti pyytäisin...?
Aihe: Rokkimimmit jytää tykimmin - Kutri-Helena ja Nemi (Luettu 6409 kertaa)