Huh huh, tämäkö on sitä arvostettua ranskalaista sarjakuvatutkimusta? Toivottavasti Aarnoud Rommens ei kuulu ranskalaisten tutkijoiden kärkikaartiin? Muuten pitää pudottaa nämäkin ranskikset samaan koppaan mistä löytyy jo pipona ranskalaisia pop-muusikkoja ja tv-dokumentaristeja.
En löytänyt kuin yhden selkeän virheen tekstistä, mutta hämmästyttävän vähän siinä oli myöskään asiaa. Teksti on aika vanha (v.2000), mutta sekään ei voi selittää kaikkea häröilyä.
Rommens: "A manga artist usually has thirty pages at his disposal, per week" Eiköhän se ole kumminkin 30 sivua per kk ja noin 15-16 sivua per viikko?!
Positiivista oli että Rommens nostaa esiin toiseuden käsitteen, mutta se ei kumminkaan estä häntä itseään syyllistymästä juuri tähän me, ne ajatteluun. "...it seems that story characters lack definite ethnic characteristics. In some cases, it is impossible (and irrelevant) to decide if a manga character is either eastern or western."
Hän myös puhuu länsimaisesta sarjakuvasta (erottaen toki toisinaan usan ja euroopan) ja tuntuu sillä tarkoittavan lähinnä ranskalaista main streamia.
It seems... että Rommens ei ole juurikaan lukenut mangaa. Hän esittää melko huolettomia yleistyksiä tekstin määrästä ja koska hän ei ymmärrä mangan merkkikieltä, hän ei ole löytänyt mangatarinoista kertojan ääntä. Pohja koko Rommensin "tutkimukselta" putoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun mangasta otetaan tyypillisiksi esimerkeiksi Otomon ja Shirowin työt (ja länsimaista sarjakuvaa edustaa Chris Waren sarja Rawssa!).
Tätäkin ihmetttelen:" 'Realistic' artists such as Otomo or Shirato are exceptional and their approach fits more closely within the western paradigm of individual style. Shirow, for instance, works without assistants..." Pakko kysyä, puhuuko Rommens ekassa lainaamassani lauseessa Shiratosta vai Shirowista? Tuo on nimittäin ainoa kohta kun Shirato mainitaan? Tutkimuksen kohteena on ollut myös "Koihen ja Ikegamin Crying Freedom" -sarja... On tässä varmaan kääntäjälläkin näppinsä pelissä, pakko olla.
Koska osa mangan "kieliopista" tulee japanin kirjoitusjärjestelmästä, kirjoittaja ei pidä lukusuuntaa ja onomatopoeiaa mediaan (mangaan, ja siten myöskään tutkimukseensa) kuuluvana osina?! Mutta on siellä tekstissa jotain hyvääkin, esim. nuo Lurkerin osoittamat asiat jotka ovat vuonna 2000 saattaneet olla tuoreita huomioita.
Rommens käyttää tuon perusteella tutkimusmateriaalinan muutamaa mangaa sekä Groensteenin ranskankielistä Magakirjaa vuodelta 1991 ja Schodttin ekaa Manga kirjaa v. 1986 (vaikka uudempikin olisi ollut saatavissa...)
Niin se hyvä. Rommens huomaa, että mangassa: "The camera-eye acts as the main source of narration".
Jos aihe jotakuta kiinnostaa, niin lukekaa Mannisen Vastarinnan välineistö tai Herkmanin kirjoja ja unohtakaa tuo Rommensin juubailu.