Tervehdys kaikille.
Pari viikko takaperin aloitin tällä palstalla keskustelun ihanteelllisesta sarjakuvakaupasta. Puheenvuoroja oli useita ja pääsääntöisesti ne olivat asiaa. Sarjakuvakaupan pitäjänä ajattelin kommentoida useimmin toistuneita puheenaiheita. Niin kuin sanottu, täydellisessä kaupassa olisi hieno käydä ja sitä olisi yhtä lailla hieno pitää. Todellisuus on valitettavasti usein toisenlainen ja hankalasti toteutettavissa etenkin pienessä maassa kuten Suomi. Ohessa aiheesta pidempi vuodatus, vapaa tajunnanvirta.
Aika moni toivoi edullisempia hintoja, mikä lienee ymmärrettävää. Kaikkihan ottaisi mielellään parasta ilmaiseksi tai ainakin puoli-ilmaiseksi. Jotkut olivat vahvasti sitä mieltä että erityisesti nyt kun dollarin kurssi on pohjissa, hintoja pitäisi laskea. Harva kuitenkaan muistaa että kun dollari otti katot useampi vuosi sitten hinnat eivät meillä nousseet samantien vaan vasta reilulla viiveellä. Eli import tavaroiden hinnoittelu on toki sidottu dollariin, mutta mistään varsinaisesta päiväkaupasta ei ole kyse. Dollari on nyt ollut vuoden verran alhaalla ja ilman sitä olisi ollut hinnankorotuspaineita, koska 911 aiheuttii lentoliikenteelle huomattavia korotuksia.. Nyt siihen ei ole tarvetta. On muistettava, että tavaraa on varastossa ostettuna monella eri hinnalla ja kauppiaana yritän tasata hinnanvaihteluita. Hinnoittelu muuttuu siis aina jossain määrin viiveellä perustuen pysyviin kustannustason muutoksiin.
Ei käy kieltäminen että nettikaupat ja esim. Akateemiset saattavat tuntua halvoilta verratuna erikoisliikkeisiin. Akateeminen ostaa isoja eriä, mutta harvoja nimikkeitä. Valikoima lienee jossain 200 importin hujakoilla. Nettikaupoissa valikoima on laaja ja hinnat edukkaampia, mutta saatavuus on toinen tarina. Koko nettikaupan ideahan on pitää varastot jonkun muun onglemana ja välillä sen todella huomaa toimitusajoissa. Eikä nettikaupat ihan loputtoman huokeita ole kun toimituskulut jyvitetään tuotteiden hintojen päälle. Tullin kulut jäävät myös usein yksityishenkilöltä pois. Se mikä erikoisliikkeissä kuten GF maksaa on varaston pito. Kun valikoima käsittää lähes 20 000 nimikettä oheistuotteet tms. sarjakuva-aiheinen materiaali mukaanlukien, voitte arvata että siinä seisoo iso määrä rahaa. Periaatteena kun on ollut että keskeisiä nimikkeitä on oltava aina hyllyssä jos painokset ei ole loppu ja pienemmistäkin nimikkeistä mahdollisimman edustava otos.
Akateeminen on varmasti hyvä vaihtoehto satunnaiselle sarjakuvanostajalle tai jollekin joka lukee vaan mainsream sarjakuvaa. Nettikaupoissa vain mainstreamistä on tarjolla jonkinlaista näytettä, kansikuvaa, tms. Tuotteiden löytäminen isojen kaikille-kaikkea nettikaupojen sivuiltakin on vahän niin ja näin. Eli pohjimmiltaan nettikauppa on lähinnä niille jotka tasan tarkkaan tietää mitä ovat hakemassa. Harrastajille tarkoitetettuihin albumeihin, marginaalituotteisiin tms. on aika heikosti infoa tutustumista varten. Ainakin itse haluan tutustua tuotteisiin konkreettisesti ennen niitten ostamista: selata albumeita, tarkastella patsasta useammasta kulmasta jne.
Hintojen tipauttaminen nykyisellä konseptilla on aika haastava homma. Liike on keskeisellä ja kalliilla sijainnilla eikä esimerkiksi Vallillassa, jotta se palvelee sekä harrastajia että kuluttajia. Ostamalla Repe solmioneulaa tms. tavalliset kuluttajat mahdollistavat myös harrastajille suunnatun laajan erikoisvalikoiman ylläpitoa. Ei-harrastajille liikkeen sijainti, ulkonäkö, esillepano jne. on aika lailla avainkysymys. Ilman tätä asiakasryhmää valikoiman pitäisi olla suppeampi, liikkeen pienempi ja sijaita jossain muualla. Eli kyse on kompromissista jolla on mahdollistettu Suomen suurin sarjakuvavalikoima alan harrastajille.
Kaupallisuus on valitettavasti myös jonkinasteinen vaatimus tällaiselle toiminnalle. Mistään ultrakaupallisesta käsi-ostajan-taskussa toiminnasta ei ole kyse, mutta ihan puhdasta sarjakuvasivistystoiminnastakaan ei tule mitään. Sen pitäisi olla jotain muita reittejä tuettua toimintaa, mitä ainakaan toistaiseksi valtio tai kulttuuriseurat eivät ole lähteneet tukemaan. Pohjimmiltaan kaikki suomalaiset sarjakuva-alan liikkeet ovat lähtöisin asian harrastajien halusta tarjota muille samanhenkisille alan palveluja ja tuotteita eikä mitään rahoista vierotus toimintaa. Kaupallisuus siis on ja pysyy, mutta ei se nyt varsinaisesti silmille lyö. Herkkyyttä kaaupallisuudelle on toki monenlaista, mutta silti.
Näin laajalla valikoimalla friikkisyvällisen tietämyksen -- jota jokunen toivoi -- tarjoaminen joka tuotteesta on käytännössä mahdotonta. Tarjolla on sen sijaan yli 20 vuoden yrittäjäkokemus sarjakuva- ja popkulttuurin parista. Todellinen asianharrastaminen on sitten oma hommansa ja on useinmiten keskittynyt juuri jonkun tietyn jutun löytäneiden ihmisten piiriin. Mielelläänhän tännekin ottaisi töihin friikkisyvällisiä asiantuntijoita jotka hanskaavat myymälätyöskentelyn, mutta sellaisia on toistaiseksi ollut aika hintsusti tarjolla. Etenkin kun alan palkkataso ei juuri päätä huimaa.
Mitä taas tulee myymälän hyllyjärjestykseen ja tavaroiden sijaintiin, niin se on muodostunut vuosien varrella siksi mitä se on. Ensimmäinen kerta liikkeessä on uudelle kävijälle melkoinen shokki; tavaraa, värejä, ja kaikkea vaan on niin julmetusti. Loppujen lopuksi hulluudessa on kuitenkin logiikkansa. Kirjallinen materiaali ulko-ovelta katsottuna vasemmalla ja oheistuotteet oikealla. Kirjallinen materiaali järjestettynä kustantajien mukaan nimikejärjestyksessä. Keskellä pöydän takana mies, joka saattaa näyttää äreältä mutta ei oikeasti ole vihainen. Uskokaa tai älkää tietää yleensä mistä kaikki löytyy ja milloin joku on tulossa jos sitä ei löydy. Vitsit sikseen mutta kysyvä ei tässä kaupassa eksy.
jatkuu osassa 2
Aihe: Ihanteellinen sarjakuvakauppa - yhteenveto (Luettu 4988 kertaa)