4:s Jean eroaa jonkin verran edeltäjistään. Se on jo oikea albumi. Siinä missä aiemmat ovat sisältäneet lyhyitäkin juttuja ja episodeihin pilkottua tarinaa on tässä vain yksi kertomus. Onko kyseessä samalla myös tekijöiden kasvaminen kolmannen albumin kriisin jälkeen, on uskallettu tehdä 53 sivua pitkä juttu. Tunnelmaltaankin tämä on erilainen, hymyttömyyttä on korostettu aika ruskepainotteisella värityksellä, vasta lopussa alkaa kirkastua. Parin ensimmäisen albumin sisältämiä hupipätkiä ei enää löydy, toki tarinassa on huvittavatkin hetkensä, mutta mitään haha-juttuja en rekisteröinyt. Näkisin sen niin että yleisöä ei kosiskella niin paljon tekemällä "helppoja pikkujuttuja".
Samaistuminen on hetkellistä, tuo taiteilijaelämä on muutoin niin vierasta.
Olisiko niin että vaikka Jeanille naisia riittääkin omiksi tarpeiksi ei se riitä masennuksen poistoon, sillä Jean rimpuilee ennemmin rakkauteen perustuvissa suhteissa kuin masturboi naisella.
