Kuluttajat ja jälleenmyyjät ovat oppineet tämän ajattelumallin.
Luettuani Petterin viestin mietin kanssa asiaa ja palasin lukemaan
kovakansikeskustelua. Kumpi oli ensin muna vai kana? Muistelen jostain keskusteluista, että hinnat nostettiin ja kannet kovetettiin koska pahvikantiseten kysyntä ei enää ollut hääviä. Ja tietenkin painotekniikan kehittyminen vaikutti myös. On ilmeisesti järkevämpää ottaa uusintapainoksia kuin varastoida ylijäämiä.
Sarjakuvien tarjonta ainakin riittää vastaamaan kysyntään, joku puhuu jopa ylitarjonnasta. Järkyttävät alennusprossat ainakin hämärtävät mielikuvaa siitä mikä on ns. oikea hinta. Itkevätkö halvempien hintojen perään muut kuin seniorit, jotka muistavat sen ajan kun sarjakuva oli hinnaltaan kertakäyttötavaraa?
Ei minulla ole kyllä tarjota edes teoreettista ratkaisua millä tästä oravanpyörästä pääsisi ulos.
Ainakin sarjakuvan osalta homma haukkaa siinä vaiheessa kun kirjastot päättävät alkaa säästää tai keksivät että hankintoja lykäämällä saa yhden kirjan sijasta kaksi. Kirjasto-ostothan ovat jo nyt paljon vähäisempiä kuin pruukasivat olla, että ei hyvältä näytä tämäkään.
Digitaaliseksi kaikki kirjamyynti menee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Ei kaikki. Ja hyvä niin, sillä ainakaan mua toi ei nappaa. Jos tavarapaljoudesta ahdistuminen nyt vielä muuttuu megatrendiksi, niin kovakantiset ovat kyllä hätää kärsimässä.
Ihmettelen vaan että A4-kokoista tablettia ei ole vielä markkinoilla.
Ei oo eikä tuukkaan ennen e-inkiä eli sähköpaperin kehittymisen kehittymistä.
