Taidanpa aloittaa ihan uuden aiheen vaikka tää albumi on jo vähän vanhempi, teki kuitenkin niiiiin suuren vaikutuksen...
Yksi vuoden divarilöydöistä meikäläiselle: Barneyn blues, kirjoittanut Philippe Paringaux ja kuvittanut Jacques De Loustal. Suomeksi julkaissut Like 1991, alkujaan ilmestynyt 1987.
Aivan mielettömän hieno albumi! Tippa linssissä luin ja ihastelin taidokasta tarinankerrontaa ja kuvitusta. Albumissa ei ole yhtään puhekuplaa, vaan teksti kulkee laatikoissa kuvien alla; silti ei tunnu siltä että lukisi kuvitettua kirjaa, vaan että lukee loistavaa sarjakuvaa.
Tarina kertoo jazz-muusikosta, Barneystä. Juoni on periaatteessa aika kliseinen, mutta se ei haittaa. Barneyn tarina on kerrottu niin tyylikkäästi että albumin luettuaan on haikea olo viikon, jazziin kuuluva 'blue note' todella välittyy sarjakuvan sivuilta.
Ja niinkuin kaikissa parhaissa taideteoksissa, tässäkin albumissa on jotain sellaista taianomaista ja syvälle vetoavaa, jota en osaa selittää. Siinä on vaan sitä... jotain.

Onko joku muu tykännyt?