Mikäli fysiikanlajit ja kustannukset sallivat liiman käyttöä, niin että sivut ovat kiinni kannessa vielä 10 vuoden päästä, niin sitä. Tykkään siitä että lehdessä on "ulkoreuna", johon on kirjoitettu mahdollisimman paljon tietoa sisällöstä. Tämän vuoksi varsinkin viime vuoden DC-spesiaalit olivat niin suuri pettymys tältä osin; liimaselän hyvyyttä ei osattu käyttää (vaan reuna oli pelkästään musta). Tänä vuonna homma on hoidettu. Tämä on iloinen juttu, sillä itse tykkään pitää suosikkilehtiäni kirjahyllyssä. Ja on se aika noloa joutua ottamaan lehti aina hyllystä nähdäkseen mikä numero se ny oli.
Ei sarjakuvan "vakavuutta" nosta ne kovat kannet, vaan hyvä sarjakuva, ja siisti ulkoasu. Se että kannessa on Liefeldin piirros ja tekstit "HÄMÄHÄKKIMIES! THOR! KAPTEENI AMERIKKA! VAIN YKSI JÄÄ PYSTYYN!" tiputtaa rispektiä huipusti. Toisaalta, jos kannessa on vaikka yksi arvokkaasti tehty kuva (lue: ei huutomerkkejä, ei isoja pyssyjä, vaan kuva joka on piirtäjän taitojen huippu. Plussaa myös jos kannessa ei ole tappelu menossa), niin se nostaa respektiä.
En ole koskaan oikein tykännyt noista "Tässä numerossa X tappaa Y:n!". Se ei tuo uusia lukijoita. Uskon että jonkun DC- tai Marvel lehden suurin menestystekijä on sen sisällä oleva hahmo. Mitään mitä kannessa sanotaan sisällöstä ei pysty nostamaan tai laskemaan ostohalua, kenties kuvittajan ja käsikirjoittajan maininta isolla voisi vaikuttaa positiivisesti..
Yleisestikin, uskon että "arvokkaan" auran lehden/kirjan/albumin ympärille voi luoda muutenkin kuin nostamalla hinnan korkealle ja pistämällä kovat kannet. Uskon myös, että arvokkuus on aina hyvästä. En usko että edes lapset kiinnittävät huomiota niihin pulppeihin kansissa. Lapsena suosikkikanteni oli Batmanin kansi, jonka oli piirtänyt McFarlane, jossa Batman on kietonut siipensä naisen ympärille lohduttaakseen tätä. En muista enään mitä kannessa luki, mutta mielestäni siinä EI olisi pitänyt olla mitään muuta kuin lehden nimi, tarinan otsikko ja mahdolliset myyntpointit (tekijänä Peter David ja piirtäjänä Todd McFarlane [ei ollut, mutta olisi saanut]).
Mielestäni Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten osat I ja II olivat hyvin arvokkaita. Kenties ne olisivat näyttäneet viellä paremmilta kovissa kansissa, mutta en näe sitä todellakaan tarpeellisena; niissä oli asialliset kannet, tekijöiden nimet "kirjamaisesti", eikä "Seiska-otsikoita", kuten takavuosina oli MARVELeissa. Ne tekijöiden nimet olisi vain voineet olla vielä liimaselässäkin...
Tämän pitkän tekstin synopsisuus;
Mikäli lehti sisältää kokonaisen tarinan, eikä minkäänlaista "to be continued" juttua, on lehden hyvä näyttää kirjamaiselta. Tämä tarkoittaa liimaselän käyttöä, jossa on samat tiedot kuin kannessa. Kovat kannet eivät ole hyviä, koska uskon että suuri osa nykyisestä lukijakunnasta ovat "rahallisesti rajoittuneita", joko opiskelun, viikkorahan pienuuden tai muiden ongelmien tähden. Hyvin hoidetusta hommasta esimerkkinä KMHL 1 ja 2.