Tämä viesti on vuodelta 2003. Suomi otti Ruotsin kiinni ja taisi ajaa ohitsekin.
Sarjakuvan kulttuurillinen murros taisi meillä tapahtua uuden vuosituhannen ensimmäisen kymmenluvun loppupuolella. Ruotsalaiset keskittyvät dekkareihin, suomalaiset sarjakuviin.
en jaa optimismiasi ohitse ajamisessa, enkä kulttuurillisesta murrosta. Ja mikäli dekkari><sarjakuva -vertauksesi pitää 100% paikkaansa, niin Pasila ei soiteta porilaisten vaan surumarssi.
Onneksi asia ei ihan näin yksinkertaistava minusta ole ja molemmissa maissa on tekijöitä jotka kulkevat omia latujaan ja muuttavat tilannetta.
minusta kulttuurierot summaa eurooppalaispuolen ruotsalaisia sarjakuvia keskustelun laina:
Mutta noin yleensä, Suomi on isompi sarjakuvamaa kuin naapuri, ei siellä ole mitään kätkettyjä aarteita vaan ne tyypit on tehnyt Fantometia ja Bamsea, kaikki se kuuluisa kapinakin keskittyi musiikkiin ja Vietnamin sodan vastustamiseen.
Kunkin maan sarjakuvakulttuuri kun ei ole suurimpien saavutusten summaa minusta vaan se yleisilmapiiri ja luku-ja julkaisuhistoria.
Itse en kumpaakaan maata, Suomea tai Ruotsia, menisi niin juukelisti olalle taputtamaan että teillähän lujaa menee ja kaikki on parasta ikinä.
Alan itse vuosi vuodelta nähdä molemmat maat samassa jamassa kuin comics coden jälkeisen USAn, kapeasti urautuneina. Kyllä kyllä: pienet kielialueet ja olemassaoleva kulttuuriperimä ja niin edelleen, minusta kun Warren Ellisiä vapaasti lainaten :"olisi muuten aika vänkää että tehdään jotain muutakin kun vaan sairaanhoitajia käsitteleviä sarjakuvia".
Ei että sairaanhoitajissa mitään vikaa olisi, mutta sitten ei saa urputtaa jos amerikkalaiset hoitsut pukeutuu tiukkaan PVChen ja että ranskalaisilla, italialaisilla ja japanilaisilla on laajempi valikoima hoitajia eri erikoisalojen puolelta.
Tämä ei väheksy yksittäisiä hoitajia vaan kertoo vain eri alojen panostuksesta hoidon alalla.
ketjun aloittaneen viestin sisältöön ja omaan karkeaan yleistykseeni en törmää keskustellessani sarjakuvapiireihin kuuluvien ja mm HCkvaakkaajien kanssa.
En.
Sen sijaan ns. suuren yleisön kanssa keskustellessa se on normimpi ja jakauma kulkee omien kokemusten mukaan joko "ai tällaistakin on? minä tykkään ungergroudpunkista, ei muuteta mitään!" tai "...ja eipä sitten tarvitsekaan lukea näistä ikinä toiste mitään. On huonoa."
Itse olisin näkemässä niin tuossa kuin edeltäneessä keskustelussa niitä kovin tuttuja kansallisia kulttuurisia piirteitä, molempien maiden stereotypioita mukaellen: toinen on entinen suurvalta eikä sitä ole ollut yli sataan vuoteen mutta kulkee rinta rottingilla ja toisen taakkana oleva "huono itsetunto" johtuu että on oltu alusmaana ja altavastaajan osa on kunniamerkki.
Se että kummankaan tekijän ei pitäisi nykyaikana vaikuttaa yhtään mihinkään ei estä näitä piirteitä heijastumasta sarjakuvakenttäänkin.
minusta on niitä ainoita missä Sarjakuvapuoli muistuttaa urheilupuolta: kun yksittäinen tekijä ei onnistu se on henkilökohtainen tappio, jos tekijä taas onnistuu me kaikki, koko maa olemme voittajia!
