"Ongelmana on vaan suuri työmäärä. Tekstaustyyli, jonka mie kehitin on todella hidas, ja arviolta ekasta albumistani tulee noin 200-sivuinen... Kesti monta päivää kirjottaa käsistä, vaikka kirjotin monta tuntia päivässä."Huh huh... 200-sivuinen ja kunnon käsis? Tästä naisesta kuulemme vielä...
Mut aiheeseen, harjoittelen tässä samalla lyhyempää vastaamista...

Ehdottomasti Mia, jos pidät kehittämästäsi tyylistä ja se mielestäsi sopii tekeillä oevaan albumiisi, käytä sitä. Voi kuitenkin olla, että sen syöttäminen koneelle voi aiheuttaa sen, ettei se kirjoitettuna näytäkään samalta, eikä yhtä elävältä kuin käsin kirjoittaessasi. Koneelta kun ne tulevat täsmälleen saman kokoisina ja samassa asennossa kuin ne sinne syötitkin, joka voi näyttää jäykältä. Riippuen paljolti suunnittelemiesi fonttien monimutkaisuudesta/omaperäisyydestä.
Olen Reiman kanssa samaa mieltä siitä, että monet tuntuvat käyttävän tuhottomasti aikaa piirrostensa ja ruutujensa hiomiseen ja sitten lopulta sutaisevat tekstin sellaisella sykkeellä, ettei siitä saa asiantuntijakaan selvää. Karmea käsiala tekee sarjakuvasta vähintään yhtä luotaantyöntävän kuin äärimmäisen suttuinen ja söherö piirrostyylikin. Ehkä vielä pahemminkin, sillä söheröpiirroksiakin pystyy seuraamaan, mutta käsittämätöntä ja aukeamatonta hieroglyfihuiskintaa ei sitten mitenkään...
Itse käytän tekstaukseen todella paljon aikaa ja siihen tarkoitukseen hankitut välineet on tarkoin ja ajan kanssa valikoituja. Se on yksi työvaihe muiden joukossa ja itselläni se ei suinkaan ole niistä vähäisin, saati sitten pienitöisin. Mutta itse kuulun niihin piirtäjiin, jotka vielä tekevät työn alusta loppuun perinteisin vanhoin menetelmin käyttämättä sen enempää tietokoneita kuin rasterikalvojakaan (toistaiseksi onnistunut pysymään erossa, mutta katsotaan kuinka kauan!) ja teen värityksenkin vielä kivikaudenaikaisin menetelmin, eli väriä pensselillä originaaliin ja sillä sipuli. Jostain syystä teen tekstauksetkin käsin, ehkä juuri siksi, että oma käsiala se vasta henkilökohtainen on. Se on ainakin omissa töissäni puhtaimmin omaa itseäni. Kaikki muu on imenyt itseensä enemmän tai vähemmän ulkopuolisia vaikutteita, joko tietoisesti valittuja tai tiedostamatta iskostuneita sellaisia. Toki tekstauskin sisältää ainakin salaa livahtaneita vaikutteita, mutta se on silti ehkä eniten ominta omaani, oli se sitten luontevinta käsialaani tai hieman muokattua sellaista. Siksi tekstaan käsin. Lisäksi olen vielä sen verran hölmö, että teen jopa apuviivat luonnosteluvaiheesssa, usein jopa luonnostelen lyijykynällä lopullisen näköiset kirjaimet apuviivojen sisään. Yksinkertaisesti halusta nähdä lopullisessa työssäni suoraan ja tasaisin välein kulkevaa, mahdollisimman tasapainoista tekstiä käsinkirjoitettua/-piirrettyä tekstiä. Voisihan sen tehdä toki tietokoneellakin pienemmällä vaivalla, mutta se on sitten enimmäkseen sen koneen tekemä, ei minun (enkä lähde riitelemään tästä koneita käyttävien kanssa! Puhtaasti oma mielipiteeni ja oma tunteeni. Yksinkertaisesti tunnen sen itse omakseni vasta sitten, kun olen raapustanut jokaisen kirjaimen itse, muut tehköön miten haluavat, minä teen näin). Oma suhteeni tekstaamiseen on sen verran läheinen viha-rakkaus-suhde, etten jättäisi sitä mistään hinnasta tekemättä. Jotkut toiset taas pitävät sitä välttämättömänä pahana ja ovat ikionnellisia, kun sen voi nykyisin tehdä koneella. Hyvä näin. Pääasia, että kukin taplaa tyylillään ja tavoilla, jotka itselle tuottavat tyydytystä, riemua ja hyvää oloa.
Wilpurin tavoin joudun usein tekemään sen enemmänkin tuskallisesti piirtäen kuin sujuvasti ja vauhdikkaasti kirjoittaen. Mutta sinullahan ei tätä ongelmaa ole, koska käsialasi on vaivattomasti luettavissa (tällaisen käsityksen sain). Se, että kirjoitat uutta tyyliäsi hitaasti, johtunee siitä, että se on niin uusi. Alapa kirjoittaa kaikki mitä ylipäänsä kirjoitat lähimmän parin kuukauden aikana samalla tyylillä joka päivä, jouluun asti ainakin. Eiköhän se siitä nopeudu ja tasapainotu. Työn tulee kuitenkin olla tekijänsä näköinen, joten käytä sitä, jos työsi sitä mielestäsi vaatii. Reimaa vapaasti tulkiten: kaikki, joka omannäköisyyttä häiritsee tai jollain tavalla siitä poispäin kallistuu, on pahasta...
No, tuli tästä ainakin vähän lyhyempi kuin yleensä...
