Jos vertaa Merirosvoa Blueberryyn, niin Blueberry-saagassa miellyttää se, että jokainen albumi on (suht) selkeä oma kokonaisuutensa. Lopussa usein vielä pohjustetaan mukavasti uutta, tulevaa albumia.
Nämä Maalarit ja Merirosvot näyttävät olevan päämäärätöntä, löysää haahuilua. Toivoisin napakampaa juonenkuljetusta. Tietysti jotkut tykkäävät tällaisestakin kerronnasta, eipä siinä mitään.
No, ostan sen nelosen, kun ilmestyy.
Täällä Kvaakissa olleiden vuolaiden kehujen takia ostan myös Herra Jeanin uusimman. Sitä ei ole vain vielä Helsingin kirjakaupoissa näkynyt (Keskustan Akateemisessa ja Suomalaisessa)