Maalari ja merirosvo (Christophe Blain)

[AVOK]

WSOYltä on ilmestynyt Christophe Blain: Amerikkaan (Maalari ja merirosvo 1).

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&cat=&isbn=951-0-29518-3

Kansikuvan perusteella on Sarjainfossa ollut miehestä jotain juttua.. Voisiko joku referoida?

Tietääkö joku tekijästä/teoksesta jotain muuta, linkkejä?

[Hege]

Sacrè Bleu, mikä sarjakuva. Ensimmäisten sivujen aikana siistittyä Sfaria muistuttava piirrosjälki, päähahmon perheongelmat ja oudonnäköinen lääkäri aiheuttivat pieniä epäilyksiä siitä onko teos kuitenkaan minun mieleeni. Siinä vaiheessa kun saavuttiin satamaan, alkoivat epäilykseni hiipua ja merirosvojen luolan jälkeen olin myyty. Seuraavan kerran havahduin takaisin ympäröivään maailmaan viimeisen ruudun jälkeen. Selässäni kulki kylmiä väreitä. Tällaista ei ole tapahtunut sitten Nausicaän.
Tunnelmaltaan teos on paljon lähempänä Pirates-tietokonepeliä kuin Monkey Islandeja, vaikka huumoriakin löytyy. Yksinkertaisen näköisestä piirrosasustaan ja värityksestään (vain tasaisia pintoja) huolimatta tai pikemminkin niiden ansiosta tarinan kerronta ja tunnelma toimivat erinomaisesti ja imevät lukijan sisäänsä.
Siis tiivistetysti: Maalari ja merirosvo on (ruma sana genetiivissä) hyvää sarjakuvaa, toistaiseksi parasta lukemaani tänä vuonna (ruma sana) ja suosittelen sitä kaikille tarinavetoisen sarjakuvan ystäville. (ruma sana)
 

[tertsi]

Maalari ja merirosvo 2 tuli myös hankittua.

Kaipaisin pientä analyysiä tuosta Maalarista ja merirosvosta.
Selailin kaupassa, mutta näytti jotenkin kuivakalta.
Mutta sitä on kehuttu siellä täällä.

Mielipiteitä?

[VesaK]

Minusta on huomattavasti skarvimpi kuin ykkösosa, jossa oli kovasti paljon pientä ruutua ja tekstiä. Kakkosessa, "Hyisille vesille", henkilökuvat syvenevät ja kuvakerronta pääsee oikeuksiinsa. Myrskyävissä vesissä on dramatiikkaa, ja tunteet käyvät kuumina sekä maalla että merillä. Philippe-herra ei olekaan niin vilpitön ja pyyteetön hyväntekijä kuin miltä ykkösosan perusteella vaikutti. Isaacin mieli huojahtelee, onko merillä olo sittenkin parempaa? Sitten vielä lopussa "Imse vimse spindel" -kohtaus liikuttavine seuraamuksineen...

[Hege]

Ihan samanlaista väreilyä tämä ei aiheuttanut kuin ensimmäinen osa, ensimmäisen nopean ahmaisun jälkeen oli vähän haaleat tunnelmat.
Joten luin sen uudelleen hitaammin.
Siinä missä ensimmäinen osa oli enemmän seikkailullisempi ja keveämpi on tämä enemmän henkilöihin keskittyvä.Tarina saa uusia sävyjä. Kuvitus on edelleen upeaa ja väritys sopii ihan just eikä melkein. Esim. Sivujen 1 ja 8 isot kuvat, sivun 18 ensimmäinen ruutu...
Ja se "Imse vimse...", kun ymmärtää mitä siinä oikeasti puhutaan niin illuusio pääsee hetkeksi murenemaan. Olisi Blain saanut tehdessään hieman unelmoida tulevista käänöksistä ja kirjoitella tilalle asiapuhetta. Ja sitten on yksi pieni särö sivulla 11.
Toisen lukukerran jälkeen tunnelma on huomattavasti lämmennyt.

Lukemisen jälkeen tuli pohdittua tapaa jolla tämä tarina on toteutettu. Tämänhän olisi voinut kuvittaa hyvin hyvin ykstyiskohtaisesti jokaista puvun nappia ja laivan köyttä myöten. Tai sitten tehdä niinkuin nyt eli ei niin yksityiskohtaisesti, mutta riittävän tarkasti ja näköisesti. Se mikä menetetään tarkkuudessa voitetaan ajankuvassa ja tunnelmassa. Voi vaikuttaa kuivakalta mutta ei ole.

Nyt vain odottelemaan kolmatta osaa.

[Jurpop]

Kyllä se ensimmäinen osa imaisi mut mukaansa aika mukavasti. Nautin piirrosjäljestä, herkullisista hahmoista ja juonen kulusta. Toisen osan ostin epäröimättä, jo pelkästään sen takia että haluan lukea miten tämä tarina joskus päättyy. Harmi jos lukijoita ei löydy tarpeeksi ja tämä (kin) sarja jäisi kesken.

(tunnustan nyt ruotsin kielen osaamattomuuteni, mutta oliko niissä ruotsalaisten merimiesten jutuissa mitään järkeä, kun tuntuivat puhuvan riimeillä koko ajan?)

[Hege]

Imse vimse spindel on hämä hämä häkki, ja toinen bä bä vita lamm (bää bää valkoinen lammas, onko sinulla villaa, kyllä kyllä rakas lapsi, minulla on säkin täydeltä! Arkitakki isälle ja sunnuntaihame äidille ja kaksi paria sukkia pikku pikku veljelle!) lienee jonkinlainen versio maijalla oli karitsa -lorusta tms.

Vaikka sanat onkin liirumlaarumia niin tunnetta kohtauksesta löytyy.

[tertsi]

Luettu Maalari ja merirosvo I ja II

Ykkösosan jälkeen kadutti, että ostin enkä lainannut kirjastosta. Löysää kerrontaa, liikaa avonaisia juonenpätkiä (takakannessa mainittiin, että palkittu Angoulemessa parhaana sarjakuvana. Ihmettelen)

Kakkososan luettuani olin erittäin tyytyväinen, että ostin nämä albumit. Kakkosessa oli jo potkua, synkkiä sävyjä keronnassa ja yllättäviä käänteitä. Henkilöt alkavat muuttua kiinnostaviksi. Piirrokset jämäkämpiä ja rujompia, tunnelman mukaan.
Toivottavasti sarja jatkuu, ettei tarvitse tätäkin ruveta ranskaksi pinnistämään.(jos tämä on se palkittu albumi, uskon kernaasti. Mutta onko, en tiedä?)

Ennen vanhaan olisi nämä kaksi albumia varmaan saatu puristettua yhteen. Aika mennyt ei koskaan enää palaa.

Kokonaisuutena sanottakoon, että en ole aivan intona, mutta hyvää sarjakuvaa, kertakaikkiaan!!!

EDIT: Se "imse vimse" oli todella hauskasti keksitty. Itsekin voin joskus tulevaisuudessa markkeerata vierasta kieltä esim. ranskaa samalla tavalla. Tietysti me ruotsintaitoiset voimme hieman hämääntyä, että vad i helv...

[sanni]

Sainpa minäkin ostettua kakkososan, ja luin ahmien antamatta viereen ängenneen herrasmiehen häiritä sääkommenteillaan liikaa. Vielä parempi kuin ykkönen, suosittelen suuresti.
Luin taannoin myös saman tekijän albumin Socrate le demi-chien 1, oikein hauska sekin.

[Hege]

Nyt on kolmaskin ahmaistu.
Alku olikin aika kylmää kyytiä ja kun siitä toivuin niin... onpas paljon ruutuja, jopa 17/sivu. Tällä ruutumäärällä ehtiikin tapahtua paljon, mutta kuitenkin jäi hieman jäsentymätön tunnelma, ikäänkuin alun raivoisasta  ensimmäisen tarinan finaalista laskeuduttaisiin välisoittoon ja pohjustetaan seuraavaa albumia/kokonaisuutta.

Luetaanpa nyt vielä pari kertaa rauhallisesti.

[Outi]

Itse petyin kyllä kolmoseen...

Ensimmäinen osa oli jo loistava mutta kakkosen kun olin saanut luettua niin näkyi (pohjan)tähtiä silmissä, ahdisti ja kauhistutti, elämä ja kuolema vilahteli huoneen pimeissä nurkissa, kylmäsi ja huimasi, oli se niin loistava kokemus.

Kolmosesta odotin maita ja ääriä. Hienon alun jälkeen homma jotenkin hajosi, tarina luiskahti jonnekkin bordellin sivupoluille ja jäi sinne pyörimään. Tuli fiilis, ettei artisti tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu...Eikäs varmaan tiennytkään. Ja sitten palattiinkin jo kotiin ja sillälailla (sorry spoileri).

Nelonen onkin sitten taas aika hurjaa meininkiä Pariisin alamaailmassa. Suosittelen kolmosta lähinnä, jotta nelonenkin ilmestyy kauniilla suomen kielellä. Ja jatko kannattaa...

[bilkis]

Tykkäsin tosi paljon. Elokuvanakin kiinnostaisi.

[atteh]

Lainasin nuo kummatkin kerralla kirjastosta ja luin putkeen. Tykkäsin. Mahtavaa menoa jossa upea kynän jälki kohtaan mainion kerronnan. Sarja kyllä imi sisäänsä ja nyt vaan odottelen sormet syyhyten sitä kolmatta osaa suomeksi.

[bilkis]

Ostin kolmannen osan sarjasta (Jyväskylän toisen suom. kirj.kaup:n 
AINOA kpl) ja lukaisin sen päällisin puolin. Pidän tapanani ensin ahmia juonen ja palata sitten viipyillen tarinan äärelle ja tutkia kuvia ja ilmeitä ja varmistua joidenkin valjujen naamojen henkilöllisyydestä ja yleensäkin syventyä tarkemmin teokseen.

Tykkäsin kyllä kovasti. Päähenkilö tuntui viettävän ruumassa vedellä ja leivällä puoli tarinaa. Kunpa neljäskin osa ilmestyisi pian, sillä Alicen elämää seurattiin aika vähän ja kiinnostaisi tietää, kestikö aatelismiehen kipsi kauankin, kuoliko äiti, lähtikö laiva Intiaan.

[tertsi]

Maalari ja m-r. III luettu.
Hyvän kakkosen jälkeen kolmonen oli petttymys. Kuvituksen osalta Blain kyllä parantaa koko ajan. Juoni puolestaan oli melkoisen kevyt, kohteliaasti sanottuna. Albumissa ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään. Pitkäpiimäistä kerrontaa.

Nelososa ratkaisee pitkälti sen saavatko Maalarit ja merirosvot olla kirjahyllyssä edelleenkin vai joutuvatko saunanuuniin.