André Franquin

[Tuukka]

Vaikuttaa perhanan mielenkiintoiselta. Tuo Franquinin elävääkin elävämpi kynänjälki jaksaa aina romahduttaa itsetunnon

[echramath]

Harmi, että mulla on vaan modeemi ja näytönohjain, jota ei ole tarkoitettu videokuvan pyörittämiseen. Mutta katson kyllä tuon pätkän vielä kunnon koneessa, kunnon yhteydellä!!

Ihan asian vierestä mainittakoon, että näytönohjainta - ainakaan minun ymmärrykseni mukaan - ei juurikaan rasiteta videokuvan katselussa. Alkeellisempi ohjain nimittäin kykene tunkemaan ruutuun sen noin 25 stillkuvaa sekunnissa, mistä tietokonevideo muodostuu. Prosessoriparka on se, joka saa puskea hiki hatussa töitä saadakseen keyframeista ja ties mistä koodauksesta koostuvan syötteen muutettua niiksi stilleiksi.

[tertsi]

echramath:
Sorry, tää tietokonetekniikka ja atk on mulle niin kovin vierasta. Suhtaudun niihin samalla tavalla kuin kuulakärkikynään: ei kiinnosta pätkääkään se, miten ne toimii, kunhan toimii.


Mutta konetta ostaessani vuonna 2002 sanoin myyjälle, että haluan sellaisen koneen, jolla tehdään still kuvia. Eli ei pelailla eikä katsota videoita, kun myyjä siis asiaa kysyi. Ja muistaakseni se mainitsi jotain tuosta näytönohjaimesta.
 
Prosessori pitäisi olla suht hyvä kun 1200 ppi A3 photoshop -kuvat pyörii monena layerillä suht kivasti. Jos se prosessori siis nyt tähän mitään vaikuttaa.

[Hege]

Niin paljon hilipatipippaa noissa Niilo ja Piko&Fantasio ketjuissa että tätä kysymystä varten päätin tehdä oman.

Kun tarkoituksena on saada kasaan kattava sarjakuvakokoelma niin mitkä olisivat ne parhaat Franquinin teokset? Tällä hetkellä hyllyssä ei ole kuin Mustat sivut ja vanha NonStop-albumi Kuplamiehet/Pienoismallit.
Vaikkapa semmoinen top-5 Piko, Marsupilami ja Niilo -albumia, mieluusti näitä suomenkielisiä. Tietty jos osaa hieman perustella valintoja niin sitä parempi.

[Timo Ronkainen]

ooh. Katso tuolta:
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/piko_ja_fantasio.html

Pikoista... Ihan sieltä Taistelu perinnöstä -alpparista Bretzelburgiin saakka  kaikki erinomaisia!
Vaikea sanoa missä oltaisiin parhauden ytimessä. Jossain Buddhan vangista alkaen ehkä. Bravo les Brothersissa on hupsut apinat kyllä....

Timo

[tertsi]

Ei paremmuusjärjestyksessä:

Jättiläinen jäätiköltä
Tarina alkaa heti vetävästi. Tyyppi on pohjois/etelänavalla aluspaitasillaan, eikä voi antaa värjötteleville tovereilleen kylmänsietolääkettä, koska se on jäätynyt!! Parhautta! Koko tarina on nokkelia oivalluksia pullollaan (esim. dinon rullaluistimet), ihmiset ovat paniikissa, armeijaakin tarvitaan. Eli puitteet ovat aika isot. Marsupilami on sisukas ja mahtava!
Franquinin viiva on valitettavsti ohentunut ohuen ohueksi paikoitellen, uudessa ranskankielisessä painoksessa (L'integral-pokkari) tämäkin asia on kunnossa.
Sisältää myös lyhyen seikkailun "Pelko langan päässä", älyvapaata kohellusta, sanojen positiivisessa merkityksessä.

Z niin kuin Zorbul
Zorbulin varjo:
Tieteisseikkailu vailla vertaa, tarinan pahiskaan ei ole läpeensä paha. Huikein juttu ehkä Zorbulin varjon lopun "epäonnistunut" Coca-cola -mainos.

Marsupilamin perhe
Neroutta! Sanattomaksi vetää tämän alpparin kanssa. Joka ikinen palanen loksahtaa saumattomasti paikalleen.

Kultakaivoksen gorillat
Rauhallinen loma lienee nimikkoseikkailua parempi. Todella hieno Turbotractionin romutuskohtaus.

Sarvikuonojahti on myös mainio. Siinä mennään Euroopassa ja Afrikassa Turbotin piirustusten perässä. Ja aikakauslehti tekee murron. Tavaratalokohtaus on jostain syystä syöpynyt mieleeni. Tuo kohtaus taisi olla juuri se ensimmäinen kohtaamiseni P&F:n kanssa Ruudun sivuilla. Hämäräperäinen hylkykin on herkullinen. Kultaisen naamion pyöräilykohtaus on kaiketi sitä ihka oikeaa neroutta. ... Kai nuo on kaikki pakko hankkia. Klassikoita.

Marsupilamit ei ole mitkään kovin hyviä, siis nämä Batemin piirtämät. Mulla on Ruotisnkielinen Jag, marsupilami, missä on lyhkäisiä marsu-juttuja. Erinomainen, muistaakseni.

Pielinen lienee parhaimmillaan planseissa 400-900. Viivan dynaamisuus ja ideoiden hulluus kulkevat käsi kädessä. Valaita suojellaan ja muuta jaloa aina välillä.

Comics-itradesta (tai ebay.fr:stä)voi sitten ostaa, jos kaikki muu on jo hyllyssä, pienen noin A5 -kokoisen Franquin-luonnoskirjan hyllynsä kunniapaikalle.

Lopuksi:Jos eteen osuu pikkualbbu "Slowburn" niin kannattaa ostaa pois. Hienoa grafiikkaa. Naivia kissoja, ei mitään muuta. Ei tekstiä eli ei kielimuuria.

Valitettavasti hienoa Et franquin créa la gaffe-kirjaa ei ole enää saatavilla. Se on monisataasivuinen isokokoinen F:n haastattelukirja, tekijänä Numa Sadoul.. Kaikki albumit mm. käydään läpi Franquinin itsensä kommentoimana.
Ebayllä olen joskus nähnyt myytävänä. Mutta vain ranskankielentaitoisille.   Löytyisköhän Suomen Sarjakuvaseuran kirjastosta?

Sorry, en ole mikään kirjallinen lahjakkuus. Muut jatkakoot.

[Hege]

Kiitoksia.
Eli hankinnat tehdään aikanaan myöhäisempään tuotantoon painottaen. Toisaalla täällä ja lakoman sivujen avulla tulikin havaittua että Marsupilameissa ei olekaan tekovastuussa vain Franquin. Aikain saatossa vain muistikuvissa mennyt tuo P&F:n  "seassa julkaistut" marsupilamit ja ne toiset marsupilamit sekaisin.

Hetken mietinnän jälkeen taidan aloittaa noista Niiloista, niistä kun on lämpimimmät muistot.

[Antti Vainio]

Vauvanvaippoja Sieninevassa minulla on ruotsinkielisenä mutta kai se löytyy helposti suomeksikin. Kolmas osa massiivista Zorbul-saagaa mutta tämä vertautuu Tintin Castafioren koruihin itseparodisen otteen vuoksi, ei suositella aloittelijalle vaan sitten kun muut on luettu. Omalla tavallaan, parhautta

[Curtvile]

piko ja Fantasiot ovat kaikki priimaa, itseen on aina kolissut SOS Bretzelburg kutsuu ja Buddhan vanki ja Zorbulit.
Mutta Franquinin tuotanto oli laajempi. Itse en näe pielisten välillä suurtakaan eroa, mutta Mustat sivut (Idées noires) on pakkohankinta.

[Antti Vainio]

Käsittääkseni se oululaisten julkaisu on aika helppo löytää. Kulkukatin poika yleensä jeesaa tällaisissa asioissa kustannustehokkaasti

[tertsi]

Olen aina hieman vierastanut noita "poliittisia" seikkailuja, siis: Buddhan vankia ja Bretzelburgin radioamatööriä. Toki niissäkin on ansionsa. Bravo Brothers siinä Semicin Trumpf(?) -sarjassa räjäytti tajuntani silloin pikkupoikana. Varsinkin Fantasio rauhoittavine pillereineen.
Vauvanvaipat jotenkin ahdistaa minua edelleen. Zorbul on niin järkky sänkineen kaikkineen.

Pielisissä itseäni ainakin tällä hetkellä viehättää eniten Franquinin sivellinkausi. Jotenkin sivellinviivan letkeys sopii kuvaamaan N. Pielisen kaoottista maailmaa hienosti. Jos haluaa viilailla pilkkuja, niin myöhempi terävaihe meni paikoitellen liiallisen briljeerauksen puolelle. Vaikka on niitäkin sivuja tullut ihailtua lukemattomat kerrat.

[Lurker]

Mustat sivut on yksi parhaita albumeja, koskaan, kenenkään siveltimestä...


Lentävät lauseet ovat jääneet elämään:
Hattivatti sanoi lerpun lerpun...
Vaan annas olla kun pamahtaa...

Kuka nero tämän albumin taas käänsikään?

[VesaK]

Pentit Nuortimo & Otsamo?

Mustat sivut todistaa vääräksi myös wanhan wenäläisen sanonnan: "Hirteen menossa oleva ei kuole hukkumalla."

[Timo Ronkainen]

Mustat sivut todistaa vääräksi myös wanhan wenäläisen sanonnan: "Hirteen menossa oleva ei kuole hukkumalla."

Jokin aika sitten oli Hesarin pikku-uutisen otsikkona "Mies hukkui kolarissa".

Timo

PS: Se oli tietysti isolla K:lla.... Mut silti..

[Warrio]

Bravo Brothers siinä Semicin Trumpf(?) -sarjassa räjäytti tajuntani silloin pikkupoikana. Varsinkin Fantasio rauhoittavine pillereineen.
Vauvanvaipat jotenkin ahdistaa minua edelleen. Zorbul on niin järkky sänkineen kaikkineen.

ihmettelin ite kans rauhoittavia pillereitä. lastensarjakuvassa. muttasiis, ei se mikään paha juttu ole. antaa vain rokkenrollia ja särmää sarjaan. ja onhan pielinenkin ollut humalassa (tosin lieventävien asianhaarojen valossa.)