Sudenpentujen käsikirjat

[VesaK]

Kuten tunnettua, Sudenpennut tiirailevat tipuja:

Pikkulintu, pulu vai lokki...?
Sudenpentujen lintukäsikirja sopii joka nokalle
 
Suositut Sudenpentujen käsikirjat saavat jatkoa. Tänään ilmestyvässä Sudenpentujen lintukäsikirjassa tunnettu lintutieteilijä Lasse J. Laine ja sudenpennut tutustuttavat lukijat kymmeniin kotimaan lintulajeihin ja kaukomaiden erikoisuuksiin sekä siinä sivussa myös Ankkalinnan siivekkäisiin kummajaisiin. Tiesitkö, että maailmassa on yli 9600 lintulajia?
 
 
Suosituissa Sudenpentujen käsikirjoissa luontoon tutustutaan hauskasti ja viihdyttävästi. Uudessa Sudenpentujen lintukäsikirjassa Tupu, Hupu ja Lupu kumppaneineen johdattavat pienet ja isommatkin lukijat siivekkäiden otusten maailmaan.
 
Kirjan käsikirjoittaja ja asiantuntija on suomalainen eturivin lintutieteilijä Lasse J. Laine. Hän tunnustautuu myös suureksi ankkojen ystäväksi, joskin kiihkein Aku Ankan lukuvaihe ajoittui aikaan ennen lintutieteilijäksi ryhtymistä. ”Lintuharrastus on lisääntynyt varsinkin varttuneen väen keskuudessa. Sen sijaan lasten ja nuorten lintuharrastus on vähäisempää kuin pari vuosikymmentä sitten. Silloin tunnettiin luontoa muutenkin paremmin – kouluissa kerättiin kasveja ja pidettiin luonto- ja lintukerhoja. Sudenpentujen lintukäsikirja auttaa lisäämään kiinnostusta lintuihin ja luontoon ylipäätään”, Laine uskoo.
 
”Uutta Sudenpentujen käsikirjaa on toivottu ja odotettu kovasti. Sudarikirjojen avulla kaikenikäiset oppivat asioita hymy huulessa”, päätoimittaja Paula Antila sanoo.  ”Sudenpentujen lintukäsikirja on sarjan ensimmäinen suomalaisen tekijätiimin toteuttama osa. Ensimmäinen sudarikäsikirja puolestaan ilmestyi suomeksi jo vuonna 1972!”
 
Uudessa lintukäsikirjassa kerrotaan linnuista, niiden muutosta, pesimisestä, elintavoista ja suojelusta. Aitoon sudarityyliin napakoita esittelyjä höystävät mielenkiintoiset, harvemmin esiin otetut yksityiskohdat. Kätevän kokoinen kirja sopii jokaisen mökkeilijän, retkeilijän ja veneilijän varustukseen. Kirjan T.I.R.P.P.A.–tietovisassa voi myös testata omaa ja kaverin lintutietämystä. Tietovisan onnistuneesti suorittanut ornitologi on ansainnut suden pentujen arvonimen Kymmenen tähden T.I.R.P.P.A. eli Todellinen Ilmojen Ratsastajien Pettämätön ja Perusteellinen Asiantuntija.
 
Sudenpentujen lintukäsikirja
-         ilmestyy viikolla 21
-         myynnissä kovakantisena kirjakaupoissa (13,90€) ja pehmeäkantisena Lehtipisteissä (10€)
 

[rupu]

Aku Ankka numero 11 oli äänestys Aku Ankan toisesta etunimestä.
Vaihtoehdoksi oli pistetty Kaleva, Kotivalo, Antero tai oma valinta.
Mistä nämä 3 ekaa on oikein valittu...ei kuvasta kyllä yhtään Akua.

Missä voi äänestää? Kannatan Anteroa, ehdottomasti!

Se on peräisin Sudenpentujen käsikirja ykkösen nimiä käsittelevästä osasta. Siinä Aku kantaa selässään suurta dinosauruksen sääriluuta ja kuvatekstissä lukee jotain sellaista kuin että Akun nimi voisi olla vaikka Antero koska hän kantaa taakkaansa niin miehekkäästi.

Antero tulee kreikan sanasta andros joka tarkoittaa miestä ja Anders And on Aku tanskaksi, mistä käsikirja on arvatenkin käännetty.

[Timo Ronkainen]

Äänestys täällä.

Sudenpentujen käsikirja ykkösen nimiä käsittelevästä osasta. Siinä Aku kantaa selässään suurta dinosauruksen sääriluuta [...]
Antero tulee kreikan sanasta andros joka tarkoittaa miestä ja Anders And on Aku tanskaksi, mistä käsikirja on arvatenkin käännetty.

Muistan tuon kuvan hyvin, vaikka tuota kirjaa ei minulla enää olekaan (pitäisi varmaan hankkia uudestaan). Kirjahan on alkuaan italialainen ja se sai miettimään, että jos tanskalaisessa versiossa on tosiaankin viitattu Anders-->Androsiin, niin mitähän originaali-italiassa on ollut. Aku on italiaksi Paolino Paperino. Kirjan kirjoittajahan oli laajalti sivistynyt Guido Martina, niin sitä miettii olisiko siinä ollut joku muu viittaus... Paulus/Paavali tai Pyhä Paulinus, tai jotain mitä en tiedä... jotain johon tuommoinen iso luu voisi liittyä. Tai sitten vain kuvittelen liikoja. 

Timo

[rupu]

Sudenpentujen käsikirja ilmestyi Italiassa 1969 ja meillä 1972 ja sen kirjoittajaksi on merkitty Topolinon päätoimittaja Mario Gentilini. Meillä ilmestyi useita painoksia, vanhimmissa on aidot kermanväriset kannet alkuperäisellä fontilla ja kilparatojen listassa Keimola, joka sensuroitiin myöhemmistä painoksista.

Sisäkannessa alkuteos on italiaksi, mutta poikkeaa todennäköisesti monin paikoin alkuperäisestä. Löysin tällaisen saitin, jossa on kuvia alkuperäisestä. Valitettavasti ei kuitenkaan Carpin piirrosta Akusta kantamassa luuta.

http://www.frizzifrizzi.it/2011/12/11/the-book-is-on-the-table-il-manuale-delle-giovani-marmotte-e-affini/

Kuvista näkee, että jostain syystä mm. intiaanien elekielen kuvat on meillä piirretty uudestaan, alkuperäiset näyttäisivät olevan Carpin käsialaa. Meikäläinen käsikirja on suppeampi koska Italiassa niitä näytti ilmestyneen ainakin neljä, meillä vain kaksi. Kuvanäytteissä on mm. joogaava Hessu ja jostain kommentista joskus luin, että käsikirja sisälsi myös ohjeet zen-meditaatioon.

[Timo Ronkainen]

Sudenpentujen käsikirja ilmestyi Italiassa 1969 ja meillä 1972 ja sen kirjoittajaksi on merkitty Topolinon päätoimittaja Mario Gentilini.

Ai kirjassa on ihan mainittu tämä? Taisin nyt muistaa aivan väärin sitten.

Kuvanäytteissä on mm. joogaava Hessu ja jostain kommentista joskus luin, että käsikirja sisälsi myös ohjeet zen-meditaatioon.

No jopas.    Tästähän kirjasta saisi ihan jutun aikaiseksi. Pitääpä metsästellä alkuperäistä. Suomalaisen ensipainoksen saanee melko helposti.
Kiitokset linkistä!

Timo

EDIT: Täällä tekstien kirjoittajaksi mainitaan Elisa Penna:

Il Manuale era una sorta di micro-enciclopedia per bambini, con Qui, Quo, Qua e gli altri paperi come protagonisti: le illustrazioni erano curate dal leggendario fumettista genovese Giovan Battista Carpi, ei testi da Elisa Penna.

[jussih]

Se on peräisin Sudenpentujen käsikirja ykkösen nimiä käsittelevästä osasta. Siinä Aku kantaa selässään suurta dinosauruksen sääriluuta ja kuvatekstissä lukee jotain sellaista kuin että Akun nimi voisi olla vaikka Antero koska hän kantaa taakkaansa niin miehekkäästi.

Mun sudiskäsikirjassa se on kyllä Hupu joka sitä luuta kantaa. Vai onko eri painoksissa eri kuvat? Mulla on kolmas painos.

[Darth Mika]

Onko mitään selvää käsitystä näistä eri Sudenpentujen käsikirjoista.
Multa löytyy Sudenpentujen käsikirja ja Sudenpentujen käsikirja 2.
Ei ole kyllä ekaa painosta...se on maalla, niin kuin toi 2 osakin.

Itselläni on vielä Sudenpentujen tietokilpakirja (1972-1973) 1. painos ja ehjä kirja (sivuja ei irronnut, niin kuin yleensä tässä kirjassa)
Kakarana pidettiin kaverien ja pikkuserkkujen kanssa tietokilpailuja. Kyseltiin toisiltamme noita kysymyksiä ja laskettiin kuka sai parhaiten pisteitä.

Nykyään taitaa olla aika paljonkin noita Sudenpentujen käsikirjoja...niistä en kyllä tiedä mitään.

[Timo Ronkainen]

Mun sudiskäsikirjassa se on kyllä Hupu joka sitä luuta kantaa. Vai onko eri painoksissa eri kuvat? Mulla on kolmas painos.

Ei, kyllä se on Hupu, joka luuta kantaa. Akulla on päässään useita eri kypäriä, päähineitä ja hattuja.
Kävelin tänään heti töiden jälkeen Divari Kalevaan ja tsekkasin hyllyt, ja siellähän nökötti tämä ykkösosa kahden euron hintaan. Viides painos. Pehmeäkantinen. Etukannen ympyrälogoa lukuunottamatta se on muuten yhtenevä ykköspainoksen kanssa. Tästä on ymmärtääkseni ainakin 18 painosta, joissakin on kovat kannet ja eikös ole semmonenkin kuin superkäsikirja, jossa on nämä kaksi yhteisniteenä ja kannessa Barksin maalaus...

Timo

Edit: Tämänhän vois napsasta omaksi ketjukseen tuolta Rupun viestistä alkaen.

[Hannibal]

Onko mitään selvää käsitystä näistä eri Sudenpentujen käsikirjoista.

Nykyään taitaa olla aika paljonkin noita Sudenpentujen käsikirjoja...niistä en kyllä tiedä mitään.

Ainakin seuraavat on tiedossa ja hallussa:   Sudenpentujen käsikirja ( 3. p. 1972, 4.p. 1976, 5.p. 1980…13.p. 1992, 188 s. P ja K), Sudenpentujen tietokilpakirja (1973, 128 s., P), Mikki Hiiren taikatemput (1974, 188 s. K), Pelle Pelottoman käsikirja (1975, 188 s. K), Sudenpentujen käsikirja 2 (1976, ….4. p. 1990, 5.p. 1991 184 s., P), Pelaa ja Puuhaa (1977, 2.p. 1991, 188 s. K, P), Pienen taiteilijan käsikirja: maalauksesta muovailuun (1990 156 s., P), Sudenpentujen superkäsikirja (1992, 364 s., K), Mikki Hiiren Salapoliisikäsikirja (1993, 2. p. 1998, 120 s., P), Sudenpentujen pelikirja (1994, 2. p. 2007, 143 s., P/K), Aladdinin taikakirja (1995, 128, K), Sudenpentujen käsikirja 1: Ulos luontoon (1.p. 1995, 2. p. 1996, 3.p. 2009, 157 s. M,K), Pelle Pelottoman käsikirja; Tiedettä ja keksintöjä (1996, 150 s. K), Sudenpentujen käsikirja 2: Sisällä ja Ulkona (1996, 156 s. M), Sudenpentujen käsikirja 3: Luonnon helmassa (1998, 156 s. P, 2.p. 2007 K), Sudenpentujen käsikirja 4: Ihmettä kerrakseen (1999 154 s., M), Sudenpentujen käsikirja 5: Taivaalla tapahtuu (2000, 2.p. 2006, 156 s., M, P), Sudenpentujen käsikirja 6: Nyt nokkimaan (2001, 156 s., M), Sudenpentujen valitut vinkit (2001, 191 s.), Uusi Sudenpentujen käsikirja (2002, 2. 2004 156 s. P,K), Sudenpentujen valitut vinkit 2 (2003, 95 s. XXs.), Sudenpentujen retkeilykäsikirja (2004, 143 s., P), Sudenpentujen sanasolmuja (2003 96 s., P), Sudenpentujen lintukäsikirja (2005, 141 s., K), Sudenpentujen tietovisakirja (3.p. 2005, 134 s., P), Sudenpentujen puuhakäsikirja (2006, 143 s., P), Sudenpentujen käsikirja – Juhlapainos (3. p. 2007 K, 4. p. 2012, 156 s. P), Sudenpentujen uusi tietovisakirja (2008, 144 s., P ja K), Sudenpentujen käsikirja - nyt kokkaamaan (2008, 156 s. K), Sudenpentujen Puuhia ja tehtäviä (2009, 144s., K), Sudenpentujen karttakirja (2012, 53 s. kork. 300 mm)

[rupu]

Katsoin omaani, ja Hupu siinä kantaa luuta. Näin sitä muisti pettää, näin sieluni silmillä että se oli Aku. Neljäs painos vuodelta 1976. Kansilehdessä lukee saksalaisesta ja norjalaisesta laitoksesta suomentaneet Anna-Liisa Liukkonen ja Irma Fast. Painettu Mondadorilla Veronassa 1976. Elisa Penna taas oli yksi Taikaviitan ideoitsijoista. Mielenkiintoista kyllä, sen esikuva Diabolik oli myös naisten piirtämä ja kirjoittama.

Nimistä voisi spekuleerata, että Paolinon alkumuoto Paulus tarkoittaa pientä.

Keskustelua ja listausta italialaisista käsikirjoista näkyisi olevan tässä linkissä:

http://vintagecomics.forumcommunity.net/?t=39640782&st=75

Italialaiset käsikirjat näyttivät olleen kovakantisia. Luulen, että Sudenpentujen käsikirja teki minuun ja moneen muuhun vaikutuksen siksi, että se oli niin hyvännäköinen. Väitän, että Carpi oli paras Disney-kuvittaja koskaan.

Hauska yksityiskohta siitä, miten pitkäaikaisia vaikutuksia estetiikalla oli: mietin aikuisikään saakka, että voisin kerätä samat postimerkit kuin käsikirjan postimerkkeilyosastolla. Etsin mm. turhaan vuosikymmenet tietoja mongolialaisesta taiteilijasta A. Sangatzohyosta. Kirjassa oli lähinnä vuoden 1968 merkkejä sellaisista maista kuin Mongolia, Jemen, Päiväntasaajan Guinea ja Afganistan. Vasta tässä vuoden sisään kuulin, että nämä ovat juuri ns. postimerkkeilyn roistovaltioita. Koska ne ovat pieniä ja eksoottisia, niissä painettiin valtavat määrät merkkejä pelkästään ulkomaille myytäväksi. Varsinaisessa postinlähetyksessä niitä ei välttämättä koskaan käytetty. Tuohon aikaan Italiassa sai postimerkkeilyn aloituspakkauksia muistaakseni jäätelöpakettien mukana, missä oli juuri näitä merkkejä, ja toimittaja oli ottanut kirjaan merkit jotka helpoimmalla sai. Ja minä pohdin kolme vuosikymmentä mistä nämä harvinaisuudet löytäisi!

Meikäläisistä käsikirjoista muuten Sudenpentujen käsikirja 2 taitaa olla aivan pohjoismainen (käännetty teoksestä Gröngölingsboken.)  Pelle Pelottoman käsikirja näyttäisi olevan ranskalaista tuotantoa ja toden totta, kun näin aikuisin silmin lukee sen tekstejä, ne ovat ranskalaiseen tyyliin jotenkin sekavia ja poukkoilevia. Vähän kuin lukisi Derridaa. Voi olla, että se on vain käännetty meille ranskasta, mutta sen piirroksissa on vahvasti samaa tunnelmaa kuin niissä harvoissa meille päässeissä 1970-luvun ranskalaisissa ankkasarjakuvissa.

Luunkantokuva on voinut olla alunperin muussakin yhteydessä. Kuva jossa Akulla on paljon hattuja päällekkäin on liittynyt juttuun, jossa esitellään sotilasarvoja. Huomaatte sen aiemman linkkini viimeisen kuvan ylälaidasta.

Joka tapauksessa menin ja äänestin silti Anteroa Akun toiseksi nimeksi enkä yhtään kadu.

[Darth Mika]

Ainakin seuraavat on tiedossa ja hallussa:   Sudenpentujen käsikirja ( 3. p. 1972, 4.p. 1976, 5.p. 1980…13.p. 1992, 188 s. P ja K), Sudenpentujen tietokilpakirja (1973, 128 s., P), Mikki Hiiren taikatemput (1974, 188 s. K), Pelle Pelottoman käsikirja (1975, 188 s. K), Sudenpentujen käsikirja 2 (1976, ….4. p. 1990, 5.p. 1991 184 s., P), Pelaa ja Puuhaa (1977, 2.p. 1991, 188 s. K, P), Pienen taiteilijan käsikirja: maalauksesta muovailuun (1990 156 s., P), Sudenpentujen superkäsikirja (1992, 364 s., K), Mikki Hiiren Salapoliisikäsikirja (1993, 2. p. 1998, 120 s., P), Sudenpentujen pelikirja (1994, 2. p. 2007, 143 s., P/K), Aladdinin taikakirja (1995, 128, K), Sudenpentujen käsikirja 1: Ulos luontoon (1.p. 1995, 2. p. 1996, 3.p. 2009, 157 s. M,K), Pelle Pelottoman käsikirja; Tiedettä ja keksintöjä (1996, 150 s. K), Sudenpentujen käsikirja 2: Sisällä ja Ulkona (1996, 156 s. M), Sudenpentujen käsikirja 3: Luonnon helmassa (1998, 156 s. P, 2.p. 2007 K), Sudenpentujen käsikirja 4: Ihmettä kerrakseen (1999 154 s., M), Sudenpentujen käsikirja 5: Taivaalla tapahtuu (2000, 2.p. 2006, 156 s., M, P), Sudenpentujen käsikirja 6: Nyt nokkimaan (2001, 156 s., M), Sudenpentujen valitut vinkit (2001, 191 s.), Uusi Sudenpentujen käsikirja (2002, 2. 2004 156 s. P,K), Sudenpentujen valitut vinkit 2 (2003, 95 s. XXs.), Sudenpentujen retkeilykäsikirja (2004, 143 s., P), Sudenpentujen sanasolmuja (2003 96 s., P), Sudenpentujen lintukäsikirja (2005, 141 s., K), Sudenpentujen tietovisakirja (3.p. 2005, 134 s., P), Sudenpentujen puuhakäsikirja (2006, 143 s., P), Sudenpentujen käsikirja – Juhlapainos (3. p. 2007 K, 4. p. 2012, 156 s. P), Sudenpentujen uusi tietovisakirja (2008, 144 s., P ja K), Sudenpentujen käsikirja - nyt kokkaamaan (2008, 156 s. K), Sudenpentujen Puuhia ja tehtäviä (2009, 144s., K), Sudenpentujen karttakirja (2012, 53 s. kork. 300 mm)

Kiitokset Hannibalille näistä käsikirja tiedoista. Ihan hulvaton määrä julkaistu noita...hitto pitäisköhän alkaa kerätä näitäkin.