Tunnen ilmiön - kun omaa kirjahyllyäni tarkistin, on siellä Aku Ankka-taskukirja nro 26, painovuosi 1975, eikä oikeastaan jälkeäkään mistään kulumisesta. Vähän etäisyyden päässä tästä Akutaskari numero 10, painovuosi 1978, josta nyt ihan juuri ja juuri näkee kannesta, että Aku ja Roope tappelevat; että sitä luokkaa kulunut. Molemmat säilötty siinä samassa hyllykössä hyvin pitkään siis.
Luulen, että työnlaadulla on paljon tekemistä asian kanssa. Se taskari numero 26, jonka painojälki tuntuu suhtautuvan kulumiseen ko. taskukirjan nimen mukaisesti (Aku ei anna periksi) on oman mittaukseni mukaan 0,9 cm paksu. Se kannen kestävyyden puolesta rätin kehään viskannut nro 10, Roope Suuri, on saman käyttäjän operoiman saman viivottimen mukaan paksuudeltaan 1,7 cm.
Olin jo ihan alakoulun puolella teknisessä kässässä kuulu siitä, että mittaukseni eivät olleet kovin tarkkoja; noissa ed. tapauksissa ero on kyllä ihan silmämääräisestikin helposti näkyvä - ei siis vain siinä paksuudessa, vaan myöskin sen värien katoamiseen suhteen. Sivumäärä molemmissa mainituissa teoksissa identtinen 256.
Tästä taas siihen työnlaatuun: jos kutakuinkin puolet paksumpi, saman sivumääräinen, kutakuinkin samoin säilytetty ja lueskeltu sekä noin 3 v. uudempi Aku Ankan taskukirja 10 ottaa ajan hampaasta itseensä paljon brutaalimmin kuin verrokkitaskari 26, niin vaikeapa minun on keksiä muita syitä moiseen kuin laatuun liittyviä; työn tai materiaalin tai molempien - edes korkeusero, jonka merkityksestä kulumisessa ajattelin vitsailla, ei oikein mitään selitä, koska säilön näitä mainittuja taskareita samalla hyllyllä.
Muistaisin jotakin keskustelua olleen siitä, että ihan Aku Ankka-lehtikin olisi joskus kärsinyt paperin ei-niin-hirveän-korkeasta laadusta. Kun ennen muinoin painokustannuksissa säästettiin printtaamalla joka toinen aukeama mv:ksi, niin olisikohan sitä intoa säästää valmistuskustannuksissa ehkä ollut vielä jossakin muuallakin...
