Jari:"Mangan julkaisijat eivät siitä perusta. Se myy itse itsensä. Animepuolella franchising on välttämättömyys, mechakilkkeiden yhteydessä elinehto."
Jotenkin näin minäkin olin sen ollut tajuavinani. Tuohan tarkoittaa tavallaan sitä, että mangajulkaisijat eivät niinkään ole tekemässä rahaa/bisnestä (vertaa taas jenkit) kuin sarjakuvaa. Tätä kautta on ymmärrettävää myös se, että lisenssien kanssa puljaaminen (siis niiden myyminen) ei heitä paljon jaksa kiinnostaa. Ehkä kuva ei kuitenkaan ole noin mustavalkoinen tai ruusuinen, vaan että tosiaan kaiken jyräävä bisnesajattelu kotiutuu hitaammin japanilaisiin yrityksiin. Onhan siellä pidetty perinteisesti paremmin huolta työntekijöiden toimeentulostakin kuin täällä.
Sinänsä jännää, että yleisö, varsinkin nuoret, oppivat aika äkkiä tämän tyylin, että jos on joku lempparisarjis tai leffa tms. idoli, niin siitä pitäisi sitten olla saatavissa myös koko paletti (täysin asiaan kuulumatonta ja kerskakulutusta lisäävää) rihkamaa.
Animen tuottaminen taas on niin paljon kalliimpaa kuin mangan, että rahoitusta budjettiin pitää hakea useammasta lähteestä.