Tästähän iinnostuneena voisi jatkaa vaikka miten kauan, mutta alkaa mennä ohi aiheen.

Mutta ehkä nimistön voisi pitää pakanallisena, jotta syntyy "kauan kauan sitten" -vaikutelma:
"Pakanalliset, suomalaiset etunimet tyyppiä Kaukamieli ja Ihalempi katosivat kristinuskon myötä lähes täysin. Muutos ei tosin tapahtunut yhdessä yössä. 1340 paavin pannakirjeessä lueteltiin uppiniskaisia hämäläisisäntiä, joiden nimet olivat vanhanlaisia: Rapolan Kuningas, Voipaalan Mielenpito, Laivametsän Satatieto, Onkkaalan Yö. Syrjäseuduilla tällaisia nimiä voitiin käyttää 1500-luvulle asti.
Kustaa Vilkuna kuvaa esikristillisten nimien käyttöä ilmeikkääksi. Hyvä-nimistä miestä saattoivat metsästystoverit sanoa Hyväjoutseksi, vaimo Hyvälemmeksi ja muu perhe Hyväriksi. Puhuttelunimi saattoi muuttua myös iän karttuessa.
Vasta lähempänä tätä vuosisataa kirkonkirjoissa nähtiin alkuperältään suomalaisia nimiä. Kalevalan ilmestymisvuonna 1835 kastettiin eräässä kartanossa osittain suomalaisniminen poika Onni Kurt Alfred Wetterhoff. Seuraavalla vuosikymmenellä kirkonkirjoista löytyvät ensimmäisen kerran nimet Väinö ja Toivo. Vähäinen uudistusliike oli saanut vaikutteensa saksalaisesta romantiikasta, jonka runoilijat olivat tuotannossaan nostaneet esiin vanhoja, vuosisatoja unohduksissa olleita nimiä.
Vielä 1870-luvulla pappi saattoi kieltäytyä kastamasta lasta vaikkapa Ilmariksi, sillä se oli pakallinen nimi. Vuonna 1882 päästiin vihdoin tilanteeseen, jossa suomalaiset nimet pääsivät kalenteriin."
http://www.uta.fi/campus/981/kolm.htmTimo