Kritiikkiä?

[Vapaapudotus]

hejssuli vei,
Olen 16-vuotias tyttö, joka on kehitellyt piirrostyyliänsä nyt noin
neljä vuotta ja tässä olisi väliaikatulosta.

Mieltäni painaa esim.
-hahmojen kasvot, ilmeet. Olen saanut haukkuja niiden näyttävän
aika ajoin melko samanlaisilta
-värittääkö vai ei? Kulutan runsaasti aikaa tussaukseen ja mietinkin, että
onko värittäminen kovin viisasta? (syökö linjat ja värit toisensa?)

Kaikenlainen kritiikki on tervetullutta.





[EDIITTI] en tiedä, lukeeko joku tätä enään mutta päätin pistää ylös
yhden väritetyn ja värittämättömän työn. näkee erot.

Edellinen työ oli, ellei joku pannut merkille, keskeneräinen.

[Anssi Rauhala]

Niinku kritiikkiä...

Aluksi toivotan onnea valitsemallesi uralle. Toistan omien oppimestarieni minulle antaman varoituksen: Ensimmäiset 20 vuotta tulevat olemaan erittäin vaikeita. Kun olin saanut ensimmäiset palkkioni kuvitustöistä, nauroin vanhojen pierujen skeptiselle asenteelle. Mutta totta se nyt, maagisten vuosien jälkeen, kumminkin näkyy olevan. Urheasti eteenpäin vaan.

Kysyt värityksen tarpeellisuudesta. Lähinnä arvelisin, että tärkeintä on säilyttää hahmon luettavuus taustaansa vasten. Tuossa näyttämässäsi kuvassa on niin tumma tausta, että hahmoa tarvitsisi ehkä jotenkin nostaa enemmän esiin jollain huippuvaloilla tms.  Jos olisit mustavalkoiseksi jättänyt, olisi kuvan ollut paras olla pienikokoinen. Tussiviiva elää siihen malliin, että sille ehkä just luontevinkin julkaisukoko olisi siellä strippisarjan ruudun mitoissa... vaikka minähän tässä vain jaarittelen.

Ja piirtämisessä nyt kumminkin on se hyvä puoli, että aiheet eivät tule ikinä loppumaan. Toinen hyvä on se, että vaikka väistämättä ihmiset huomauttelevat joistain töistäsi, toiset ihmiset ihailevat taitavuuttasi. Jatka harjoittelua ja katso tarkkaan kaikkia kuvia. Niin me muutkin teemme.

[JP]

Tervetuloa porukkaan.
  Anssi tuossa ihan viisaasti toimittikin. Mitä tuolta Deviantista katselin, niin suhteellisen tummia olivat nuo taustat. Kannattaa olla sen kanssa tarkkana. Toinen juttu on taas sitten värittäminen, jonka kanssa kannattaa myös olla varovainen, ettei hahmoista tule liian plastisen näköisiä. Sitä innostuu äkkiä tekemään pehmeitä valoja ja varjoja, ja sitten kaikki yhtäkkiä näyttääkin ihan muoviselta. Kannattaa viettää aikaa tietokoneen kanssa, tehdä kokeiluja ja koittaa saada hyvä valikoima erilaisia brusheja, joilla saa erilaisia tekstuureita aikaiseksi.
  Hahmot näyttivät mun mielestä ihan hyvältä. Jos on oma tyyli, pidä siitä kiinni. Koita kuitenkin tehdä hieman enemmän eroa miesten ja naisten kasvonpiirteisiin. Välillä naiset olivat hieman maskuliinisia ja päin vastoin.
  En tiedä oliko tästä nyt mitään hyötyä, mutta tulipahan nyt jotain pölistyä. 

[Reima Mäkinen]

Minun lähestymistapani taas on käytännönläheinen. Värittää silloin kun väreille on tarvetta. Siis ilmaisullista tai kaupallista tarvetta esim. Piirustustyyli ei voi mitenkään perustua värien olemassaoloon. Tärkeintä on piirtää paljon (erilailsilla välineillä) eikä miettiä tyyliä.
Jos teet sarjakuvaa taloudellinen tyyli, sellainen joka vaati vähemmän työtä, on usein järkevin valinta. Kysy myös itseltäsi: Jos käytän värejä tarvisenko mustaa ääriviivaa?

[Neittis]

Toi musta valkonen on jotenkin kauheen from värityskirja. 

Tai toi niin kaipaa väritystä kun siinä on vaan noita ohuita linjoja ja isoja valkosia pintoja. Tai sitten se johtuu tosta jättimäisestä koosta.

[Anssi Rauhala]

Tai toi niin kaipaa väritystä kun siinä on vaan noita ohuita linjoja ja isoja valkosia pintoja. Tai sitten se johtuu tosta jättimäisestä koosta.

Ehkä niin joo. Tuollainen iso yksittäinen kuva on muuten aina vaativa, yhtä hahmoa joutuu hiomaan paljon enemmän... kun taas yksittäisessä sarjakuvaruudussa, kun kuvasta kumminkin mennään ohi seuraavaan ruutuun, voi livetä vähän tarpeen mukaan oikeaoppisuudesta. Tai kuka voi ja kuka ei.

Se mustavalkoinen tosiaan toimii varmasti paremmin pienennettynä, tai sitten, jos haluaa tehdä siitä kansikuva- tai julistekokoisen väriversion, kantsii ehkä jopa ohentaakin niitä ääriviivoja. Ja värityksen kanssa on ne miljoona asiaa muistettavana, vastakkais- ja komplementtivärit, saturaatiot, kontrastit... mutta sitkeesti vaan. Näin se homma etenee.